perjantai 1. helmikuuta 2019

DEMANTS XAMBO NIILO 8.9.2008 -1.2.2019 ♥

Sinä olit niin rakas. Sinä olit kaikkea mitä toivoin. Ehkä synnyit hieman pienenä ja avuttomana. Taistelit jo pienenä hengestäsi mutta sisukkuutesi ja valtava tahtosi nosti sinut pinnalle. Ja minun kauppani sai vahvistusta kun pienenä keränä nukuit tiskin takana. 




Tahto tilaa sinusta löytyi myöhemminkin. Ilmaisit sen suureen ääneen ja mahtavissa 
koirankoulutus taidoissani vahvistin sitä ehkä liiaksikin. Olit minun ensimmäinen virallinen toko koirani jonka kanssa harrastin aktiivisesti sekä uskaltauduin kisoihin. 
Me kokeilimme, erehdyimme ja nousimme yhä uudelleen, yhdessä. Sinä olit minua niin paljon parempi ja taitavampi kaikessa. Kestit kaiken sisukkaasti ja olit aina valtavalla innolla lähdössä matkaan mukaan.



Me kokeilimme myös näyttelyjä niissä kuitenkaan menestymättä mutta meillä oli intoa ja tahtoa uskaltaa. Jalon saapuessa laumaan sinä kasvatit pojan ja huolehdit ensi metreistä alkaen väsymättä ja uupumatta. Surusi Combon poismenosta oli käsinkosteltavaa ja lohdutonta. Jalo nosti sinut surun yli elämään. Selvitit rajat ja talon säännöt ja opetit leikkimään.  Ja Aapon tullessa jaksoit kesyttää nuoren miehen. Niin taiden ja osaavin ottein. Parempaa opettajaa ei koskaan olisi voinut ollakkaan.



Sinä rakastit hotelleja ja niiden valtavia upottavia sänkyjä. Olit se ensimmäinen joka sijasi niihin paikkansa. Rakastit myös juhlija. Osasit väsymättä pompottaa ilmapalloja kuonollasi minulle takaisin. Ilotulitteet eivät kuuluneet sinun juhliisi. Pelkäsitkin niitä. Vanhemmiten kuulosi heikentyessä rakettien pauke ei enää häirinnyt.



Uimamaisterin ja laiturilta hyppääjän arvonimen sinulle julistaisin. Rakastit hyppäämistä märkään kosteaan veteen. Sukelsit uhmakkaasti ja rohkeasti. Nautit myös auringosta ja lepäilit usein saunan terassilla auringon varjot turkissa kimaltaen.



Sinun terveytesi haittasi hieman elämää nivelien ja lonkkien osalta. Kuitenkin uskon toivon ja luotan tehneeni oman parhaani eteesi.   Tiedän tehneeni oikean ratkaisun oikealla hetkellä oikeaan aikaan. Me saimme melko levollisen yhteisen yön. Makasimme vierekkäin ja kuuntelimme tuulen huminaa. Vanhan talon ääniä ja rapinaa ullakolla. Minä kastelin poskesi kosteilla kyynelillä ja tukahdutin suurta surua. Aamun valjetessa tiesimme molemmat ajan koittaneen. Me näimme ja tunsimme sen. Se hiipi luoksemme ja katseesi kertoi kaiken minkä tarvitsin tietää. Ja me lähdimme. 




Viimeinen käsky vapaa !! Juokse vihreillä niityillä. Ui lujaa ja uhmakkaasti. Anna auringon loistaa. Leiki rakkailla palloillasi. Muistele kaikkea mitä olimme ja tulemme olemaan. Sinä et poistu minusta vaan kaikki oleva ja mennyt pyörteilee minussa ilmassa ja maassa. Kiitos rakas kultainen Niiloni yli 10 yhteisestä unohtumattomasta vuodesta. 


 Kuvista ja kaikesta tuesta lämmin kiitos Kristiina ♥

torstai 17. tammikuuta 2019

TK1 Tuulos Toko

Lupaamani postaus videon kera Tuuloksen koirakerhon järjestämästä toko kokeesta.  Kokeessa näkyy vielä hieman epävarmuutta Aapon kohdalla vaikkakin edistymistä on jo tapahtunut.
Epävarmuus kulminoitui aiemmin juurikin minun käyttäytymiseen ja mielialaan eli tilaan jonka sain heikkoina hetkinäni istutettua koiraan. Koirahan peilaa voimakkaasti ihmisen/omistajansa/ohjaajansa käytöstä ja tässä kohtaa tein paljolti hallaa omalla epäselvällä ohjaamisella. Reenithän sekä kisat rakentuvat paljolti ohjaajan mielentilaan ja huonolla fiiliksellä sanoisin olevan aivan turhaa edes lähteä yrittämään. Rauhallinen rento mieli iskostuu koiraan ja sitä kautta onnistuneisiin suorituksiin.

