Kouluttajan painajainen

Kirjoitinkin tekstiä ja julkaisinkin. Muutama ihana ehti lukemaan sen ja halauksia ja kannustusta sainkin. Kiitos. Kuitenkaan en enää sorru kirjoittamaan tunne kuohun vallassa, vaikka ne tunteet olivat tärkeitä. Tärkeitä siksi että ne oli pystyttävä käsittelemään. Anteeksi ja kiitos.

Minä se sitten olen ihminen joka saa draaman aikaiseksi ihan onnettomista asioista, noin niin kuin siinä suuressa mitta kaavassa. Meillähän siis oli kokeet ja innosta puhkuen ajelimme paikalle. Jostain täysin käsittämättömästä syystä Niilo tarrasi silmänsä jo kentälle mennessä mustaan belggariin. Sama homma jatkui kehässä ja paikka makuu oli tuhoon tuomittu. Muutaman hetken maattuaan, minkäänlaista kontaktia minuun ottamatta, Niilo nousi ja siirtyi haistelemaan viereen tullutta mustaa koiraa. Tästä alkoi minun viikon kestävä painajainen ja suurin ehkä oli häpeä, josta en vaan tahdo päästä irti. Mutta puh menköön mielestä ja jatketaan vaikkakin hieman pelon sekaisin tuntein.


Kommentit

  1. En ehtinyt näkemään alkuperäistä viestiä tästä, mutta jos tilanteesta ei syntynyt rähinää tms. pahempaa, niin ihan turhaan häpeät! Näitä sattuu ja koira on eläin, joka toimii vaistojensa ja viettiensä varassa. Mikään koira ei ikinä missään tilanteessa ole 100% varma! Pää pystyyn ja kohti uusia kokeita!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ♥ Mä kun oon pystynyt muuten relaamaan paikka makuun, meillä ongelma on ollut että joskus Niilo nousee pystyyn just ku oon lähestymässä ja sitä on hiottu. Muuten tuijottaa vaan ja ainoastaan mua, noh ei onneks sattunu mitään, onneks näin vanhalla on nopeet jalat ja juoksin Niilon kiinni, eli en edes tiedä kuinka olis voinu käydä :)

    VastaaPoista
  3. Painajainen varmasti kun se oma koira tekee noin, mutta koira on koira.. Nyt vaan harjoittelette ja nokka kohti uusia kokeita :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos sullekkin ja yllä kirjoitin lisää tuntemuksista ♥

    VastaaPoista
  5. Hmmh. Nyt ei kyllä postauksen otsikko (Kouluttajan painajainen) ja itse teksti kohtaa laisinkaan.
    ... mä vielä joskus teen koostepostauksen "kouluttajan painajaisista" jotta sä tajuut että te ette yllä lähellekään!!
    Rapsutuksia koiruuksille ja emännälle potku persauksiin. Etiäpäin sano akka lumessa! Ei jäähä tulehen makhaamaan sano talvisodan sotilas! Nih :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koostepostausta odotellessa :) oikeesti mun painajainen saattaa olla muiden
      painajaista hiukka suurempi käsite :) Siinä tulee pää pipiks ja häpeä saa kaivautumaan
      syvimpään onkaloon, mun on muutenkin hiukka hankala käsitellä HÄPEÄÄ :D Mutta kiitos ♥

      Poista
  6. Kyllä se siitä! Koiraan ei voi koskaan luottaa ja ihan oikeasti, niille hyville ja kokeneillekkin koirille tulee huonoja päiviä. Jos ei rähinää tullut kaikki on ok. Mutta nää on niitä juttuja miksi en tykkää tokon paikalla makuusta, sen täytyis olla samanlainen, kun pk- kokeissa, just siks ettei sattuis mitään. Pahimmassa tapauksessa viattomalle koiralle jää traumat jos tapahtuu joku pahempi juttu. Kuten joku aika sitten facessa levinnyt video bernistä joka lähti ensin haistelemaan ja sitten jo tapeltiin. Kisakielto taisi napsahtaa, ja toisaalta, hyvä. Ei muuta ku hiomaan paikalla makuu ja sitten kohti kokeita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks en oo nähnyt videoo, en haluu, en :D Tuohan se on että ei haluu toisille/toiselle aiheuttaa pahaa mieltä ja sabotoida toisen reeneja :( Tuleekohan tosta bernin tapauksesta elinikänen kielto..? vaikka kai se parempi onkin.. Mun tarttee vaihtaa Jalo huomiseen reeneihin Niiloks :)

