sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lokakuun kummitukset

Viimeistä viedään eli lokakuun päivää ennen siirtymistä marraskuuhun.Tiedossa pimeää,kostean loskaista harmautta runsaalla kauhalla annosteltuna.Kellotkin rukattiin niin että aamuisin tuskin enää eteensä metsässä näkee.Siirryttävä otsalamppuun,mutta kyllä päätä saa ahkeraan heilutella että näkee missä pojat viipottaa.
Halloween yllätti,pellolla oudonnäköisiä olioita havaittu.Kuvassa aineistoa tapahtuneesta.
Viikko sujui tuttuun tyyliin.Koulutusta,irronneita hampaita ja Jalo ilmoitettiin ihka ensimmäiseen näyttelyyn.
Kentällä koulutus sujuu kohtalaisen hyvin,mutta pihalla huomion varastaa ympäriinsä lojuvat lelut.Tuossa huomasin että taitaa olla suu pipi,koska siankorvaa ei rouskuteta vaan mässytetään pehmeäksi levyksi.
Suhteellisen kivasti tallusteltiin lenkki Padasjoen maisemissa ja muuta uhkaavaa ei nähty kuin järkyttävän oudon mallinen muovi letku.Karvat kohti taivasta ja sivu tanssilla ohitus.
Jalon paino 23 kg eli tasaisen varmasti ylöspäin mennään.Niilon paino pysyttelee 33-34 kg eli suhteellisen sutjakka poika.Onnellisen oloisia koiruuksia.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sumua ja tassu kiitoa


 ¨Viikko on vilahtanut ainakin Jalon osalta uusien haasteiden parissa.Torstain koulutus aloitettiin kaveri kävelyllä ja siitä jatkettiin kentälle.Yllättävänkin hyviä seisomisia saatiin aikaiseksi ja kontaktin luominen onnistui vallan mainiosti.Niilon viikko on sisältänyt hienoista uhmaa ja elvistelyä.Tartteehan sitä jotenkin päteä.
Sunnuntaina Evo oli verhoutunut kosteaan usvaan ja hienoinen jääriite sai pojat ilakoimaan rannan tuntumassa.Eihän se tassujen alla kestänyt,mutta kivaa oli.Viikkoon sujautettiin eläinkaupassa asiointia,Päijänteen sumuista maisema ihailua ja työpaikka harjoittelua.Tiivis täysi viikko kaikkineen ja säiden haltijoita ei voi kun kumartaa.Täysillä on menty.




Laituri poseeraus


Päijänteen maisemissa

maanantai 18. lokakuuta 2010

Vielä on syksyä jäljellä

 Syksy ihanasti viipyilee auringon paisteena saaden ulkoilemaan tavallistakin enemmän.Kesää on vielä jäljellä ainakin loma päivien muodossa.Poikien kanssa on tassuteltu metsää ristiin rastiin ja yritetty väliin tarttua haravaan.Huonolla menestyksellä.Mikään ei ole tuntunut niin tahmealta kuin lehtien riipiminen maasta.Toki lehti kasaa voi kaivaa,tonkia,levittää ja vaikkapa piiloutua sekaan.Jalokin yllätti kätkemällä annetun luun ja iltasella käväisi poimimassa sen kätköstä takaisin kaluttavaksi.
Koulutusta on väliin ajan puutteen vuoksi tehostettu.Niilo jätetään paikalle ja Jalo harjoittelee seuraamista ympärillä häiriönä.Viiden minuutin päästä palkataan.Maahan menoa voi myöskin toteuttaa ryhmä työskentelynä.
Ymmärrettävästi parhaat tulokset saavutetaan yksilö tasolla,mutta parempi
tämäkin kuin ei mitään.Ihan parasta kuitenkin on pojat ja se mieletön ilo, minkä touhu tassut pelkällä olemassa olollaan saavat aikaan.Ehkäpä tuleviin harmaana riippuviin loska päiviin sujahtaisi pieni pala lämpöä syyspäivistä.




