tiistai 29. tammikuuta 2013

Arkipäiväistä

On kaksi vaihtoehtoa, joko minusta tulee vanhus tai sitten olen laiska. Kuvitelmissani kaikki lähelläni puuhailevat tukka suorana tokon ja kaikenlaisen koulutuksen parissa. Tuloksia syntyy ja hymy on herkällä. Puh ja minä kömmin aamulla kuudelta ylös ja raahaan pojat sekä itseni tunnin lenkille. Töissä olen 8,30 ja kotona taasen 17,30. Sitten ulkoillaan ja erittäin hyvässä lykyssä saatan syödä 20.00. Pientä rentoilua tunnin verran ja taas pojat mennään touhuilemaan.
Minä en vaan saa itsestäni sellaista virtaa että lähtisin vielä myöhään illalla ajelemaan yhteensä 80 km matkaa erittäin huonolla kuoppaisella tiellä paikkaan jossa pystyisi kouluttaan koiria sisällä.
Hyvä kun välillä muutenkaan pystyssä pysyy. Ehkä pitäisi yrittää vielä enemmän, mutta sen aika on sitten kun ehdin edes hotaista aamiaisen. Vielä en ole ehtinyt.

Ai niin, muuten meillä menee hyvin. Jalo aloitti potku kelkkailun ja kivaa on. Ihan tavallisella mummo kullan vanhalla punaisella kiidetään halki lumisten maisemien.Niilohan jää tällöin kotiin huonojen nivelien vuoksi ja ei sitä poikaa jaksaisi muutenkaan kuunnella.  Kiljuu kun lähestyykin potkuria. Asiakkaita odotellessa tälläinen vuodatus ja ollaanhan me Jalon kanssa sentään töissä opittu lukemattomia asioita. Tuli muuten todistettua Jalon täydelliset hermotkin. Eräs lapsi villiintyi Jalon kanssa  ja Jalo jaksoi ja jaksoi. Hyvä tyyppi.


Kyllä se into vielä täältä löytyy

8 kommenttia:

  1. Meillä oli just tänään puhetta, että voisin testailla otuksen kanssa täällä Hollolassa tota pihasta löytyvää punasta mummopotkukelkkaa. :) Kattoo ny uskalletaanko me koittaa ja tulisko siitä ees mitään, vaikka uskallettais. Houkuttelis kyllä!

    VastaaPoista
  2. Joo Niilon kanssa kokeiltu, kauheaa :) Jalon kanssa menee alamäetkin
    helposti, yhtään ei kurvaa eteen, vaan ravaa ja juoksee sivulla :)

    VastaaPoista
  3. Kuule, mä en yhtään ihmettele. Kesällä sitä jaksaakin aina enemmän mutta muutoin... ei mieluusti. Kotona on kiva käpertyä siihen takan viereen kissa sylissä, joskus kaksikin. Ja silti musta kuulostaa että teillä pojat saa aktivointia varmasti tarpeikseen, kyllä omistaja sen tietää mikä on koirilleen parhaaksi :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, lämmitti. Tulee vaan joskus sellanen riittämätön olo ja käpertyminen
    lasketaan jo synniksi.Hoen itselle että aina ei tartte olla menossa nakit
    taskussa jonnekkin ja oikeesti, varmaan ne nuo meidän kissat ja koirat saattaa olla onnellisii ihan vaikka vaan kainalossa♥

    VastaaPoista
  5. Treenikaveri soitteli mulle eilen illalla myöhään ja urputti ihan samaa. "Kun ei viitti treenata, onks pakko jos ei haluu?". Minä naurahdin siihen että mepäs ollaankin treenattu koko ilta. Ja aiheena vieläpä se meidän kaikkein suurin ongelma eli liian korkeat kierrokset korvien välissä. Oltiin näet koko ilta otettu lunkisti ja nautittu olostamme. Istuskelin sohvalla käsityö kädessä ja Rakkimus lämmitti jalkojani. Juuri oikeassa viretilassa.
    Elämästä nauttimisen taito on kyllä se maailman tärkein taito. Sitä voipi reenailla monella tapaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan haluja olisi, mutta se hiivatin aika.Eikä väsyneenä ole kivaa koirilla eikä mulla. Ja sitten ne reeni kaverit, nekin motivois.
      Mutta kuullosti ihanalta teidän ilta, mekin harjoitellaan nyt täällä töissä Jalon kanssa jos ei muuta niin kaunista käytöstä ja alkaa hipoo kymppiä :)

      Poista
  6. Heips!
    Heitin sinua haasteella. :)
    http://ellperi.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