Se olisi lauantai

 

Me todellakin olimme töissä kaksi vilkasta päivää Jalon kanssa ja pojalle koitti yllätys kun hänet haettiin lenkille. Ihan kaikkien kanssa en todellakaan Jaloa laske, mutta tutussa, asiantuntevassa seurassa päästän. Hieman nahkeasti oli lähtenyt, mutta vauhtiin päästyä juttu sujui. Minä sain vaihdossa töihin kaverin sakemannin.
Niilo nauttii omasta ajasta ja puuhailuista puutöiden ja muiden askareiden parissa. Parasta ettei ukkoa tarvitse kuikuilla, pysyy kuin liima kintereillä.
Hieman ollaan otettu seuraamista ja Jalolla todella lyhyitä pätkiä, katsekontakti tiukasti hallinnan alla ja palkkasin heti onnistumisista. Tässä ei mitenkään pysty kiirehtimään, vaikka kuinka mieli tekisi.

Erääseen näyttelyyn lähti ilmo tänään ja kevään luonne testaus sekä bh-koe paikka etsinnät alkavat. Ihana sana, kevään. Kaikesta huolimatta joulusta selvittyämme katseet alkavat suuntautua kevääseen  .Kuvitelkaa kuinka lumet sulavat, räystäistä lotisee vesi ja muutto linnut palaavat .Ilma on sakeanaan tuoksuja ja pala palalta metsiin syntyy aukkoja lumen vetäydyttyä. Auringon valo kirpaisee ihanasti ja me koira immeiset säntäämme jälkiä perustamaan. Ihanaa ja kuinka niin, meninkö muka asioiden edelle?
Sitten lopuksi tunnustus, hävettää sanoa kuinka oudolta tuntuu että juuri äsken Kotikadun viimeinen tunnari pärähti ilmoille. Niilon tunnari. Ensimmäisten sointujen jälkeen jätkä kimpoaa ylös ja tuijottaa telkkua ja ulkoovea.  Hei hei Mäkimaat ja Luotolat.

Lukija joukkomme kasvaa. Tervetuloa Ella ja ihanaa Joulun odottelua sinulle.