perjantai 1. helmikuuta 2019

DEMANTS XAMBO NIILO 8.9.2008 -1.2.2019 ♥

Sinä olit niin rakas. Sinä olit kaikkea mitä toivoin. Ehkä synnyit hieman pienenä ja avuttomana. Taistelit jo pienenä hengestäsi mutta sisukkuutesi ja valtava tahtosi nosti sinut pinnalle. Ja minun kauppani sai vahvistusta kun pienenä keränä nukuit tiskin takana. 




Tahto tilaa sinusta löytyi myöhemminkin. Ilmaisit sen suureen ääneen ja mahtavissa 
koirankoulutus taidoissani vahvistin sitä ehkä liiaksikin. Olit minun ensimmäinen virallinen toko koirani jonka kanssa harrastin aktiivisesti sekä uskaltauduin kisoihin. 
Me kokeilimme, erehdyimme ja nousimme yhä uudelleen, yhdessä. Sinä olit minua niin paljon parempi ja taitavampi kaikessa. Kestit kaiken sisukkaasti ja olit aina valtavalla innolla lähdössä matkaan mukaan.



Me kokeilimme myös näyttelyjä niissä kuitenkaan menestymättä mutta meillä oli intoa ja tahtoa uskaltaa. Jalon saapuessa laumaan sinä kasvatit pojan ja huolehdit ensi metreistä alkaen väsymättä ja uupumatta. Surusi Combon poismenosta oli käsinkosteltavaa ja lohdutonta. Jalo nosti sinut surun yli elämään. Selvitit rajat ja talon säännöt ja opetit leikkimään.  Ja Aapon tullessa jaksoit kesyttää nuoren miehen. Niin taiden ja osaavin ottein. Parempaa opettajaa ei koskaan olisi voinut ollakkaan.



Sinä rakastit hotelleja ja niiden valtavia upottavia sänkyjä. Olit se ensimmäinen joka sijasi niihin paikkansa. Rakastit myös juhlija. Osasit väsymättä pompottaa ilmapalloja kuonollasi minulle takaisin. Ilotulitteet eivät kuuluneet sinun juhliisi. Pelkäsitkin niitä. Vanhemmiten kuulosi heikentyessä rakettien pauke ei enää häirinnyt.



Uimamaisterin ja laiturilta hyppääjän arvonimen sinulle julistaisin. Rakastit hyppäämistä märkään kosteaan veteen. Sukelsit uhmakkaasti ja rohkeasti. Nautit myös auringosta ja lepäilit usein saunan terassilla auringon varjot turkissa kimaltaen.



Sinun terveytesi haittasi hieman elämää nivelien ja lonkkien osalta. Kuitenkin uskon toivon ja luotan tehneeni oman parhaani eteesi.   Tiedän tehneeni oikean ratkaisun oikealla hetkellä oikeaan aikaan. Me saimme melko levollisen yhteisen yön. Makasimme vierekkäin ja kuuntelimme tuulen huminaa. Vanhan talon ääniä ja rapinaa ullakolla. Minä kastelin poskesi kosteilla kyynelillä ja tukahdutin suurta surua. Aamun valjetessa tiesimme molemmat ajan koittaneen. Me näimme ja tunsimme sen. Se hiipi luoksemme ja katseesi kertoi kaiken minkä tarvitsin tietää. Ja me lähdimme. 




Viimeinen käsky vapaa !! Juokse vihreillä niityillä. Ui lujaa ja uhmakkaasti. Anna auringon loistaa. Leiki rakkailla palloillasi. Muistele kaikkea mitä olimme ja tulemme olemaan. Sinä et poistu minusta vaan kaikki oleva ja mennyt pyörteilee minussa ilmassa ja maassa. Kiitos rakas kultainen Niiloni yli 10 yhteisestä unohtumattomasta vuodesta. 


 Kuvista ja kaikesta tuesta lämmin kiitos Kristiina ♥