      Poista
    2. Ja harmi kun te ootte kaikki niin KAUKANA, ois niin kiva reenailla yhdessä ♥

      Poista
    3. Saataisiinko me kesälle sovittua joku viikonloppu vaikka tai miksei arkipäiväkin, kun jompi kumpi tekis reissun ja otettais kunnon treenit? Meillä Rocky pysyy paikalla makuussa vaikka toinen nousee ja lähtis. Ja jos toinen tulee haistelemaan niin nousee istumaan ja pyytää katseella multa "ohjeita". :)

      Poista
    4. Niin ja käsittääkseen sai elinikäisen kisakiellon.. Sehän nappas omistajaansakkin siinä rytäkässä joka joutui tikattavaksi.. Ja oli avo tasoinen koira jo.

      Poista
  7. Välimatkaa tosiaan on :/ Mukava olisi kyllä harjoitella yhres :)

    VastaaPoista
  8. Niin ja nähdä teidät ja kaikkien ihanat koiruudet ♥

    VastaaPoista
  9. Mulle on kerran käynyt samoin, vuonna 2001 (ja ne oli vielä möllikokeet) ja kesti vuoteen 2009 asti, ennen kuin kyseisen koiran kanssa olisin uskaltanut virallisiin kokeisiin, muutamassa möllitokossa kävimme ja kaikki meni hyvin, mutta koira ehti sitten juuri sairastua ja joutui lääkekarenssiin. Sellaiset traumat mulle jäi tuosta (vaikka siinäkään ei tapahtunut mitään haistelua kummempaa ja haistelluksi tullut ei edes häiriintynyt), etten koskaan enää halua, että mun koira on se, joka paikallaolosta nousee. Ja samalla ihan hirveesti pelkään, että jonkun muun koira nousee.

    Koetilannetta jos ajattelee, niin kaikkia liikkeitähän ei ole pakko suorittaa, joten jos vähänkään tuntuu siltä, että joku voisi mennä pieleen, voi ihan hyvillä mielin sanoa, että jättää esim. paikallaolon välistä. Kerran kokeessa erikoisvoittajaluokan yksi koira oli kentälle kokoontuessa levoton, jonka vuoksi ohjaaja ilmoitti, että he jättää paikallaistumisen välistä koiran väärän mielentilan vuoksi. Esimerkillistä vastuunkantoa. Minulle on yksi tunnettu tokotuomarikin sanonut, että kokeisiin voi aivan hyvin osallistua jättäen paikkamakuu välistä (1-tulokseenhan on siltikin mahdollisuus) ja minulla onkin "mustalla listalla" pari sellaista koiraa, jotka jatkuvasti kokeissa nousevat, ja jos joskus osun toisen niistä kanssa samaan kokeeseen ja luokkaan, niin paikallamakuu jää meillä sitten väliin.

    Onneksi ei teillä kuitenkaan pahempaa sattunut, hurjasti vain lisää treeniä myös vieraiden koirien ja kiinnostavien koirien kanssa, niin kyllä se siitä, ei harrastusta kokonaan kannata lopettaa, vaikka ymmärrän kyllä sen hirveän häpeän ja maanallekaivautumisentahtomisentunteen. Pääasia, ettei kuitenkaan aggressiivisuudesta ollut kyse.

    VastaaPoista
  10. Kiitos ♥ Meillähän kävi Niilon tokassa kokeessa että vieruskaveri lähti litoon ja Niilo jatkoi makaamista. Silloin ajattelin että hui, ja aina jännittänyt salaisesti paikkamakuuta, varsinkin ku kyseessä kuitenkin saku uros itellä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä uros vieressä laukasee jommankumman vaistot riitaan :( Itse en olisi pystynyt jatkamaan, koska säikähdin niin rajusti ja ykköseen vaaditaan kuitenkin melkoisia nappeja muista alueista.

    Mutta tottaki katson nyt Niiloa tarkemmin ja todellakin jätän väliin jos näyttää uhkaavalta, olisi pitänyt osata lukea koiraa tuollakin, kaikki merkit olivat jo alussa ilmassa. Sinä pidit todella pitkän tauon, minusta tuntuu että on kaksi vaihtoehtoa, heti ratsaille tai lopetus, koska pelko kalvaa ja kasvaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