maanantai 29. lokakuuta 2012

Pieniä enteitä

Palatakseni viikonlopun tunnelmiin ja millaisiin tunnelmiin. No olihan meilla ihan kivaa vaikka hieman halloween tulikin etuajassa. Lähtiessä perjantaina oli vaihdettava talvi renkaat ja auton tuulilasiin sälähti ikkunan mittainen viilto. Hieman ennen Rönnin lavaa meinasi käydä hullusti. Tien pinta oli jäätävä ja auton sai kivasti poikittain tielle.




 
 
 
Tuomarin muutoksesta jo mainitsinkin ja Niilon peuran metsästyksestä. Niilon äijäily jatkui silmän
vältettyä pöydälle kapuamisella, pihvin syönnillä ja punaviinilasin kaatamisella. Pöydällä majaili Niilon tassujen lisäksi kaksi kannettavaa, kamera ja palava kynttilä.
Onneksi sentään vessailimme ja tankkasimme Seinäjoen huoltsikalla ( juuri sillä ) hieman eri aikoihin. Palatessa kotiin saunan pesästä löytyi kuollut talitiainen. Olen kyllä sitä mieltä edelleen että matkailu avartaa ja avaa kummasti mielen solmuja. Aistit terävöityy ja ihan uudella tarmolla paneutuu työn arkiseen aherrukseen. Olisi varmaan lähdettävä metsään. Pimeään metsään pienelle iltaiselle. Paikallislehti väitti viime numerossa seudulla oleskelevan karhun. Höpsistä.



Ihanaista matkaa kohti pyhäinpäivän viikonloppua. Toivotaan mukavia ulkoilu ilmoja ja aurinkoa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Terveisiä Siltalasta


Täällä ollaan talvi lomalla vaikka syyslomaa kaipailinkin. Pyöräily jäi väliin. Ruokittu itseämme talvea varten ja pojatkin vetää pitkosenaan unta kaaliin. Näyttelystä tuli eilen myöhään postia että Kasuk Tenson ei pääse paikalle ja pienen harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä kisaan. Tulipa käytyä, Eh ja kasvattaja ryhmääkään ei tullut koska kennelimme ei saapunut paikalle.
Näyttelyn jälkeen pelloille, niitä täällä riittää kyllästymiseen saakka. Aamu kävelylläkin unenomainen tunne keskellä littanaa maisemaa, eikö täällä elä kukaan. Pelloille siis, ajattelin heittää Jalon irti kun ohitse pompahteli peura. Niilo perään ja Jalo hölmistyneenä jäi katsomaan, mitä täällä tapahtuu. Onneksi on tottelevainen mies ja karjaisun jälkeen palasi takaisin. Jalon olisi löytänyt Rovaniemeltä.
Suklaata jos jaksaisi vielä vetää ja naatiskella rauhasta, kynttilöistä ja illalla käpertyä poikien viereen.



Sinne meni peura ja veli



Nyt parhaiten olotilaa kuvailee työpaikan hyllyillä koreileva unissakävelijä hiirten sakki. Kivaa lauantaita.

torstai 25. lokakuuta 2012

Voima paikat


Hieman kiireinen viikko alkaa olla takana ja liikkuminenkin hieman helpottonut aikaa myöten. Aamuisin olen kuljeskellut poikien kanssa halki mielipaikkojeni ja pysähtynyt erään valloittavan autiotalon piha piiriin katselemaan ja rauhoittumaan. Nuhjuinen ja rapistunut talo on liikuttavan sympaattinen ja edessä lepäävä maisema antaa voimaa päivää varten.
Aamulla heittelen autoon kamat ja lähdemme vuokraamalleni mökille. Siellä kerran vuosi sitten käyneenä, muistan lumoavan kosken kohinan ja viipyilevän ilta auringon lokakuun huuruisessa kylmyydessä. Ehkä sieltäkin löytyy aimo annos voimaa mielelle ja ihan parasta on että pojat pääsevät riehkaamaan metsiin.
Onko teillä energiaa antavia mieli paikkoja, joissa sielu lepää ja niihin tekee mieli aina palata uudelleen?


Tämä meitä odottaa
 



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lauma kulkee hiljaa


Taisin toivotella ihanaa viikonloppua viimeksi, olisi pitänyt toivotella itsellekin. Lauantaina sanamukaisesti putosin sängystä aamulla lattialle ja siitä saakka kävely on ollut yhtä tuskaa. Onneksi pojat auttavat ja hitaasti hyvä tulee Tiedä sitten nostinko jotain pahassa asennossa. Kuten tänään "lenkillä", maalatkaa kuva kahdesta sakusta ja sentin kerrallaan etenevästä omistajasta vesi sateessa.



Ollaan vietetty aikaa lähinnä pihamaalla ja tutkiskeltu pensaita ja puita. Näitäkin marjoja riittäisi vaikka mihin. Hieman oudon makuisia. Kuinkahan Turussa sujahti, tuloksia odotellessa. Saksanpaimenkoiraliiton sivuillakaan ei vielä Hyvinkään tuloksia ole päivitelty. Meillä olisi sitten Seinäjoki viikonloppuna että sinne mökille pitäisi kontata. Sitä kun jotain oikein kovasti odottaa, niin aina jotain paukahtaa. Tietty eniten pelkää että koirille sattuu jotain revähtymiä.




