sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Etsinnän ytimessä

Jatkaisin vielä hieman pintaa syvemmälle koiran kanssa tekemisen vaikeutta ja ihanuutta. Usein monia vuosia reenanneena huomaan että olipa tavoitteet  katossa tai lattiassa tekeminen hankaloituu.
Tiedättekö sen tunteen kuin kahlaisi tahmeassa siirapissa pääsemättä mihinkään. Voimat alkavat väsyä ja tekisi mieli luovuttaa mutta on pakko päästä irti.

Sana pakko on sanana perkele, ei ole pakko ! Ei ole pakko tehdä jos ei hutsita. Silloin kannattaa jäädä vaikkapa ihailemaan pilviä taivaalla. Pakon vallassa reenaaminen on varma tapa tappaa innostus niin ohjaajalla kuin koirallakin. Jokaisen pakon jälkeen tekeminen puuroutuu edelleen ja virheitä alkaa syntyä ja kuormittaa jo monasti niin hyviä suorituksia.

Ja ihan kokemuksen äänellä voin sanoa  että virheiden muokkaaminen on totista puuhaa ja hermostuminen ei taaskaan auta asiassa laisinkaan. Pakko ja totisuus! Olemme jo aika lähellä oleellista.




Ihminen joka kahlaa kentällä pakon raskas viitta harteillaan totisena ja voimattomana hyödyttää koiraa korkeintaan laskemalla vähäisenkin innon nollaan. Reenien jälkeen olo on kuin hakatulla, tuskainen ja hauras. Miksi tässä taas kävi näin? Teinkö jotain väärin ? Unohdinko pakata reppuun jotain oleellista? 

Kyllä sinä unohdit pakata reppuun itsesi ! Sinä unohdit sen maailman mahtavimman tunteen juuri astellessasi kentälle. Sinä unohdit sanan ME ! Sinä ja koirasi. Kaikki tila aika paikka on juuri teillä. Nauttikaa rentoutukaa onnistukaa. Unohtakaa se aamuinen palanut puuro. Se villasukka joka hiertää jalassa. Se lasku joka piti maksaa kuukausi sitten. Unohtakaa ! 


Pakon ja totisuuden rajapinnasta lähtee polku kohti uutta ja valoisaa. Kurkoita ja tavoita ja nappaa kämmenellesi.  Astu kentälle uusi minän viitta harteillasi, leiki, hulluttele, opi, osaa, halua, innostu, ohjaa, naura ja kas kummaa posket punoittaen riemu sisällä kuplien katsot koiraasi silmiin. Hiton hitto että me oltiin hyviä !! 





perjantai 19. heinäkuuta 2019

Jäljillä

Uskaltaisin väittää että tämähän alkaa sujua. Ainakin mieli on toiveikkaampi reenien suhteen ja ilo alkaa löytyä. Olemme keskittyneet jälkeen, janaan, tottikseen sekä tokoon. 
Olen saanut valtavasti hyviä neuvoja jäljen suhteen ja on kuin olisi aivan uusi maailma auennut. Kokeneet jälki tyypit ovat kullanarvoisia jakaessaan opittuja taitojaan ja tehdessään jälkiä. Siitä heille suuri kiitos ! Lämminhenkisessä toisia kunnioittavassa ja auttavassa ryhmässä tuetaan toinen toisiamme. Iloitaan toistemme onnistumisista ja jaetaan ne pieleen menneetkin hetket.  Ilmapiiri on kannustava toista ihmistä huomioiva ja tämä kaikki heijastuu koiraan ja tulokset kertaantuvat hymynä kasvoilla.

Lisäksi olen saanut tehdä muillekin jälkiä ja sehän on vasta kivaa on ollutkin. Koiran lukutaito paranee koko ajan ja osaan jo hieman kuulostella Aapon käyttäytymistä jäljellä. Janassa on vielä opeteltavaa mutta jaamme näitäkin osiin ja teemme välillä pelkkää janaa koska se on kokeissa kuitenkin hyvin tärkeä osa kokonaisuutta. Kokeista en vielä tiedä eikä minun tarvitsekkaan. Nyt vaan nautitaan tekemisestä ja onnistumisista.

Tokossa emme ole tehneet paikkaistumista pitkään aikaan ja eilen Aapo teki kympin suorituksen. Hyvänä häiriönä vieruskoirien liikehdintä joka ei aiheuttanut Aapossa lainkaan häiriötä ja Aapo ei laskeutunut saati edes yrittänyt vanhaa makuulle menoa kesken istumisen. Hyvä päivä. Todellakin hyvä päivä!

