Syksyistä lomaa

 

 

Jos sanon olevani lomalla luulette että työntekoni on silkkaa lepäilyä. Aivan väärin, vuosikausiin ei ole ollut yhtä luotettavaa työkaveria, jolle jättää tehtävien taakka siroille harteille. Pidän myös rytmistä, muutama vapaa ja taas töihin. Seuraava koittaa ensi viikolla matkatessa vuokra mökille lomailemaan sekä muutakin kivaa ympättiin joukkoon.
Nyt olemme kuluttaneet tassun pohjia tehokkaasti niin metsässä kuin asfaltilla nauttien luonnon tarjoamasta lehtien riepotuksesta.
Torstaina alkaa ohjattu tokoilu, tosin ulkona hallin puuttuessa, mutta sokerista emme ole. Tietää tosin taas asioiden uudelleen suunnittelua ja hienoista kiirettä. Koiraväki kyllä on sitkeää sorttia, meitä ei sää masenna ja olemme valmiita rämpimään kurassa ja liejussa kutsuvan sohvan viettelyksistä piittaamatta.

Keskityimme myös harjoitteluun, parkkihallissa otimme Jalon kanssa paikkamakuuta poikien pörrätessä lähellä pyörineen. Hyvin pysyi ja samalla kohtelias tervehtiminen poikien käydessä moikkaamassa ukkoa. Hieman vielä seurailua ja eläinkaupassa käynti. Olenko muuten lomaillut liikaa vai onko tässä tekstin syötössä jotain outoa? Niin olemme myös sohvailleet ja viime aikoina tapetille nousseet ientulehdukset, pusuja pojat.

Kappas uusi lukija liittyi joukkoon, tervetuloa Asvalttiunikko, ihanaa syksyä sinulle.