lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ajatelmia

Koira harrastus välineenä on monen kirjava käsite.  Useimmiten asiat ovat sopusoinnussa ohjaajan ja koiran välillä mutta joskus mennään rytinällä metsään.
Saattaa huomaamatta käydä niin että toiveet koiran terveyden, motivaation tai omien toiveiden välillä eivät natsaa yhteen.
Tässä tilanteessa monasti turhautuu ja kentällä nähdään kiukkuinen koirakko jossa kumpikaan ei tiedä kuka tätä köyttä vetää.
Toisaalla omistaja saattaa lisätä laumaa hakeakseen yhä paremman/sopivamman yksilön täyttämään vaateet joita omistaja on itselleen asettanut. Koira määrän hipoessa ylärajoja ollaan jo sietämättömässä tilanteessa. Yhdellekään ei tunnu jäävän omaa aikaa ja hutiloidaan suunnalla kuin toisella.

Koiran terveys on monen asian summa ja pettymyksiltä vältytään kun aletaan ajatella koiran parasta. Se laji johon olit intohimoisesti satsannut toiveesi voi pakon edestä kääntyä aivan toiseen suuntaan. Kaikesta huolimatta voitte löytää suurenmoisen yllätyksellisen lajin ja menestyä odottomattomalla tavalla.
Kaikista näyttelykoiristakaan ei suurista unelmista huolimatta tule kehän tähtiä jotka syttyvät loistoon. Pieninä annoksia näyttelyt ovatkin parhaimmillaan omistajan/handlerin yhteistyön unelmaa jossa koira nauttii esiintymisestä ja saamastaan huomiosta. Ihan paras palkinto.

Lajeja löytyy koira maailmasta valtaisasti ja suosittelenkin kokeilemaan, ihastumaan ja hurmaantumaan erilaisista tavoista harrastaa yhdessä. Pitää unohtaa pitää. pitää antaa itselle lupa saada ja ennen kaikkea pitää antaa koiralle mahdollisuus olla oma yksilöllinen itsensä.

Tätä rauhaa opiskelen sisäisesti kaikenaikaa ja täydellisyyteen on maailman verran matkaa. Vaikka se koira rakastaisi kuinka palloiluja pihassa ja samoiluja metsässä niin jotain pientä aktiviteetia varsinkin palveluskoira kaipaa. Sen tarpeen täyttäminen on meidän tehtävä tavalla jossa molemmat voittavat, nauttivat ja tuntevat huikeaa yhteenkuuluvaisuutta.

Monissa asioissa olen onnistunutkin sillä katse joka sulaa katseeseen lupaa tarjoaa antaa enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa. Niin haluaisin olla noiden katseiden arvoinen.





keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreenit

Taas se on täällä vieras jostain menneisyydestä. Kutsutaan häntä vaikka nimellä kadonnut motivaatio. Se on veikeä kaveri ensi kertaa tutustuessa mutta vähemmän pelottava koska olemme jo miltei tuttuja.

Se hyppäsi mukaan reeneihin kutsumatta ja kuiskutteli korvaan kesken reenien ei tuu mitään, kato nyt teitä häh hää. Koitin huitaista se olkapäältä mutta se tiukka mimmi palasi seuraaviinkin reeneihin.  Olemme  hyväksyneet hänet osaksi tiettyä koulutus janaa jota pitkin kuljemme kohti ? Ehkä hyppäys sisätilojen turvallisuudesta heitti meidät oman mukavuus alueen ulkopuolelle ja joudumme ponnistelemaan enemmän. Ehkä me olemme keväthulluja. Ehkä väsyneitä.  Ehkä me olemme vain me .

Seuraaviin reeneihin pakkaan KM:lle mukaan kahvimukin jotta malttaisi olla hetken hiljaa!


Kuvista kiitos Kristiina K ja koutsaamisesta pääsiäisreeneissä. Ehkä me jotain osattiinkin. Aapo ainakin on valtavan innokas ettei liiankin kanssa. Ohjaajan tarttee keskittyy enemmän ja kuunnella neuvoja. Pistää neuvot takaraivoon ja ottaa ne oikeasti käyttöön. Keskittyä ja keskittyä !! Menikö oikein ??





tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tämä on rakkaus

Vanhan koiran katseesta näkyy menneitä matkoja ja tutkittuja polkuja. Muistat tarkoin millainen rääpäle se oli hakiessasi hänet kasvattajan luota. Muistat miltei sen tuoksun kun painoit ensimmäistä kertaa nenäsi korvan taakse nuuhkimaan pumpulin pehmeää karvaa.

Nyt koirasi harmaantuessa ja väsymyksen painaessa aamuisin huomaat äkisti vuosien kuluneen kuin varkain. Vuosien joita luulit olevan loputtomiin. Rakkaus ei kuitenkaan häviä vaan voimistuu ja miltei tukehduttaa. Suret jo ennakkoon käpälä kädessäsi luottavaisen katseen seuraillessa katsettasi. Se varjo jonka joka ainoan liikkeen tiedät, tunnistat, osaat unissasikin.

Se vanha koira on mieleltään se nuori riehakas pentu joka tahtoo vain ja ainoastaan läheisyyttäsi.  Maustettuna hellällä huolen pidolla ja ylimääräisillä hetkillä joissa kaksi hengitystä tasaa yhteen. Kuono löytää nenän pääsi ja katse sulaa katseeseen. Ja se harmaantunut viiksi heilahtaa ilosta.  Meillä on vielä aikaa nauttia toisistamme ja keväästä. Ei me ajatella onko se viimeinen vaan kesällä upotetaan varpaat veteen ja istutaan ihan lähekkäin laiturilla. Aurinko laskee ja aurinko nousee, meillekkin.

Rakkaudella kaikille niin vanhojen kuin nuorien koirien omistajille. Olemme saaneet enemmän kuin ehkä ansaitsemme. Olkaamme luottamuksen arvoisia ensi hetkestä siihen viimeiseen ♥





maanantai 10. huhtikuuta 2017

Verikorva jatko-osa

Verikorvaa hoidetaan edelleen jo kolmannen kerran. Toisella kerralla jälleen ukko sammuksiin, tyhjennys tikkaus ja sitominen. Tänään kolmannella kerralla ilman rauhoitusta tyhjennys putsaus ja sidonta. Onni on koira joka käyttäytyy unelma asiakkaan tavoin ja pysyy rauhallisena hoitotoimenpiteiden ajan.

Verta ei tänään saatu kuin korvanlehdestä, muu korvasta tuleva aines oli kudos nestettä. Lääkärin mukaan parempi kuin puhdas veri, merkitystä en paremmin ymmärtänyt.
Samalla pyysin ukoille punkkipallerot joiden käytön ajattelin aloittaa ensi viikolla katsellen sään lämpeämistä.  Entä oletteko jo aloittaneet karkoituksen?

Pääsiäinen livahtaa kuin salaa räntä/vesisateen rapistellessa ikkunaan. Kaikkialla on pimeää kuraista ja märkää. On saanut pyyhkeitä heilutella urakalla. Kuinka sen kaiken kuramäärän saattaakin vuodessa unohtaa.  Pääsiäisenä on sovittu reenit ja huomenna alkaisi ulko reenit. Hauska nähdä millaisessa tuiskussa siellä tokoilemme.