lauantai 16. kesäkuuta 2018

Häntä heiluen

Kyllä tämä tästä liikkeelle lähtee ja varsinkin kun laitetaan Aapo koirankouluttajani kanssa
asialle. Kaikesta näkee kuinka taitava Aapo on ja oikeassa ohjauksessa koirasta saa niin paljon enemmän irti. Koira syttyy aivan eri tavalla ja tahto tekemiseen on vahva.

Tavoitteet itselleni koiran hallintaa niin reeneissä kuin kisoissakin. Älä unohda koskaan koiraa !! Tehkäämme yhteistyötä ja vielä hieman enemmän yhteistyötä !! Älä unohda koiraa !  Opettele asiat niin että koirasi haluaa työskennellä kanssasi, ei niin että on ihan pakko ! Älä koskaan unohda koiraa ! Hallitse myös oma kisa/reeni jännitys. Motivoi koiraa ja innosta sitä haluamaan yhä parempia suorituksia. Ja lopuksi älä unohda koiraa !

Itse kokisin hallinnan pehmeänä käsitteenä jossa koira pitäisi pystyä kutsumaan  pois tilanteesta kuin tilanteesta. Meillähän se tilanne on usein ylimääräinen haistelu. Koiralle se taas loisi enemmän vapauksia kun se tottelisi halulla ja pakotta. 

Lisäksi koiran motivointiin niin reeneissä kuin kisoissakin minun täytyy puuttua. Koiralla pitää oikeasti olla niin kivaa että se innolla säihke silmissään tottelee tottelemisen ilosta.
Koiralle pitää antaa mahdollisuus nauttia reenaamisesta, kisaamisesta ja luottamuksesta ohjaajaan.

Johdonmukaisuus, reiluus sekä aito kommunikointi antavat koiralle lukemattomia keinoja joiden tuloksesta pääsette yhdessä nauttimaan ja niitä kohden suuntaamaan.

Reeni on parhaimmillaan yhteistyötä jossa niin ohjaaja kuin koirasi nauttivat. Kisa on parhaimmillaan tilanne jossa pääsette nauttimaan yhteistyön tuloksista !! 

Voisin miltei väittää ja väitänkin että Aapolla oli tänään kivaa, sikakivaa!  Ainakin ukkeli tuhisee melko väsynä pitkosellaan.  Kohti uusia haasteita ja unelmia. Niistä pian lisää.
Ja muutakin ihanaa tulee tapahtumaan kuun lopulla koiramaisissa jutuissa. Niistäkin kertoilen kuvien kera lisää.




lauantai 9. kesäkuuta 2018

Unelman perässä

Tapanani on kirjoittaa turhankin korkealentoista tekstiä. Yritän nyt välttyä kaikelta siltä ja tuoda ajatukseni tuoreeltaan selkeästi esiin.

Meillä oli unelma, minulla ja koirallani. Kehittyä itse ohjaajana, kuunnella koiraani ja edistyä jos ei suurin niin pienin harppauksin. Ajan kuluessa koira sisäisti ohjeita minä en. Viimein olimme kentällä vain kaksi toisilleen vierasta oliota jotka hämmentyneinä katsoivat toisiaan.

Minulla oli vielä aamulla unelma joka miltei sortui jo alkutekijöissä. Me kaikesta huolimatta lähdettiin yhdessä. Takaisin palasi vain hämmentynyt ja erittäin surullinen parivaljakko. Ne kaksi toisilleen vierasta oliota.

Kun unelmat sortuvat pala kerrallaan ja on pakko hyväksyä tosiasiat ja nöyrtyä niiden edessä. Se tunteiden vuoristorata joka epäonnistuneen kisan jälkeen vyöryy mieleen vaihdellen epäuskosta, häpeän kautta suruun kaataa alleen.
Ja edelleen minulla on hyvä ihan maailman paras koira jolle en osannut tarjota enempää. 

