perjantai 27. helmikuuta 2015

Ruokahaluttomuus

Pientä sairastamista täällä tai mitä ikinä onkaan. Eturauhastulehduksen jälkeen saatu hormonipistos vaikutti Niilon ruokahaluun, joka on aina ollut kehno loistavasti. Ukko jyysti ruuat kupista ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Nyt viimeinen viikko on ollut hankala, todella hankala. Ruokaan ei kosketa ja kaikki konstit käytössä. Minä niin tiedän ettei ruokaa vaihdeta paremmaksi, sitä ei syötetä lusikalla, leikitä junaa, lisäillä kasan päälle uutta herkkua, vaihdeta gurmee pöperöön, juoksuteta lautasta pitkin kämppää, kokeilla työpaikka ruokailua......Onko teillä huonosti ruokailevia, nirsoja koiria?  Missä kohtaa mennään siihen että kyseessä on oikea sairaus? Ukko on pirteä, jaksaa reenaa ja ääntäkin löytyy. Jos olisi uusi vaiva, mutta tätä leikkiä on leikitty aina, nyt vain hieman pidempään.




Joukkomme kasvaa, ihanaa ja tervetuloa Lotta ja kaunista kevään odotusta sinulle ♥

torstai 26. helmikuuta 2015

Esittelyssä blogi 2

Seuraava blogi on tuttu näyttelyistä ja koirista. Kyllä kyseessä on enemmän ja vähemmän BW koiriin keskittynyt tuttavuus. Blogissa on myös runsaasti mielenkiintoisia aiheita, valokuvausta, hevosia että kissoja. Erityisesti suosittelen näyttelyistä sekä valokuvauksesta kiinnostuneille.

Kuvat ovat laadukkaita ja tarinat niiden ympärillä kiehtovia. Päivitys väli on sopiva ja tottakai on ihana seurailla ns oman kennelin koirien kuulumisia. Suosittelen lämpimästi ♥

        http://sanniswindow.blogspot.fi/ eli Window to our life




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vinkkaa blogi 1 Linkki

Tämä blogi todellakin on kirjoittajan omienkin sanojen mukaan tarina rohkeudesta ja voimasta suurenkin surun jälkeen. Olen tavannut henkilökohtaisesti bloggaajan eräissä näytelmissä edes menneen saksanpaimenkoiransa kanssa. Uusi valloittava tuttavuus Linkki on koira jolta ei vauhtia puutu ja pari valjakko kiitää nopealla tahdilla reeneissä eteenpäin.

Suosittelen blogia ennen kaikkea reenaamiseen tykästyneille, vinkkejä blogi tarjoilee runsaasti mukavan hauskaan asuun puettuina. Ilot ja harmistukset todella piirtyvät paperille kuljettaen lukijaa tarina tarinalta. Jos et vielä ole tutustunut Linkkiin, hurmaavaan nuoreen mieheen suosittelen. Päivityksiäkin tulee sopivan tiheään tahtiin niin ettei juoni katkea missään vaiheessa. Ocalle ♥.


www.bctakeachanceonme.blogspot.fi eli tutummin IN ACTION :)



Meille itselle kuuluu reenii, metsäilyy pienen tauon jälkeen tutussa seurassa. Kahvitteluja ja lumi hanki urheilua sekä potkukelkkailuu. Palaillaan pian seuraavan blogin parissa.



maanantai 16. helmikuuta 2015

Vinkkaa blogi

Otetaan pitkästä aikaa vinkkaa blogisi osio käyttöön. Siis jos haluat että mainostan blogiasi kommentoi blogisi minulle. Niin vanhat ja uudetkin käyvät, luen kyllä uudet tuttavuudet, mutta kovin syvällistä analyysiä en pysty niistä muodostamaan. Valitsen kolme blogia ja kerron mikä minua erityisesti blogissa viehättää.  Aikaa vinkkailla kuun loppuun ja ensimmäisestä aloitan viikon kuluttua :)


torstai 12. helmikuuta 2015

Kulkuset kulkuset

Talvi hellittää otettaan ja pian pääsemme reenailemaan kentille. On ollut hieman kaikenlaista huolta omasta terveydestä ja jaksamattomuutta. Ollaan me harjoiteltu kuitenkin niin että hommassa olemme kiinni, ainakin melkein. Kapula reenit vedettiin pihalla tänään.

Tänään en turhia kiusaa teitä monimutkaisilla ajatelmilla vaan ladon talvisia kuvia iloksenne tai inhoksenne. Potkuttelu saatiin Jalon kanssa käyntiin ja Niilo potee suurentunutta eturauhasta. Ihan melkein odotin milloin tuohon vaivaan pääsemme käsiksi.
Hormoonia piikki niskaan, naps ruokahalu kasvuun ja antibioottia suun kautta tunkemalla.

Onko teillä uroksilla ollut moista vaivaa ja kuinka olette hoitaneet sen? Hei hei kulkuset vai ?

Uusi lukijamme Sanna, ihanaa, kevään odotusta sinulle :)








tiistai 3. helmikuuta 2015

Koirakko..ko?

Edellinen postaus kirvoitti runsaasti kommentointia ja se on loistavaa. Mielipiteiden vaihdolla herää ajatuksia suuntaan ja toiseen. Hieman raapaisen vielä samoilla linjoilla eli nyt puhutaan koirakosta.

Koirakko sana valkeni minulle vasta pitkän tuskallisen matkan jälkeen. Perillä en ole vieläkään, mutta pieniä onnistumisia olemme saaneet kokea. Hieman kuin käyntejä asemilla, joista matkalaukkuun on kertynyt tiedon ja taidon murusia.

Itsekseni omassa rauhassa harjoitellessa saatan vaipua hieman maaniseen tilaan jossa olemme vain koirani ja minä. Tässä hetkessä koetut onnistumiset ovat huumaavia ja rentouttavia myös psyykkisesti.
Kentällä minulle tapahtuu jotain omituista. Ujona minua tuskin pitää kukaan tuntemani tyyppi, mutta kauhein hetki on kun kysytään " Kuka olet ja entä koirasi? Mitä haluatte tehdä? " Siinä kohtaa pää tyhjenee ja yritän löytää mahdollisimman aikaa viemättömän tyhjänpäiväisen jutun jotta tilanteesta irtaantuu nopeasti. Tutussa seurassa ongelmaa ei ole, paitsi silloinkin häslään.

Tässä kohtaa emme todellakaan ole koirakko, vaan kaksi erillistä palikkaa jotka huitovat aivan eri kiskoja. Taidan olla enemmänkin ns. vanhan koulutuksen ihmisiä " no niin kentälle, koirat sivulle ja aloitetaan " Ah niin simppeliä ja varmaa. Ehkä me jatkamme matkaa ja seuraava asema taitaakin jo häämöttää.

Mitä te ajattelette sanasta koirakko omalla kohdallanne?