Luulin jo kadottaneeni reenamisen ilon ja onnen mutta jostain se löytyy pala kerrallaan. Se pieni itsevarmuus asuu kuin asuukin minussa eikä ole muuttanut minnekkään. Ja siihen minä kotini teen ja siihen minä koirani vien. Yhdessä olemme kaikki !  Ja elämä se on pieninä onnen murusina ihan valmiina poimittavaksi. Kun  latistat itseäsi luulemalla ettet osaa lakkaat osaamasta ja kun käännät asiat toisin osaat. Helppoa ja niin saatanan vaikeaa. Iloa ja onnistumisia kaikille reeneihin.





sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

On kesä

Helmikuusta kesäkuun loppuun on matkaa ja valoisia päiviä. Välissä kevät tuoksuineen ja toiveineen. Niilon olisin niin pitänyt vielä edes yhden kesän. Kesän lapsen nauttimassa auringosta turkillaan ja uimassa rohkeasti vedessä ja hyppimässä laiturilta. Me ei kuitenkaan voida valita mitä me saamme ja mistä meidän pitää luopua. Meillä on ainoastaan tämä päivä ja hetki.


Jalo ja Aapo loikolevat ulkoilun jälkeen lattialla. Me veisteltiin ja muotoiltiin jälkikeppeja. Tehtiin pyykkipoikiin rusetteja. Just meidän näköisiä. Meidän haaveet on pieniä ja vaatimattomiakin. Me Aapelin kanssa edistytään omaan tasaiseen tahtiin ja pieninä tähdenlentoina saatamme vielä onnistuakin.  Tärkeintä on tässä ja nyt.




Hyväntahtoinen koiraa kauniisti kohteleva koulutus tuntuu ihan jokainen päivä tärkeämmältä kuin ikinä. Itse sitä toista ääripäätä nähneenä en koskaan haluaisi aiheuttaa oman koiran silmiin ahdistusta ja pelkoa. Miten kukaan edes pystyy kohtelemaan kentällä koiraansa ilkeästi ja julkisesti? Niillä kentillä ei todellakaan ole pakko vierailla.

Ja asian toiselta kantilta on sitten minä joka en tahdo päästä eteenpäin millään vaikka kuinka hellästi ja kauniisti kouluttaisin. Saattaisin sanoa esiintymiskammoksi vaikka reenaus ei todellakaan ole teatterin lava. Olla aidosti oma itsensä sellaisena kuin on. Puutteineen ja vajaavaisuuksineen. Oma ihmeellinen hölmö itsensä. Läsnä koiransa kanssa.

Joutavia mietin ja turisen katse suunnattuna eteenpäin. Ilon voi myös löytää. Ilo ei ole syvälle maahan haudattuna vaan ihan meidän jokaisen käden ulottuvilla. Kurkoita ja katso kuinka se tipahtaa kädellesi. Älä pidä liian tiukasti kiinni, vaali varoen tai se lentää pois.

Aurinkoisia heinäkuun päiviä jokaiselle. Nauttikaa kesästä, reenatkaa, pitäkää joutavaa taukoa ja hellikää itseänne. istukaa viipyillen auringonlaskussa koiranne kanssa ja keittäkää kuppi kahvia. Onnen murussa. Niitä mistä voima lähtee. Niihin mihin voima palaa ja energia virtaa. Vain yhdessä ruskeassa katseessa on se voima. Se palo jota niin turhaan luulit menettäneesi. Mun pojat.




perjantai 1. helmikuuta 2019

DEMANTS XAMBO NIILO 8.9.2008 -1.2.2019 ♥

Sinä olit niin rakas. Sinä olit kaikkea mitä toivoin. Ehkä synnyit hieman pienenä ja avuttomana. Taistelit jo pienenä hengestäsi mutta sisukkuutesi ja valtava tahtosi nosti sinut pinnalle. Ja minun kauppani sai vahvistusta kun pienenä keränä nukuit tiskin takana. 




Tahto tilaa sinusta löytyi myöhemminkin. Ilmaisit sen suureen ääneen ja mahtavissa 
koirankoulutus taidoissani vahvistin sitä ehkä liiaksikin. Olit minun ensimmäinen virallinen toko koirani jonka kanssa harrastin aktiivisesti sekä uskaltauduin kisoihin. 
Me kokeilimme, erehdyimme ja nousimme yhä uudelleen, yhdessä. Sinä olit minua niin paljon parempi ja taitavampi kaikessa. Kestit kaiken sisukkaasti ja olit aina valtavalla innolla lähdössä matkaan mukaan.



