Jäljen hiventä

Viimeiset lomailut menossa ja sitten koittaa todellakin arki. Syksy, kynttilät ja tuleva loska. Mihin ihmeen onkaloon kesä upposi ja kuinka nopeasti. Me olemme kuitenkin pirteinä reenailleet ja Jalolle olen saanut aikaiseksi monen monta jälkeä. Sitten pamahtaa tunnustus. Jälki hommelit on ihan joo kivaa ja tänään ihan ekaa kertaa lähdin jopa innoissani tallaamaan jälkeä pellolle. Toistan innolla. Malttamattomana miltei. Ihan viimeistä silausta koko homman kiehtovuuteen en ole saanut itselleni viriteltyä tai sitten olen enemmänkin toko tyyppi. Jotenkin niin simppeliä tulostaa lappu netistä ja aloittaa. Kohta yksi käske koiraasi seuraamaan, käske maahan liikkeestä..kohta kaksi ja jne. Hah, niin mulle sopivaa.

Entä teillä, oletteko aloittaneet uuden tai palanneet vanhan harrastuksen pariin. Kokeneet jonkin jutun aivan mahdottomaksi, yrittäneet sisulla vai vaihtaneet lennossa ja hullaantuneet täysin ?? Sana on vapaa.
Ja siitä jäljestyksestä rehellisiä mielipiteitä. Odottelenko turhaan jäljestyksen riemua aamu kasteisella pellolla, vain koirani ja minä. Pakahtuneena onneen ja onnistumisen riemuun.






Kommentit

  1. Jälki on kivaa, kun vaa saa ensin itsensä raahattua sinne pellolle... Jäljen tamppaaminen taas ei ole niin kivaa ja siitä en varmaan koskaan tule pitämään, osittain ehkä selkäni takia joka rupeaa oireilemaan hyvinkin nopeasti.. Pöh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niih, se on hidasta ja tylsää, jos ois sillai valmis merkattu toosi pitkä ja sit vaan
      menis sinne kauniille pellolle :D

      Poista
    2. Se oiski näppärää.. Kumpa joku suostuis tallomaan. :D Silti kyllä tarttis jonkun vieraan tekemä jälki ajaa jos kokeeseen meinataan. :)

      Poista
    3. Mä yritin ehottaa ukolle, hmm, se vois tarvita keppanaa porkkanaks ;)

      Poista
    4. Itsekin jälkiä paljon tampanneena toisille kuin omalle koiralle, onhan se aika puuduttavaa hommaa, mutta sitäkin antoisampaa, kun näkee toiset työn touhussa sitten jälkiä nuuskutellessaan! :) Jälki vei minut ainakin mennessään, mutta koska paikallinen seura ei enää ohjattuja järjestä on niitä joutunut itse tekemään ja joskus nakittamaan kaverin, ettei koira vaan jumittuis toimimaan pelkille minun tekemille jäljille. Sitäkin kuullut käyvän toisille :O

      Poista
    5. Mut sitä myös sanotaan et hyvälle jälkikoiralle ei tuota ongelmia vieraan tekemä jälki.

      Poista
    6. Niinhän se on. Oma toimii ihan yhtä lailla oli se jälki kenen tekemä tahansa :)

      Poista
    7. Ehkä minäkin tarviisiin ohjattua toimintaa hommaan että se veisi minutkin mennessään ja homman ydin alkaisi avautumaan :) Kyllähän kaikki reenit seurassa on niin paljon antoisampia ja yksin tuhertaessa saa kyllä olla melkoinen tiukkis itselleen että jaksaa :)

      Poista
  2. Jälki taas harrastuksena niin hyvä kun sitä voi juurikin yksin treenata. Minä kun tääl korves asustan eikä ole aina saatavilla treeni kamua niin on mukava jäljestellä pellolla ja metsissä. Toki myös niin päin et kaveri talloo vieraan jälen ja pyritään käymään uusissa paikoissa :)

    VastaaPoista
  3. Haku olisi myös kiva jos löytyisi kiva treeni ryhmä. Siihen kun taas tarvii sen porukan.. Hukan kanssa joskus käytiin mutta harjoitukset jäi vähiin kun treeni ryhmä ei ollut minun mieleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry en oo havainnu kommenttiasi :) Juu toi haku vie niin paljon aikaa että
      siihen ei kykene millään. Korvessa täällä itekkin, pimeyden keskellä, kaikki kaukana. Onhan toi jälki kätevää, mutta puuduttavaa jotenkin. Ehkä mä vaan toko immeinen :)

      Poista
  4. Myö harrasteltiin 2013 kesä henkilöhakuilua, mutta sitten iski jotenkin stoppi kun työttömänä ei ollut oikein vara ajella 50-100km treenikertaa kohden kerran pari viikkoon. Se kesä meni siinä, tykkäsin ja koira edistyi. Mutta sitten löytyi meille se vielä parempi laji - vesipelastus. Treenit on samassa paikassa lähellä ja koira on kunnon vesipeto. Tuo laji on niin kiva, että saatiin SOVE läpi nyt syyskuussa. Siitä on lisää uusimmassa blogitekstissä jonka vihdoin ja viimein sain väsättyä! :) Tokossa meillä on edelleen hiljaista, koska innostus ei ole niin hyvin palannut vieläkään. Tehdäänhän myö välillä seuruuta ja semmosia simppeleitä juttuja mutta muuten ne on edelleen jäissä. Koirasta oli hyvää vauhtia tulossa korvat hävittänyt keppihullu, mutta kun kaikki heittohommelit jätettiin pois, on neito ruvennut taas kuuntelemaan ja vetoleikit ja namit on tänä päivänä se ykkösjuttu, jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että löysitte oman kivan lajin. Siksi niitä kannattaa kokeilla hirmusti jos jaksaa
      niin se yhteinen kiva tekeminen löytyy. Mulla rajoittaa tuo hiivatin aika ja matkat. Onnea sovesta, en nyt kyllä muista mikä tulos se on :D Suomen vesipelastus? Menen lukemaan niin tiedän paremmin, hyvä te :)

      Poista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