 

Eilen taivaalla pilkotti harvinaislaatuinen ilmiö, aurinko ja muutamissa kuvissa valoisuus on aivan eri luokkaa. Saunan eteenkin laiteltiin muutama valkoinen kanerva. Tämä sohva on muuten katala, se imee sisäänsä, mutta olisi pistettävä pilkkoen nakkeja muutamia harjoituksia varten. Miten noiden kokeiden kanssa tulee tuskailtua, millään ei uskalla edes lähteä kokeilemaan. Olisiko se niin kauheaa vaikka ei heti onnistuisikaan. Rima vaan nousee ylemmäs ja kynnys kohoaa mitä kauemmin vetkuttaa.Jonkun pitäisi ilmoittaa minut jonnekkin ja kertoa vaan ihan ylimalkaisesti " teillä on muuten koe huomenna Torniossa".
Korillinen sydämiä lähtee myös eräälle ihanalle parivaljakolle huimasta tuloksesta.
Toivottelisko parempaa viikon alkua kaikille, joiden viikonloppu ei sujunut ihan kässärin mukaan.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Sweet Jalo

Varkain elämässä tulee hetki, joka jää mieleen erityisellä tavalla. Jalolla oli isännän mukaan tänään hiukkasen tylsää ja aamuinen lenkkikin kutistui hieman vajaaksi sateen kastellessa meidät.
Jalo siis tuotiin minulle iltapäivällä töihin ja miltei samassa sisään asteli herttainen nainen, joka innostui pojasta siinä määrin että soitti miehensä paikalle.
Palvelin siinä asiakkaita miehen tutustuessa Jaloon ja kävi ilmi että hän oli eläkkeellä oleva luonnetesti tuomari.Mitä hän sitten sanoi " En ole pitkään aikaan nähnyt näin tervepäistä saksanpaimenkoiraa, koira joka luottaa itseensä, on mitä on, ei enempää eikä vähempää"  Mainintoja tuli myös kauniista tervehtimisestä, rauhallisuudesta asiakkaiden keskellä.  Kiitos ihan kamalasti. Pelastit päiväni.
Näihin tunnelmiin toivottelen ihanaa viikonlopun alkua. Elämä yllättää ja ihanasti.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Syksyistä lomaa

 

 


Jos sanon olevani lomalla luulette että työntekoni on silkkaa lepäilyä. Aivan väärin, vuosikausiin ei ole ollut yhtä luotettavaa työkaveria, jolle jättää tehtävien taakka siroille harteille. Pidän myös rytmistä, muutama vapaa ja taas töihin. Seuraava koittaa ensi viikolla matkatessa vuokra mökille lomailemaan sekä muutakin kivaa ympättiin joukkoon.
Nyt olemme kuluttaneet tassun pohjia tehokkaasti niin metsässä kuin asfaltilla nauttien luonnon tarjoamasta lehtien riepotuksesta.
Torstaina alkaa ohjattu tokoilu, tosin ulkona hallin puuttuessa, mutta sokerista emme ole. Tietää tosin taas asioiden uudelleen suunnittelua ja hienoista kiirettä. Koiraväki kyllä on sitkeää sorttia, meitä ei sää masenna ja olemme valmiita rämpimään kurassa ja liejussa kutsuvan sohvan viettelyksistä piittaamatta.









Keskityimme myös harjoitteluun, parkkihallissa otimme Jalon kanssa paikkamakuuta poikien pörrätessä lähellä pyörineen. Hyvin pysyi ja samalla kohtelias tervehtiminen poikien käydessä moikkaamassa ukkoa. Hieman vielä seurailua ja eläinkaupassa käynti. Olenko muuten lomaillut liikaa vai onko tässä tekstin syötössä jotain outoa? Niin olemme myös sohvailleet ja viime aikoina tapetille nousseet ientulehdukset, pusuja pojat.


Kappas uusi lukija liittyi joukkoon, tervetuloa Asvalttiunikko, ihanaa syksyä sinulle.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Meidän näköinen päivä

 


l
Sinne tipahtivat suloiseen uneen

 
Meillä metsässä kivaa vietettiin, touhuttiin tukevasti tassut männikössä. Nuuhkittiin raitista syksyistä ilmaa keuhkoihin.Tulevia aikoja varten reenattiin ja illan hämärtyessä unen lämpöön suloiseen, tuoksuun tuhinaan. Tassujenkin vipatukseen. Meillä oli varmaankin mukava sunnuntai.




lauantai 13. lokakuuta 2012

Punaista ja vihreää







Joulun lähestyessä punainen ja vihreä valtaavat alaa. Punaisesta tämä härkä näkee punaista ja siitä että mahdollisesti koirien kuvia viety vääriin kansioihin. Edelleen blogissa esiintyvät kuvat yksinoikeudella kuvaajan omistuksessa sekä koirat.