lauantai 16. lokakuuta 2010

Hämmästyksen kummastus

 Yllä oleva otsikko kuvastaa viikon tapahtumia koko lailla hyvin.Torstaina riensimme Jalon kanssa ihka ensimmäiseen koulutukseen ja kahlasimme tunnin lävitse rännän ja tuulen piestessä turpiamme.Elementtinä lumi on pojalle pienen elämän uusia asioita ja siinä riittää tutkittavaa seuraavalle päivällekin.
Lauantaina hujautimme Mänttään saksanpaimenkoira näyttelyyn ja tällä kertaa palloilimme ainoastaan fiilistelemässä.Jalo poukkoili kentällä uteliaan terhakkaana ja kavereita riitti haisteltavaksi asti.Jalon luonne näyttää kehittyvän avoimen sosiaaliseksi ja edes kehän laidalta kajahteleva ampuminen ei miestä hetkauttanut.Niilolla taasen viikko on sujunut valtavan harmistuksen merkeissä.Torstain koulutus on perinteisesti ollut Niilon keikka ja venähtänyt kuontalo autossa kertoi kaiken kun Jalo kammettiin ulos.Näyttely alueella Niilon vuoro taasen oli pitää auto liikkeessä haukkumisen voimin.
Ehkäpä lauantain metsä kierros ja siankorvat pelastivat Niilonkin mieltä.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tuuloksen ryhmis


Näyttely päivä takana ja melkoisen tarkan syynin jälkeen tulos avoimessa eh ja kilpailu luokassa kolmas.Taas kerran tuli huomattua Niilon heikkous seisomisessa,asento vaan ei tahdo pysyä.Tänään oli siinä erityisen heikkoja hetkiä.Arvostelussa oli kuitenkin paljon hyvääkin,joten ollaan kokonaisuuteen ihan tyytyväisiä.Jalo kierteli alueella ja kokemus uuvutti poikasen täysin.Niilon kanssa samassa kehässä asteli myöskin veli.Pojat tunnistivat toisensa ja jälleen näkeminen oli vallan iloinen.Tästä taas kohti uusia haasteita.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Lauantain huumaa

Pojat etsimässä piilotettuja makupaloja

Niilon syksyinen potretti

Ja mitenkäs toiselle korvalle kävikään?

Silputtuja oksia

Siankorvaa kuonoon
Lähinnä kuvien päivitystä lauantailta.Letkeää ulkoilua,makupaloja piiloon pusikoihin ja mättäisiin,tanssia syksyn lehtien kanssa ja siankorvilla mässäilyä ulkoilun päätteeksi.Niilolla lisäksi lauantain sauna-vuoro,pyyhe ja pesuaine pienessä kassissa odottavat.Huomenna aikainen herätys.Toivottavasti mitään räntää ei ala taivaalta satamaan,kuka sellaista kaipaa.Mieletön kuorsaus alkoi kaikua lattia tasolta,onnellisia ukkoja.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Sinäkö se oot

Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut.Elämä rullaa työn ja poikien kanssa oleilun parissa.Postia odotellaan kuin kuuta nousevaa,sillä Jalon kirjojen olisi aika saapua että saisi pojan ilmoitettua näyttelyyn.Vielä reilu viikko ja Jalo aloittaa koulutuksen.Niin nopeasti pienestä karva pallosta kuoriutui iso koiranpoika.Ainakin luulen että Niilo yllä olevassa kuvassa miettii,oletko se todellakin sinä?.Tuuloksen näyttelyyn on ilmoitettu mahtava määrä koiria,sakujakin saapuu paikalle 26 kpl.Tiedä sitten kuinka käy,ensimmäistä kertaa jätämme juniori ja nuorten luokat ja siirrymme avoimiin.Näyttelyissä on kuitenkin ihan oma maailmansa ja pitkän matkan reissuilla yhdistyy lomailu kätevästi samalla.
Hiljaista..pojat meuhkasivat parin tunnin ajan,painivat sängyllä,jurisivat juttuja toistensa suihin ja heittelivät lelukopan sisällön lattialle.Pienen ulkoilun jälkeen nauttivat maksa makkaraa ja viiliä ja tuhisevat nyt unessa.Tässä voisi vaikka sukeltaa television ihmeelliseen maailmaan.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kirppiksellä ja metsässä

 Allekirjoittaneella on ollut lupa nauttia muutamista vapaa päivistä ja kerrankin sää on ollut suosiollinen.Niilo on saanut loikkia riemusta riehakkaana metsässä puiden ja kantojen ylitse.Autoakin liikuteltiin niin että Jalo pääsi Lahteen torille rapsuteltavaksi.Silmät hämmästyksestä soikeina poika ihmetteli perjantain ruuhkaa.Kaupungista tuliaisena raijattiin savustettuja luita ja niissä onkin riittänyt rouskuteltavaa.Sunnuntain Jalo vietti koiramaiseen tapaan tassutellen kirpputorilla.Mitään mainittavaa ostettavaa ei tassuihin tarttunut,mutta ihailijoita riitti myös yllin kyllin eikä Jalo siitä ollut ollenkaan pahoillaan.Niilo sai myös huomiota kävelyn muodossa vaikkei ostoksille mukaan päässytkään.Tällä hetkellä molemmat vetelevät unta kuonoon ja ehkäpä uneksivat kaikesta kivasta.