Aavistus syksyä

Syksyinen fiilis. Illat pimenee ja tänään sytytin ensimmäisen kynttilän. Ilmassa on aavistus raikkautta ja ähkyinen kuumuus on poissa. Kuinka ihanaa.

Tässä kohtaa tekee mieli alkaa reenailla ja sitä olemme totisesti tehneetkin.  Aapo on niin liikuttavan suloinen tehdessään töitä. Ja vielä liikuttavampaa on kun hän mokaa. Koitan olla huomioimatta asiaa että jatketaan, ei haittaa ei yhtään. 

Jotenkin levollisen rauhallinen mieli kun tietää jättäneensä vanhaa painolastia harteiltaan ja alkaa omaksua uutta fressiä ajattelu tapaa. Se heijastuu reeniin ja kaikkeen. Syksykään ei ahdista vaan kaipaa kahlailuja syyslehdissä ja luonnon omaa väriloistoa.
Nuo metsäilyt olivat tosin kivat aikanansa ja putosin korkealta saatuani Aapon naaman täyteen punkkeja ja osuman sain itsekkin. Enää ei tee mieli kahlailla kyykyssä marjapusikoissa. Ja oletettavasti seuraava hyökkäys tulee hirvikärpästen muodossa. Hyi !
Ehkä kaivan liinat matkaan ja palaan vanhan unohtuneeni harrastuksen pariin. Kamera olalle, pojat matkaan ja sukellan syksyyn. Elämän pitkille teille. Tutkin, maistelen ja haistelen ja taskussa kulkee ripaus seikkailumieltä. Juuri sitä kaipaan ja ehkä vielä paria mattopyykki kertaa.

Paljon uutta kivaa tiedossa, postailen niistä paremmin asioiden tarkennuttua.  Suunta on kuitenkin oikea ja nyt on ihan parasta nauttia poikien lumoavasta seurasta. Taidankin kiehauttaa kupin teetä ja pistellä muutaman kanelipullan. Huominen on jo oven takana.

Vielä kaunis kiitos Asemuseolla kesän aikana olevalle popup kahvilalle jossa koirat oli otettu hienosti huomioon. Tarjolla oli eri makuisia pannukakkuja, joista Aapo maistelee Sarin tarjoamaa maksapannaria ja tarkoitus oli huuhdella se oluella alas. Siis koiraoluella mutta Aapo päätti jättää väliin ja veimme Jalolle tuliaisena ja maistui ! Ensi kesää odotellessa  KIITOS !