Ohjaajana en kyennyt tarjoamaan koiralleni tukea kun sitä eniten olisi tarvittu. Annoin kesken kisan pakan hajota omaan epävarmuuteen ja osaamattomuuteen. Annoin itseni ajautua tilanteeseen jossa kykyni ottaa homma haltuun katosi täydellisesti. Hukkasin kaiken keskellä koirani ja siinä samalla itseni. Ja samalla tietämättä tiedostin jo silloin että on aika luovuttaa. Kisaaminen ei ole vaikeaa silloin kun sen oikein oivaltaa ja näkee oleellisen ja keskittyy koiraan. Ja vain ainoastaan koiraan. Minä unohdin muutamassa epävarmuus kohdassa tämän ja lannistuin. Taitava ohjaaja korjaa, auttaa, näkee tilanteen ja puuttuu siihen välittömästi. Ja olen vahvasti sitä mieltä että vaikka kuinka et näytä pettymystäsi koiralle myöhemmin se vaistoaa sen. Siitä jää ikävä kisajälki. Kisajälki koiraan ja ohjaajaan. Jokainen epäonnistuminen kuormittaa seuraavaa kisaa ja sen vuoksi tasaiset varmasti tehdyt kokeet ja reenit ovat parasta mitä voit koirallesi antaa.  Tuloksilla ei ole niinkään väliä vaan sillä millaisen muistijäljen jätätte taaksenne. Jos  koiralle jää kisasta/reenistä epämieluisa olo kuinka se koskaan yltäisi tai edes tahtoisi samaan tilanteeseen uudelleen. En ehkä minäkään tahtoisi.  Tässä pohtimista pitkälle eteenpäin. Ja onko todella peli jo menetetty?



kuva Kristiina Kerttula


Yhden epäonnistuneen kisan jälkeen on aivan turha kitistä ja vaipua suohon. Silloin noustaan pontevammin kuin koskaan ennen. Ryhdistäydytään, korjataan, opitaan virheistä ja seistään yhdessä koirakkona entistä tukevammalla maaperällä. Meillä näitä kertoja riittää liikaa niin reeneissä kuin kisoissakin. Silloin luovuttaminen sattuu oikeasti. Luopuminen jostain tärkeästä ei voisi olla sattumatta jos sillä ei olisi väliä. Kun kuitenkin rakastin reenata ja toivoin onnistumisia enemmän kuin mitään.  Ja ne liikkeet jotka saimme suoritettua olivat pisteiltään kasin ysin tuntumassa. Olisin tarvinnut vain hieman malttia ohjata Aapoa. 
Suru siitä ettei kykene itselleen niin tärkeään jossa koira on osa sinua ja sinä osa koiraa. Se taianomainen hetki reenin tai kisan jälkeen. Minä sentään olen sen kokenut joskus ja jos se olisi minun käsissäni muuttaa asiaa tekisin kaikkeni tuon tunteen eteen.  Ehkä tapahtuu jotain mullistavaa ja käsiini tipahtaa avain jolla avaan jäykimmätkin lukot . Ehkä avain ei sovikkaan lukkoihin joita kurkottelen mutta annan itselleni luvan uskoa. 


Me olemme kuitenkin saavuttaneet meille suuria asioita BH sekä kaksi alo ykköstulosta. Se TK1 jäi kauniiksi unelmaksi ?  ja sen jahtaamiseen minulla ei ehkä enää rahkeita. Ainakin vahvasti tänään uskon niin. Tätä koetta odotin monet pitkät kuukaudet ja usko onnistumiseen eli vahvana. Me olimme kuitenkin niin lähellä onnistua. Siitä kiitos Aapolle joka kaiken sekamelskan keskellä kuitenkin yritti parhaansa. Olen niin kiitollinen että olet olemassa ♥  Vielä jonakin kauniina päivänä me olemme yhdessä ylpeitä toisistamme ja katsomme toisiamme silmiin paiskaten käsi/tassua vitsi soikoon !!! Vaikka kyseessä olisi kuinka pieni teko/tavoite hyvänsä. 



Kuva Kristiina Kerttula



maanantai 28. toukokuuta 2018

Veden lumoissa

r

Uiminen on kivaa  ainakin Aapon mielestä. Vielä viime kesänä en uskonut Aapelin oppivan edes uimaan näin kauniisti ja riemulla.

