perjantai 16. syyskuuta 2016

Hulluutta huumaa

Jossain lehdessä oli taannoin juttua koiraihmisistä ja koiraihmisistä. Menemättä juttuun sen kummemmin paneudun mieluummin samaan käsitteeseen. En juurikaan pitänyt lehdessä olleen jutun sävystä.

Itse olen ollut koiraihminen ikäni, varmaan siitä asti ku konttaamasta ylös pääsin. Siinä kun muut leikki nukeilla minä leikin koirilla ja vetelin niitä naruissa pitkin pihamaita. Oli mulla yks nukkekin neekerinukke, joka kielii siitä että halusin varmaan olla erilainen nuori jo pienenä.
Itse elän niin syvästi kaikilla aisteilla ja soluilla koiranelämää ettei mikään muunlainen meno syrjäytä aikaani. Vaatekaappini pursuaa käytännöllisiä maanläheisiä vaatteita ja lämpimyydestä/kosteudenpitävyydestä ei tingitä. Saatan olla rasittavakin koirattomille kun puheissani vilahtelee usein jotain koiriin liittyvää. Puhumattakaan sosiaalisen median sivuistani, mitä luulette onko profiilikuvani karvainen vai karvaton.



Yhtä kaikki koko koiramaailma on tuonut vuosien saatossa niin paljon iloa, lämpöä ja  ystäviä kaikkialta Suomesta ettei sitä tahdo uskoa todeksi. Minusta tuntuu että jokainen ihminen haluaa kuulua porukkaan jollain tapaa niin työyhteisöissä kuin harrastuksissakin. Syrjään jääminen johtaa monissa tapauksissa alakuloon ja riittämättömyyden tunteeseen. Koiramaailma on kuin yhtenäinen iso perhe josta ammentaa voimia myös epätoivon hetkinä tai kun on tarvetta kyseenalaistaa asioita. Tässä kohtaa nostattava/kannustava tsemppaus on niin paikallaan.
Edelleen toisinpäin on ihanaa kannustaa, kehua, kiittää myös niitä ystäviä ja olla tukena 
tarvittaessa. 





Jos näet goretexiin vuorautuneen tyypin uhmaamassa säätä iloinen virne kasvoillaan  aamu varhain kun muut vielä nukkuvat olet nähtävästi kohdannut koiraihmisen. Jos olet kyläillyt paikassa josta lähdettyäsi takapuolesi on vuorattu koirankarvoilla olet myös kohdannut koiraihmisen kodin. Istunut autossa huumaavassa metelissä ja yrittänyt saada suunvuoroa emännän komentaessa kiljuvaa ukkolaumaa olet tutustunut koiraihmisen autoon.  Ja jos pyydät ystävääsi baariin illan kaljuuntuvina tunteina ja hän on jo palaamassa harkoista ja kieltäytyy olet takuuvarmasti saanut ystäväksesi koiraihmisen, ystävän isolla yyllä. Ole siitä ylpeä, hän tuskin pettää sinua koskaan jos kysymys on koirista, muissa asioissa ei kannata juurikaan vaivaantua. Oletko sinä kumpaa heimoa vai eleleekö koira teillä noin muuten vaan ja jää kotiin odottamaan paluutasi riennoilta?  Vai nyhväättekö yhdessä myös ne kuuluisat juhlapyhät vailla suvun kermakakku seremonioita ? Meillä nyhvätään täysillä  ja olo on onnellinen kuten tälläkin hetkellä ukkojen tuhinaa kuunnellessa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Onnidog 2016

Torstaina suuntasimme ensimmäisen kerran Himoksen lumoavan kauniisiin maisemiin. Meillähän on hieman kotikenttä etu koska asumme melkoisen lähellä ja Jämsässä käymme kouluttautumassa muutoinkin. 



Pääsin paikalle illalla saalisviettitestaukseen jossa alun hämmennyksen jälkeen Aapo tarttui kuin tarttuikin purutyynyyn. Muutaman kerran leikittyään maalimiehen kanssa sai ukko kantaa saaliinsa autolle ja päästiin palautteeseen. Saimme ohjeita Aapon leikitykseen sillä viettiä pojalta tuntui kyllä löytyvän. 
Päivä oli erityislaatuinen koska Nipa vietti syntymäpäiviään ja pääsikin sitten verestämään toko taitojaan ja kyllä huomasi kuinka vähälle olimme reenaamisen jättäneet. Pientä sairastelua ja kaikkea hankaluutta Niilossa virtsakivien muodossa .  Tunnista kuitenkin selvisimme ja lopuksi vain hengailimme alueella kahvittelun merkeissä.



