Ollakko vai ei
Joskus elämää saa oikein urakalla miettiä ja hakea suuntaa tulevalle. Jättääkö turvallinen suosiolla vai uskaltaako hypätä suureen tuntemattomaan ja riskeerata liian paljon. Työtä tässä mietin ja olisiko kauheaa ihan vaan olla?? Pidän elämän haasteista, mutta en haluaisi kuormittaa päätäni liikaa. Siinähän saattaa vaikka pää tulla kipiäksi. Onko teistä kukaan ottanut elämässään riskin, katunut tai onnistunut?
No johan helpotti pölläyttää tuokin paperille. Koiristahan blogissa on kyse, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Huomenna tokoillaan ja siinä jos missä ajatukset saavat uuden suunnan ja turha unohtuu. Töistä palattua vein ukot metsään ja tein liukumäen rinteeseen ja juoksutin rinnettä ylös alas. Aika hiljaista lattialla.
Saunan laitoin lämpiämään ja ihanaa päästä löylyttelemään. Pitkän kaavan mukaan lauantaisin ja sidukkaa ja poron kylkiluita mukaan. Arvaa kumpia nautitaan pukkarissa ja kumpaa löylyssä :)
Ihanaa lauantaita kaikille ja vielä kerran Ihanaa Naistenpäivää eilisen johdosta. Me olemme VAHVOJA !!!
No johan helpotti pölläyttää tuokin paperille. Koiristahan blogissa on kyse, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Huomenna tokoillaan ja siinä jos missä ajatukset saavat uuden suunnan ja turha unohtuu. Töistä palattua vein ukot metsään ja tein liukumäen rinteeseen ja juoksutin rinnettä ylös alas. Aika hiljaista lattialla.
Saunan laitoin lämpiämään ja ihanaa päästä löylyttelemään. Pitkän kaavan mukaan lauantaisin ja sidukkaa ja poron kylkiluita mukaan. Arvaa kumpia nautitaan pukkarissa ja kumpaa löylyssä :)
Ihanaa lauantaita kaikille ja vielä kerran Ihanaa Naistenpäivää eilisen johdosta. Me olemme VAHVOJA !!!
Vuonna 2001 mietin samaa. Onko vanha, se tuttu ja turvallinen, oikea vaihtoehto vai mitä mahtaisikaan tapahtua jos hyppäisin tuntemattomaan....
VastaaPoistaTajusin että jos palaan saman idean äärelle uudestaan ja uudestaan, siinä on silloin jotain joka todella kiehtoo minua. Ummistin silmät, irroitin otteeni turvallisuudesta ja hyppäsin!
Nyt, 12 vuotta myöhemmin hypyn seurauksena olen avannut kolme uutta mahtavaa ovea polullani, ovia joita en tutussa ja turvallisesa elämässäni olisi edes kohdannut.
Otin riskin ja voitin. Sain vieläpä kolme pikkuvoittoa kaupan päälle ja matka jatkuu edelleen.
Tajusin muuten juuri tätä kirjoittaessani että ilman ottamaani riskiä ei minulla olisi Rakkimusta...
Kuulostipa ihanalta,miten sitä vaan ei haluaisi hellittää otettaan
Poistavanhasta. Minäkin yli kymmenen vuotta tehnyt asioita miltei samalla
rutiinilla ja nyt ja nyt :) Pitää luottaa että elämä kantaa..
Voi että, kumpa itsekin pääsisi saunaan. Viimeksi olen ollut saunassa jouluna. Meillä on kuivat pienet puut loppu, on vaan tommosia isoja jättejä jotka ei sitten millään mahdu saunan pesään. Huoh... Ehkä mä sinne vielä pääsen.
VastaaPoistaMeilläkin loppu syksyn puut, mutta onneksi muutamasta paikasta
Poistasaa kärryllisen silloin tällöin klapeja ja vaikka kämppä on vanha
ja kulahtanut, niin saunasta en lakkaa nauttimasta. Jotain uutta sentään
tässäkin elämässä :)
Niilon ja Jalon kanssa on helppoa olla vahva, rakas lemmikki antaa niin paljon elämään! Päätökset ovat vaikeita, tee järjellä se mitä sydän sanoo. Itse olen hyvässä paikassa tällä hetkellä. Tasapaino työn ja kodin välillä on se tärkein.
VastaaPoistaSe on ihanaa että olet löytänyt paikkasi :) Mulla on ihana työ,
VastaaPoistamutta saattaa tulla muutoksia.Vaihtoehto olisi hurjasti velkaa
ja ottaa homma haltuun yksin.Työ vaan lisääntyisi ja vapaaaika taitaisi
kutistuu entisestäänkin,jaksanko??
Puhhuh, vaikeita päätöksiä tosissaan. Kuuntele sydäntä sanon minä.
PoistaItse otin riskin viime vuonna kun varasin Sakun vaikkei minulla ollut vielä asuntoa. Asuin vanhempieni luona ja katselin sopivia asuntoja koko ajan. Jokin minussa vain sanoi että tästä pentueesta löytyy oikea koira ja pystyt kyllä löytämään asunnon. Noh onneksi olin jääräpää, sain 57,5 neliöisen kaksion kuukausi ennen pentujen luovutusta. Onneksi otin riskin koska tuosta pennusta on tullut todella rakas enkä vaihtaisi sitä mihinkään :)
VastaaPoistaSeuraava haaste on tulossa kesän jälkeen kun haluaisin vaihtaa työpaikkaa ja kova etsintä on jo alkanut. Saas nähdä kuinka vaihto sujuu vai sujuuko ollenkaan.
Joskus on stressaavaa kun tietää että olen yksinäni vastuussa minun ja Sakun elämästä. Riittääkö rahat, riittääkö jaksaminen ja onko Sakulla paras mahdollinen elämä. Muutamana kuukautena on ollut tiukkaa mutta Sakun kanssa asiat tuntuu helpommilta. Pelkästään kun sanon Sakulle " kyllä me pärjätään " ja Saku tuijottaa takaisin silmiini, tiedän että me pärjätään :) miten koira voikin olla niin isona tukena vaikkei varsinaisesti tuekkaan ? Mahtavia eläimiä :)
Mahtava asenne sinulla ja itsekin istuin yksi ilta sohvalla pojat vieressä
VastaaPoistaja ajattelin että onhan minulla teidät :)
Maailma on oikeasti melkoisen kova paikka elää ja valintoja tehdessä pahinta on epätietoisuus tulevasta, Turvallisessa olisi liian helppo kiikkua.
Ja blogistasi päätellen Sakulla on ihan kaikki niin kuin onnellisella koiranpojalla voi olla ♥
Kiitos :)
VastaaPoista