Uusi punainen hevospallo kotiutui viikolla ja vastaanotto oli huikea. Jostain vaan tulee se lemppari lelu ja pysyy läpi karikkoisten vuosien. Myöskin nakki tekniikka tuottaa tulosta. Lenkilla tungen aina taskut täyteen nakkeja ja Jalon kontakti hakuisuus parantunut täysillä. Tästä on helppoa jatkaa luokse tulolla, joka myöskin petraantunut ja että nuo pojat on niin ihanii.  Ylpeilyn aiheita pirskahtelee harva se päivä. Menikö överiksi. Kivaa viikonlopun jatkoa.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Pimeän pitkässä sylissä






Pimeä ei täällä  maalla ole romanttista kynttilän tuiketta, vaan ihan oikeaa pimeää. Sellaista pimeää missä kompastelee ja raapii otsansa risuihin. Lupasin kuitenkin pojille metsä lenkin ja sinne olisi lähdettävä otsalampun kanssa.
Ensi viikolla alkaa ohjatut tokoilut ja muitakin suunnitelmia vireillä. Näyttely harjoitukseenkin lupauduin mukaan. Tietää tosin pimeillä teillä ajamista. Kuka pudottaisi minut paikkaan missä loistaa kelmeät katuvalot ja kuitenkin olisi rauhallista elää ja olla. Tietääkö kukaan?
Jalon tyttöystävä kävi työpaikalla, valitettavasti Jalo ei ollut paikalla. Tuoksut sentään housun lahkeessa vein kotiin tuliaiseksi. Täytynee järjestää nuorille treffit.

Oletteko muuten huomanneet kuinka kura, märkä kostea kura haisee. Ummehtuneelle, pahalle. Kaikkialla löyhkää mädäntyneelle syksylle. Missä on raikas, pyykin tuoksuinen kuulas syksy. Tämä tahtoisi sellaisen.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kuolataan bonuksia


Meillä oli eilen Jalon kanssa melkoisen kiireinen päivä töissä. Työnjako oli selkeä, minä palvelin asiakkaita ja Jalo hurmasi kassalla.
Aamulla herätessä satoi jälleen ja hartaasti toivoin pientä taukoa lenkin ajaksi. Me saatiinkin reilu tunti sateetta talsia ennen uutta kuuroa. Hip huraa.

Mirri liike yllätti jälleen kantaessani bonuksilla luu pussillisen sekä täydennystä  raakaruokinta varastoon. Meiltä oli lopussa kalkkuna, sikamix ja kasvissose. Vielä jäikin kirstun pohjalle käytettävää. Oletteko olleet tyytyväisiä bonukseen ja ostatteko jotain erityistä vai perus juttuja?
Minä taidan olla melkoinen bonus friikki ja uskollinen tietyille liikkeille. Näistä ostaminen on helppoa ja vaivatonta, tietää mitä yleensä on tarjolla ja laatuun pystyy luottamaan. Ehkä minulla ei vaan olisikaan aikaa seikkailla kymmenissä liikkeissä vain pettyäkseni uudelleen ja uudelleen.

Tuuloksella oli muuten koiranäyttely, olikohan kukaan tutuista siellä?  En sitten lähtenyt halliin, koska pojilla alkoi olla jo liiankin hauskaa autossa.

Ikkunasta katsoessani sade huuhtelee jälleen rankasti maisemaa. Voisiko tämä jo loppua? Ehkä lähdemme kuitenkin ulos ja uusi harrastuksemme olkoon mutapaini.




 
Lopuksi vielä pari kuvaa miltä saksanpaimenet näyttää metsä keikan jälkeen.
 

 

torstai 4. lokakuuta 2012

Ja meillä oli lomaa



Sitä pusuttelua ei aina

Elämä on ihanaa



Me kaksi onnellista



Poika joka rakasti puita


Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
 
Julkaistuani tämän olen todennäköisesti työn äärellä ja riemukkaat päivät poikien kanssa takana. Me leikimme, ulkoilimme, haravoimme ja Jalo kaiveli pihaan kuoppia.
Muistimme myöskin harjoitella niin pihamaalla kuin yleisillä paikoillakin.Jalokin alkaa selkeästi innostua tokoilusta ja kontakti parantunut kautta linjan. Meillä on kuitenkin vielä paljon tekemistä, varsinkin seuraamisen tarkkuudessa. Lenkeillä ollessa Niilohan seuraa vapaaehtoisesti vapaana, liekö Jalosta koskaan saa noinkin kuuliaista.

Uusi kamera käytössä, hieman taas opeteltavaa. Tekisi mieli vieläkin laadukkaampi malli, mutta en usko että kahden sakun kanssa kuljeskellessa kannattaa kalliimpaa mukana raahata. Mitenkähän minulle kamera kaulassa käykään jos pojat päättävät kiskasta kumoon?  Toivottavasti kamera ottaa hyvän tilanne kuvan.