Seuraavalle pysäkille

Pieniä isoja päätöksiä mielessäni tehnyt avoimen luokan ykköstuloksen jälkeen. Me siirrymme jos pystymme suoraan voittaja luokkaan. Eilen aloitimme jo tunnari harjoitukset ja siinä tuleekin olemaan hommaa. Aapon mielestä leikin idea on kerätä kaikki mulle käteen. Liikkeestä pysäytys on täysin uusi liike, kaukoissa seisominen ja moni muu.

Samalla reeni osuudella teimme pk-kaavion sekä selätimme a-esteen loivennettuna. Nyt harjoittelemme kiipeä sanaa ja muutaman kerran jälkeen nostamme korkeutta. Metrin este sujuu jo ja noutaa kapulan itsenäisesti kuunnellen käskyjä. Kaavio itsessään tarvitsee ohjaajalta keskittymistä ja huolellisuutta. Eteenmeno alkaa myös sujumaan. Ainakin ymmärtää sanan merkityksen ja saan lähtemään eteenpäin.

Vielä on syksyä aikaa ajaa jälkiä ja talven harmaudessa keskittyä tokoon sekä muihin sisällä tehtäviin juttuihin. Ihan en olisi koskaan uskonut että pystyn edes aloittamaan voittaja liikkeiden harjoittelun, mutta kauhistuneella tavalla olen asiasta jopa innoissani.
Aapon keskittymiskyky on parantunut huikeasti tai ehkä se johtuu minusta. Ukko oikeasti kuuntelee ja tekee liikuttavan keskittyneesti työtä.
Koskaan ei voi tietää kuinka unelmille käy mutta niitä pitää ja saa olla. Minulla on ainakin valtavan hyvä koira joka paranee kaiken aikaa ja jotenkin kun mä luotan sekin luottaa.