Me kokeilimme myös näyttelyjä niissä kuitenkaan menestymättä mutta meillä oli intoa ja tahtoa uskaltaa. Jalon saapuessa laumaan sinä kasvatit pojan ja huolehdit ensi metreistä alkaen väsymättä ja uupumatta. Surusi Combon poismenosta oli käsinkosteltavaa ja lohdutonta. Jalo nosti sinut surun yli elämään. Selvitit rajat ja talon säännöt ja opetit leikkimään.  Ja Aapon tullessa jaksoit kesyttää nuoren miehen. Niin taiden ja osaavin ottein. Parempaa opettajaa ei koskaan olisi voinut ollakkaan.



Sinä rakastit hotelleja ja niiden valtavia upottavia sänkyjä. Olit se ensimmäinen joka sijasi niihin paikkansa. Rakastit myös juhlija. Osasit väsymättä pompottaa ilmapalloja kuonollasi minulle takaisin. Ilotulitteet eivät kuuluneet sinun juhliisi. Pelkäsitkin niitä. Vanhemmiten kuulosi heikentyessä rakettien pauke ei enää häirinnyt.



Uimamaisterin ja laiturilta hyppääjän arvonimen sinulle julistaisin. Rakastit hyppäämistä märkään kosteaan veteen. Sukelsit uhmakkaasti ja rohkeasti. Nautit myös auringosta ja lepäilit usein saunan terassilla auringon varjot turkissa kimaltaen.



Sinun terveytesi haittasi hieman elämää nivelien ja lonkkien osalta. Kuitenkin uskon toivon ja luotan tehneeni oman parhaani eteesi.   Tiedän tehneeni oikean ratkaisun oikealla hetkellä oikeaan aikaan. Me saimme melko levollisen yhteisen yön. Makasimme vierekkäin ja kuuntelimme tuulen huminaa. Vanhan talon ääniä ja rapinaa ullakolla. Minä kastelin poskesi kosteilla kyynelillä ja tukahdutin suurta surua. Aamun valjetessa tiesimme molemmat ajan koittaneen. Me näimme ja tunsimme sen. Se hiipi luoksemme ja katseesi kertoi kaiken minkä tarvitsin tietää. Ja me lähdimme. 




Viimeinen käsky vapaa !! Juokse vihreillä niityillä. Ui lujaa ja uhmakkaasti. Anna auringon loistaa. Leiki rakkailla palloillasi. Muistele kaikkea mitä olimme ja tulemme olemaan. Sinä et poistu minusta vaan kaikki oleva ja mennyt pyörteilee minussa ilmassa ja maassa. Kiitos rakas kultainen Niiloni yli 10 yhteisestä unohtumattomasta vuodesta. 


 Kuvista ja kaikesta tuesta lämmin kiitos Kristiina ♥

torstai 17. tammikuuta 2019

TK1 Tuulos Toko

Lupaamani postaus videon kera Tuuloksen koirakerhon järjestämästä toko kokeesta.  Kokeessa näkyy vielä hieman epävarmuutta Aapon kohdalla vaikkakin edistymistä on jo tapahtunut.
Epävarmuus kulminoitui aiemmin juurikin minun käyttäytymiseen ja mielialaan eli tilaan jonka sain heikkoina hetkinäni istutettua koiraan. Koirahan peilaa voimakkaasti ihmisen/omistajansa/ohjaajansa käytöstä ja tässä kohtaa tein paljolti hallaa omalla epäselvällä ohjaamisella. Reenithän sekä kisat rakentuvat paljolti ohjaajan mielentilaan ja huonolla fiiliksellä sanoisin olevan aivan turhaa edes lähteä yrittämään. Rauhallinen rento mieli iskostuu koiraan ja sitä kautta onnistuneisiin suorituksiin.

