Kosteita reenejä

Tosimiehet kastuvat aika ajoin ja tosikovat monasti viikossa. Eilinen reeni vedettiin sateessa ja näyttelyreeniin minä raukka en enää jäänyt. Palelin ja lämpenin hitaasti autossa ja vasta lämmin ruoka sulatti sisältäkin. Aamulla metsässä seisoin jälleen sateessa katsellen ukkoja joiden puistellessa kaunis vesisuihku kaarsi ilmaan.

Me ollaan Aapon kanssa menossa sivuissa, kaarroksissa, oikean asennon etsimisessä ja pysymisessä.  Vasta vuosien jälkeen tajuan selkeästi että koira seuraa ihmistä enkä minä koiraa. Ja ajatus että ei kannata lähteä seuruuttaan koiraa jos aloitus ja lähtö sekä kontakti  ole kunnossa. Siitä ei seuraa mitään hyvää, ehkä vinottaista seuruuta ja kontaktin pettämistä. Eli runsaasti kontakti harjoituksia, asennon vaihtoja ja niitä kuuluisia yhtä tai kahta askelta. Sitten kun nämä alkavat olla kunnossa voitkin seuruuttaa koirasi vaikkapa kauppareissulle. Ja näihin me paneudumme huolella,

Nouto alkaa olla myös aluillaan. Kapula tuodaan suoralta maalta sekä esteen yli. Toki estettä olemme kokeilleet ihan vaan pari kertaa matalalta. Vielä eteen istuminen ja luovutus on tekemäti mutta tällä erää riittää että kapula haetaan innolla ja tuodaan. Samalla noutoa on harjoiteltu leluilla, palloilla, lasten haravalla ja milloin milläkin.

Aapo on tosin keksinyt palkan toivossa tuoda milloin mitäkin, sänkyyn on tuotu kenkiä, kännykkää, keittiöstä veitsi ( ÄÄÄÄÄRK! ) ja iltaviilipurkit ukko siivoo lattioilta lojumasta.

Tälle miehelle tekeminen ei todellakaan oo rasite vaan loputon ilon lähde. Viikonlopulla meillä on BILEET sillä Aapo juhlii . Siitä seuraavaksi enemmän.





Kommentit

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