Lauantaina suuntasimme jälleen Himokselle hienoisen usvan leijuessa ilmassa. Päivästä ei olisi tulossa aivan niin kuuma kuin aiemmat ja se todella sopikin minulle paljon paremmin. Autolla tapasin ystävän Luuhulluista ja suuntasimme pienen alku neuvottelun jälkeen ohjaajan johdolla pelloille. Peltojäljen saloihin paneuduimme milteipä yllättävän huolella. Saimme monia kullan arvoisia vinkkejä ja ainakin itse tajusin tehneeni monia pieniä asioita väärällä tekniikalla.  Jokainen saimme myös kertoa omista taustoista jäljestyksen saralla yksitellen ja kartuttaa sitä kautta omaa osaamista.
Sitten teimme jokainen ohjeiden mukaan oman jäljen ja vuorollaan kävimme ajamassa jäljen opettajan seuratessa vierellä samalla neuvoen ja opastaen. Aapon jälki sujui valtavan hyvin ja saimme ihan uutta virtaa lähteä tekemään omia jälkiä pelloille.  Jälkikoulutus oli ennakoitua paljon paljon parempi ja suuri osa kunniasta lankeaa innostavalle opettajalle.



Tämän jälkeen suuntasimme kaffeelle että ulkoilemaan kauniisiin maisemiin Aapon, suloisen Taran ja Häjyn seurassa.  Kolmikko suoriutui yhteislenkistä loistavasti ja myöhemmin Aapo ja Tara pääsivät vielä yhdessä ulkoilemaan.

Päivän viimeisenä ohjelmana lähdimme tokoilemaan ja ohjelmassa oli paikkamakuuta seurailuja ja ohjaajan itse valitsemia juttuja.  Tokoilun jälkeen vielä yleistä hengailua ja kauan odotettu mätsäri jäi ihan siitä syystä että ohjaajalla alkoi olla kiire isojen luo ja Aapo sen verran nuupahtanut ettei suoritus olisi ollut lainkaan kisaan tarvittavalla tasolla.

Tässä oli tiivistettynä meidän kaksi päivää Onnidogissa ja ensi vuonna on jo alustavasti sovittu kokonaisesta viikonlopusta. Siinä on aikaa keskittyä eri tavalla kaikkeen ihanaan ja huilailla oman mökin rauhassa koulutusten väleissä.
Tapahtumana Onnidog on ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla monenlaisia ohjattuja lajeja ja ehkä löytää sitä kautta juuri se oma laji. Luennoilla taas voi kartuttaa omaa tietopankkia monilla eri aloilla. Suosittelen jo nuuhkimaan ensi vuoden Onnidogin mainoksia, ne varmaan ilmestyvät taas iloksemme. Meidät löytää sieltä ensi vuonna, entä juuri sinut ?





sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syyskuun supinat

Tyhjä  sivu edessä on jotenkin pelottava. Se huutaa jotain sellaista elämää suurempaa tekstiä jota ei vaan synny vaikka ajatuksia pyöriikin päässä vimmatusti.
Kuitenkin me suoritimme Aapon kanssa yhden kurssin loppuun, ilmoittauduimme toiselle ja olemme ensi viikolla menossa kahtena päivänä Onnidogiin, onko kavereita tulossa?

Lajeiksi valitsimme turvallisen tokon, viehesaalistuksen sekä jäljestyksen.  Uskaliaina olemme myös menossa koittamaan möllitokoa joka tarkemmin ajateltuna hieman hirvittää. Kuitenkin me kokeilemme, elämä on tehty uteliaana elettäväksi ja suuresti ihmeteltäväksi. Eiks vaan?

Yhdestä näyttelystä pakitimme ja kahteen olemme menossa tai tarkemmin ottaen kolmeen, joista yksi on sakemannien erkkari. Siinä sivussa sain järkättyy itselleni ja ukoille loman. LOMAN !! Kolme vuorokautta hirsimökissä kosken rannalla, ihan valtavan siistii. Mä niin ootan jo lokakuun lähtöä ja meinaan ottaa päivistä kaiken mahdollisen irti. Illat kuuntelen kosken pauhua ja istuksin rauhaisana terassilla. Kodassa palaa tuli luoden hämärään iltaan aistikkaita valon ja varjon leikkejä. Ilma kipristyy viileydestä ja villatakin helmaa voi kietoa hieman tiukemmalle. Oi joi näitä elämän pikkuisia riemuja.  Ja koiria, mahdottomasti saksalaisia kaikkialla.