Tänäänkään emme tarvinneet leluja emme mitään kun poika kaarsi veteen yhä uudelleen ja uudelleen. Kauniit laajat kierrokset ja hyvällä tekniikalla. Viime kesäinen pärskintä ja purskuttelu on jäämässä pois ja matka lisääntyy. Ihan parasta.
Sen verran katsoin että yhdeksännen kierroksen jälkeen oli aika lopettaa ja jättää seuraavallekkin kerralle uitavaa. Uupumus saattaa iskeä äkistään myös innokkaalle uimarille.

Jalo miltei suuttui laiturilla ja komensi Aapoa pois. Herra hienohelmalle riitti että varpaat kastuivat siinäkin oli Jaltsille jo hieman liikaa. 

Yhtä kaikki vesi ja uiminen on elementtinä koiralle loistava tapa liikkua kuumalla sekä sopii myös erinomaisesti nivelvaivoista kärsiville.  


Kauniista taidokkaista kuvista kiitos Kristiina Kerttula.  Vesi on elementtinä kiehtova ja muodostaa kuviin  pisaroiden leikkiä.

Kuinka teillä uidaan? Leluilla vai ilman ? Kertokaa omien koirien kokemuksia ! 




keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Perhosen kevyesti kesään

Elämän monimutkaisuus eteen heitettynä kaataa väliin kaiken alleen. Ja kuitenkin kauniita päiviä hienojen hetkien muodossa kannetaan eteen. Osaisi olla ja nauttia hetkestä ja kiinnittyä siihen.

Olen kokenut useiden vuosien edestä kaikenlaista ihanaa ja mieliinpainuvaa. Loma jota ei kunnolla koskaan ollutkaan. Olen myös nauranut enemmän kuin koskaan ja kuitenkin syvällä sisällä on hentoinen kaipaus kaupan aikoihin. Irti päästäminen totutusta on yllättävän vaikeaa ja esteenä uuden kokonaisen elämän aloittamiselle. Työpaikkoja tulee ja menee mutta jos on kiinnittynyt sielullaan johonkin tärkeään ja lopulta sitä ei enää ollutkaan se koskee.


Koiranpojat voivat hyvin ja Aapo Aapeli täytti kolme vuotta. Niin rakas kiltti ja minun energiaani ja mielialojani vaistoava poika. Miellyttää kun surettaa ja tahtoo tehdä oloni kaikin keinoin paremmaksi. Oppi kunnolla uimaankin kesän laskeutuessa kuuman helteisenä.



Jalo ja Niilo kotoilevat varsinkin kuuman aikana. Niilon ihan paras paikka on oman kodin rauha ja käyskentelyt pihamaalla. Omaa rauhaa väliin kaipaava poika etsii oman paikan nukahtaa rauhassa hälyltä.
Jalo vanhenee arvokkaasti ja kesäkuussa juhlitaan 8-vuotiasta. Omat rakkaat keskellä pyörremyrskyä elämän huuhdellessa aaltojaan.



Yllä virallinen kolmivuotispäivän kuva.  Ja alempana lisää kaikista kuvista kiitos Kristiina Kerttula ♥







Elämän kauneus on pieniin hetkiin piilotettuna. Rauhaisa hetki kameran takana edessä auringonlaskun viimeiset säteet. Illan viimeinen kahvi tai ensimmäinen makkara grillistä ja joo uudessa elämässä sitäkin syön. Ja kaikista eniten minusta on pidetty valtavan hyvää huolta.  Niin hyvää että hämmästelen sitä ihan jokainen päivä. Se mitä meillä ei ole ei tarkoita etteikö meillä olisi .

Edessä on kaikkea ihanaa kesän aikana ja näihin hetkiin tarraan,  kiinnityn ja jään. Jään,  muistan ja arvostan. Kun muistaisimme ne hetket ihan pienetkin ottaa kiinni toviksi. Antaa rauha hetkelle ja katsoa silmiin. Muistaa nauttia ja päästää varoen lentoon.