Itse kisaan jossa onnistumisen merkit alkavat näkyä yhä kirkkaammin ja tällä hetkellä ollaan jo hyvinkin pitkällä. Aapollahan oli havaittavissa kisa kammoa ja juurikin tästä syystä itse kisaamassa ollessani en saanut Aapoa hallintaan. Ei vaan paukut riittäneet ja jähmetyin kesken kisan.
Videolla taasen näkyy onnistuneita tilanteen haltuun ottamisia ja lupaavaa seuraamista. Intoa ja tahtoa tehdä yhdessä töitä. Kaukot luoksetulot este kaikki sujuvat. Yhdessä kohdassa Aapo hieman huolestui liikkurin napatessa kapulan ja kiirehtivän nopealla temmolla poispäin. Poika varmaan mietti hei mun kapula. Kentällä kuitenkin pysyttiin ja siinä ohjaaja on onnistunut jäljiltäni erittäin hyvin. Tietenkin opittujen  virheiden karsiminen/paikkaaminen on hankalaa mutta näinkin lyhyellä aikataululla edistyminen on silmin havaittavaa. 


 Tästä on erittäin hyvä jatkaa seuraaviin etappeihin. Kristiinan ja Aapon luottamus toisinaan kohtaan on kohdallaan ja Aapolla on vahva tahto tila työskennellä.  Hyvä te. 


                                                VIDEOT TULOSSA

       BARWAXAN BRAVE HEART TK1 ohjaaja Kristiina Kerttula









keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Täällä ollaan 2019

Syksy vaihtui talveen ja joulun läpi kuljettuamme matkaamme valoon.  Joulu oli minullekkin ensimmäistä kertaa joulu tuoksuineen ja tunnelmineen. Hämyinen vanha kirkko teki kuin tekikin vaikutuksen ja suuresta surusta huolimatta pysähdyin hetkeen.Ehkä löysin kuin löysinkin joulun sanomaa ja hiemanhan se herkisti  ihmistä joka vuosikaudet oli niin piittamaton ja mukamas jouluvastainen. Ehkä kun ottaa ajan ja jää siihen eikä murehdi mennyttä eikä panikoi tulevaa. Se tulee mikä on tullakseen ja koska pakoon kaikkea murhetta ei ikinä pääse niistä on selvittävä ja muistettava iloita pienistäkin onnen jyvistä.










Isäni kuoli vuoden laskeutuessa ja se loi varjoja jo hieman toipuvaan mieleen. Vuodesta jäikin kaikkineen eräänlainen hämmennys, epäusko ja pieni vilpitön usko tulevaan. Rankkaahan tämä on ollut mutta mukaan on mahtunut myös uusia kokemuksia ja ajatuksia.  Kaiken keskellä ukot ovat voineet ihan ok ja Aapo jatkaa pienen tauon jälkeen reenejä.

Itsellä eivät paukut riittäneet reenaamiseen joten Aapoa ohjaa kouluttajani. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu koska edistyminen on ollut nopeaa ja tehokasta. Parasta on Aapon vilpitön ilo tehdä töitä. Potkuahan jätkässä on aina ollutkin mutta kaiken keskellä kykenin latistamaan Aapon  innon ja halun. Se on kaivettu esiin ja tässä tilanteessa kaikki on hyvin. Tulenkin lisäilemään reeni videoita kuulumisia ja edistymisiä. Lisäksi postaan runsaasti kuvia.

Ja ei ehkä kaikkein vähäisimpänä kouluttaja ja Aapo kisasivat tuloksen tokossa hyvin pistein ja saavuttivat TK1 tunnuksen. Siitä on valtavan hyvä jatka avoon. Tästä kisasta voisin laittaa pienen koosteen ihan omalla postauksella.

Jalolla on kaikki terveyden suhteen hyvin, pientä hotspottia esiintyy aika ajoin mutta onneksi ( kop kop ) suuremmilta ongelmilta on vältytty. Närästykseen käytämme ihan somacia joka tehoaa hyvin. Niilo käväisi pitkästä aikaa lääkärillä eturauhasvaivojen vuoksi ja Tardak pistos sekä antibiootit saatiin kotiin tuomisina. Kemiallinen kastraatio uusitaan kuukauden päästä.  Tästäkin saan ehkä syyttää itseäni koska aiemmasta kapselista kului luvattoman pitkä aika.

Loppuun postaan Aapon kuvia kentältä talvisesta maisemasta. Reenaamaan siirryimmekin sitten hallin puolelle. Kovasti olen aina ollut ulkoilma tyyppi mutta näillä koleuksilla sisätilatkin alkavat puoltaa asemaansa.  Ilonen onnellinen Aapo ihan parasta just nyt !!





Ihan kaikkein parasta Uutta Vuotta kaikille jos teitä vielä täällä on. Saa hihkaistakin kommentilla jos olette jaksaneet pysytellä matkassa. Kaikkea hyvää ! Blogi jatkaa

Kuvista kiitos Kristiina Kerttula