Karkauspäivän höpöttelyt

Joskus hienosti suunniteltu teksti alkaa kutistua omaan mahdottomuuteensa ja delete näppäintä painaa pohjaan saakka. Siksipä tämä ei ole hienosti ajateltu teksti vaan höpöttelyä. Höpöttelisin mieluusti videolle jos kehtaisin.
Työn ja harrastusten yhteensovittamisessa on saanut vääntää. Ihanaa että on vielä töitä mutta hallituksen isojen leikkauksien jälkeen ostovoima takuulla pienenee ja kaupan ala kurjistuu pakon edellä. Sain kuitenkin soviteltua liikkeen aukiolot niin että minulle jää ukkojen kanssa riittävästi yhteistä aikaa ja aina ei oo pakko jos ei jaksa. Eiks vaan ?

Ilahtuneena otin vastaan Hollolaan avattavan koirauimalan mainokset. Käsi oven kahvaan jo kurkottamassa.  Matkaa meiltä kertyy n 70 km ja se on maalla asujalle yllättävän vähän. Lähin prismakin sijaitsee 80 km päässä ja lidiin on matkattava 49 km !! Ei aina ihan helppoo jos jotain haluaa.

Laitoin näyttelyilmon menemään tänään ja toinen on työn alla. Pientä kivaa kevääksi. Aapo täyttikin sitten jo 10 kk. Mihin kumman koloon se aika uppoaa. Elämä on hirvittävän lyhyt ja ytimekäs niin koiran kuin ihmisenkin vinkkelistä.  Nuorena oli niin kiire kuluttamaan elämää ja vanhana ? kiire säästämään. Koskaan ei ole hyvä missään.

Tärkeä muistutus kuitenkin on nauttia jokaisesta päivästä kuin siitä ainokaisesta. Minä valittamisen mestari olen joutunut nöyrtymään monella tapaa elämän edessä. Kavereiden koirien sairaudet ja kuolemat pysäyttävät hetkeen.  Pysähtyy hiljaisuuteen ja kuin varkain kaiken taas unohtaa. Kuinka saisi tunteen imettyä itseensä että se pisaroina tiputtaisi muistutusta tasaisin ajoin.