Asenteen metsästys ja syndet

 Elämä ei oo aina vaaleenpunasta vaan sen monia eri sävyjä. Takapakista toiseen myös koirankoulutuksessa ja joskus ihan oikein urakalla.
Kuinka sä päätät onnistua ja parantaa yhteistyötä koirasi kanssa ja sitten jokin suistaa taas jälleen kerran hakkaamaan päätä paksuun tiiliseinään.

Tänään paikkamakuu epäonnistui monin eri tavoin, mun asenne toisen koiran karatessa Aapon päälle, Aapon reagoidessa ja minun uhmakaskin reaktio vetää koira tilanteesta ja lähes paeta paikalta.
Vain reenikavereiden ja koutsin täpäkkä puuttuminen asiaan sai mut seisahtumaan viiimein sijoilleen. 
Se valtava suru, menetetyn pelko paikkamakuun suhteen oli tunne mielessä järisyttävä. Ja kerrottakoon nyt vaikka yleensä en näin tee, meillä on huomenna kokeet.
Olen saanut pariltakin taholta runsaasti palautetta asian tiimoilta. Ymmärrän kuinka eri tavoin minun olisi pitänyt toimia mutta en kyennyt. Elämässä todellakin sattuu monenlaista ikävää ja ei pelkästään koulutuksessa.  Se kuinka korjaat/hoidat vahingot onkin sitten omasta ja vain omasta itsestä kiinni. Tänään meinaan tarttua en todellakaan pulloon vaan peiliin. Kysyä itseltäni yhä uudestaan ja uudestaan kuinka olisin voinut toimia tilanteessa toisin.
Aapo on ansainnut taitavuudessaan sen kaiken hyvän ja edes minulla ei ole oikeutta tuhota sitä valtavaa työmäärää johon koultuksessa tähdätään.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä johon suhtaudun luottavaisen toiveikkaasti. Minä saan tarvittavaa tsemppausta joka varsinkin nyt on kullan arvoisen tärkeää. Jos jotain aion oppia omasta tavastani hoitaa tilanteita on päättäväinen asenne. Asenne jota ei jätetä kentälle, asenne joka kunnioittaa tilanteessa myös koiraa, asenne joka vaikuttaa reeni kavereihin, asenne joka määrittää koirankoulutuksen perusperiaatteet.

Repussa on jo kilpailua varten tarvittavat paperit, asenteen heitän vielä päällimmäiseksi ja pidän siitä tavattoman hyvää huolta. Kaveriahan ei jätetä !! Milloinkaan ! 




                                                  Kuvista kiitos Kristiina Kerttula

Eikä unohdeta eilistä päivää Niilo Nipa mies täytti 9-vuotta!! Maailman kultaisin ukkeli, taitava ehkä jo nyt hieman väsynytkin. Hän kuitenkin pääsi reenikentälle humppaamaan pallon kanssa ja se oli hänelle kovin tärkeää.

Kaksi mahdottoman erilaista päivää tunteiden kirjoa liikutuksesta, surusta, epätoivosta. uskosta, toivosta ja pelostakin. Oli aivan pakko laittaa ajatusten myllerrys esiin jos vaikka pieni aurinsäde pilkahtaisi sateen keskelle. Ja pilkistäähän se jos itse luottaa ja uskoo !!


Kommentit