Itse kisaan jossa onnistumisen merkit alkavat näkyä yhä kirkkaammin ja tällä hetkellä ollaan jo hyvinkin pitkällä. Aapollahan oli havaittavissa kisa kammoa ja juurikin tästä syystä itse kisaamassa ollessani en saanut Aapoa hallintaan. Ei vaan paukut riittäneet ja jähmetyin kesken kisan.
Videolla taasen näkyy onnistuneita tilanteen haltuun ottamisia ja lupaavaa seuraamista. Intoa ja tahtoa tehdä yhdessä töitä. Kaukot luoksetulot este kaikki sujuvat. Yhdessä kohdassa Aapo hieman huolestui liikkurin napatessa kapulan ja kiirehtivän nopealla temmolla poispäin. Poika varmaan mietti hei mun kapula. Kentällä kuitenkin pysyttiin ja siinä ohjaaja on onnistunut jäljiltäni erittäin hyvin. Tietenkin opittujen  virheiden karsiminen/paikkaaminen on hankalaa mutta näinkin lyhyellä aikataululla edistyminen on silmin havaittavaa. 


 Tästä on erittäin hyvä jatkaa seuraaviin etappeihin. Kristiinan ja Aapon luottamus toisinaan kohtaan on kohdallaan ja Aapolla on vahva tahto tila työskennellä.  Hyvä te. 


                                                VIDEOT TULOSSA

       BARWAXAN BRAVE HEART TK1 ohjaaja Kristiina Kerttula









keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Täällä ollaan 2019

Syksy vaihtui talveen ja joulun läpi kuljettuamme matkaamme valoon.  Joulu oli minullekkin ensimmäistä kertaa joulu tuoksuineen ja tunnelmineen. Hämyinen vanha kirkko teki kuin tekikin vaikutuksen ja suuresta surusta huolimatta pysähdyin hetkeen.Ehkä löysin kuin löysinkin joulun sanomaa ja hiemanhan se herkisti  ihmistä joka vuosikaudet oli niin piittamaton ja mukamas jouluvastainen. Ehkä kun ottaa ajan ja jää siihen eikä murehdi mennyttä eikä panikoi tulevaa. Se tulee mikä on tullakseen ja koska pakoon kaikkea murhetta ei ikinä pääse niistä on selvittävä ja muistettava iloita pienistäkin onnen jyvistä.










Isäni kuoli vuoden laskeutuessa ja se loi varjoja jo hieman toipuvaan mieleen. Vuodesta jäikin kaikkineen eräänlainen hämmennys, epäusko ja pieni vilpitön usko tulevaan. Rankkaahan tämä on ollut mutta mukaan on mahtunut myös uusia kokemuksia ja ajatuksia.  Kaiken keskellä ukot ovat voineet ihan ok ja Aapo jatkaa pienen tauon jälkeen reenejä.

Itsellä eivät paukut riittäneet reenaamiseen joten Aapoa ohjaa kouluttajani. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu koska edistyminen on ollut nopeaa ja tehokasta. Parasta on Aapon vilpitön ilo tehdä töitä. Potkuahan jätkässä on aina ollutkin mutta kaiken keskellä kykenin latistamaan Aapon  innon ja halun. Se on kaivettu esiin ja tässä tilanteessa kaikki on hyvin. Tulenkin lisäilemään reeni videoita kuulumisia ja edistymisiä. Lisäksi postaan runsaasti kuvia.

Ja ei ehkä kaikkein vähäisimpänä kouluttaja ja Aapo kisasivat tuloksen tokossa hyvin pistein ja saavuttivat TK1 tunnuksen. Siitä on valtavan hyvä jatka avoon. Tästä kisasta voisin laittaa pienen koosteen ihan omalla postauksella.

Jalolla on kaikki terveyden suhteen hyvin, pientä hotspottia esiintyy aika ajoin mutta onneksi ( kop kop ) suuremmilta ongelmilta on vältytty. Närästykseen käytämme ihan somacia joka tehoaa hyvin. Niilo käväisi pitkästä aikaa lääkärillä eturauhasvaivojen vuoksi ja Tardak pistos sekä antibiootit saatiin kotiin tuomisina. Kemiallinen kastraatio uusitaan kuukauden päästä.  Tästäkin saan ehkä syyttää itseäni koska aiemmasta kapselista kului luvattoman pitkä aika.

Loppuun postaan Aapon kuvia kentältä talvisesta maisemasta. Reenaamaan siirryimmekin sitten hallin puolelle. Kovasti olen aina ollut ulkoilma tyyppi mutta näillä koleuksilla sisätilatkin alkavat puoltaa asemaansa.  Ilonen onnellinen Aapo ihan parasta just nyt !!





Ihan kaikkein parasta Uutta Vuotta kaikille jos teitä vielä täällä on. Saa hihkaistakin kommentilla jos olette jaksaneet pysytellä matkassa. Kaikkea hyvää ! Blogi jatkaa

Kuvista kiitos Kristiina Kerttula