Syys ajatelmat
Olen taas pohtinut erilaisia vaikeitakin asioita ja kuinka suhtautuisin niihin. Minulla tuntuu olevan niin pieni suppea oma käsitys toimia oikealla tavalla. Omasta pienestä mielestäni. Blogin kirjoittaminen on vaikeaa, joko suoltaa mukavaa liiba laabaa tai pureutuu hankaliin asioihin ja sormet ristissä toivoo ettei kukaan loukkaannu.
Eräs perhe lopetutti terveen saksanpaimenkoiran, koska koira ei koskaan rauhoittunut ja taisi hieman irvistelläkkin..? Pistää miettimään taas vastuuntuntoisen kasvattajan roolia, joka olisi voinut alussa suoda mahdollisuuden onnelliseen yhteiseloon. Mikä saa ottamaan " keltaisista pörsseistä " kirjattoman, vailla minkäänlaisia taustoja olevan saksanpaimenkoiran ? Raha ? Tietämättömyys ? Minä en tiedä. Koska kyseessä on voimakas, virikkeitä runsaasti tarvitseva paimen, oliko valinta oikea alun perinkään.Tokihan kaikki saattaa solahtaa onnellisiin uomiin, mutta aina on vaara tukea pentu tehtailua.
Entä olisiko koiralle hankalassa tilanteessa suotava uusi koti, hakeuduttava ammattiauttajalle vai elettävä omien periaatteiden mukaan, kunnes kuolema meidät erottaa.
Koira on aina ollut minulle tietoinen valinta ja valinnan kanssa eletään. Hankaliakin päiviä osuu jokaisen matkalle, vaikka tuntuu ettei minulla niitä oikeasti ei ole. Nuo minun paimenet ovat niin rakkaita että pienet vastoinkäymiset unohtuvat tuossa tuokiossa. Tokihan nekin välillä innostuvat, soheltavat ja käytös saattaa hetkittäin olla, noh, niin sakemannia. Kaikki ei välttämättä paimenen suuri suista käytöstä ymmärrä.
Tänään taas yllätyin iloisesti, Evolla Jalo luiskahti polulta sivuun ja hiki päässä perään juostuani ukko seisoi telttailijoiden keskellä häntä iloisesti roihuten, mami katso mitä löysin, punatakkisen beauceron nartun :)
Ilmeestä päätellen telttailijat hieman kauhistuivat, anteeksi, Jalon sydämestä jäi taas pienoinen pala sinne.
Muistakaa vielä ehtii osallistua ARVONTAAN !!
Anna s ja Helmiiii tervetuloa joukkoon ♥♥
Eräs perhe lopetutti terveen saksanpaimenkoiran, koska koira ei koskaan rauhoittunut ja taisi hieman irvistelläkkin..? Pistää miettimään taas vastuuntuntoisen kasvattajan roolia, joka olisi voinut alussa suoda mahdollisuuden onnelliseen yhteiseloon. Mikä saa ottamaan " keltaisista pörsseistä " kirjattoman, vailla minkäänlaisia taustoja olevan saksanpaimenkoiran ? Raha ? Tietämättömyys ? Minä en tiedä. Koska kyseessä on voimakas, virikkeitä runsaasti tarvitseva paimen, oliko valinta oikea alun perinkään.Tokihan kaikki saattaa solahtaa onnellisiin uomiin, mutta aina on vaara tukea pentu tehtailua.
Entä olisiko koiralle hankalassa tilanteessa suotava uusi koti, hakeuduttava ammattiauttajalle vai elettävä omien periaatteiden mukaan, kunnes kuolema meidät erottaa.
Koira on aina ollut minulle tietoinen valinta ja valinnan kanssa eletään. Hankaliakin päiviä osuu jokaisen matkalle, vaikka tuntuu ettei minulla niitä oikeasti ei ole. Nuo minun paimenet ovat niin rakkaita että pienet vastoinkäymiset unohtuvat tuossa tuokiossa. Tokihan nekin välillä innostuvat, soheltavat ja käytös saattaa hetkittäin olla, noh, niin sakemannia. Kaikki ei välttämättä paimenen suuri suista käytöstä ymmärrä.
Tänään taas yllätyin iloisesti, Evolla Jalo luiskahti polulta sivuun ja hiki päässä perään juostuani ukko seisoi telttailijoiden keskellä häntä iloisesti roihuten, mami katso mitä löysin, punatakkisen beauceron nartun :)
Ilmeestä päätellen telttailijat hieman kauhistuivat, anteeksi, Jalon sydämestä jäi taas pienoinen pala sinne.
Muistakaa vielä ehtii osallistua ARVONTAAN !!
Anna s ja Helmiiii tervetuloa joukkoon ♥♥
Se on aina sääli, kun terve koira laitetaan piikille. Mutta ken sen määrittää, että onko kiertolaisena parempi kun vihreillä niityillä?
VastaaPoistaJaan ajatuksesi nelijalkaisista ystävistämme, sekä ihannoin noita siun komeita paimenpoikia. Etenkin Jaloon olen ihan rakastanut. <3
Niin vaikea on tuo sinun ensimmäinen ajatus, vaikea.. Ihanaa että jaat ajatukseni ja Jalo on sellainen super sydänten sulattaja, niin haluisin tavata Linkin, vaikuttaa niin upeelta :)
VastaaPoistaJa entäs sairas koira... missä menee se raja jolloin omistajan on tehtävä se raskas päätös?
VastaaPoistaNäitä tässä miettineenä iskee korkea verenpaine kun kuulee terveen koiran lopettamisesta. Apulat ja keltaiset pörssit pitäisi polttaa heti pentutehtaiden jälkeen. Ja osalle paperisten kasvattajillekin pitäisi antaa pienet käytöstätapa- ja vastuunkanto-oppitunnit...
Just, hyvä että sain tukea kirjoitukseen ja että muutkin ajattelee just niin kuin pitää :) Toi sairas koira asia on kimurantti, Niilonkin ois moni kyynärän ja lonkkien vuoks kuopannu aikaa sitten. Niin iloisen ja onnellisen pojan :) Ja hyvin menee :)
VastaaPoistaSuosittelen Canon EOS 1100D:tä ja/tai Canon EOS 600D/7D. Niillä saisit parempia kuvia tulevaisuudessakin. Ihmiset laittavat sinulle kommenttia nytkin kuin tulevaisuudessakin.
VastaaPoistaKiitos kommentista, mutta Nikoneistani en luovu nyt enkä tulevaisuudessa :) Olen täysin tyytyväinen kuviini tällä hetkellä :)
VastaaPoistaHeipparallaa! Olette niin voittaneet Neela ja Ella-blogin arvonnassa, joka oli tarkoitus ratkaista jo paljon aikaisemmin. :) Laittelisitko sähköpostilla ella.kettunenn@gmail.com tulemaan yhteystietojasi, niin voin laittaa hyvinvointituoteyllärin tulemaan? Onnea vielä!
VastaaPoistaJestas sentään ja hyvä tavaton. Kiitos tuhannesti :)
VastaaPoista