sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Risujakin sataa









Pian on lokakuu, mihin kaikki aika katoaa. Varmaan johonkin salaiseen aukkoon, jossa käyttämättömät päivät uinuvat paketeissaan. Siltä ainakin tuntuu.
Jalon revähtymästä ei Evolla  näkynyt jälkeäkään. Ukko tuuletti sellaisella tarmolla patoutuneet energiat että alkoi hirvittää. Hirvistä puheenollen, saakohan sielläkin metsästää. Pamahti ainakin lujaa ja katselinkin näkyykö punamyssyisiä paikalla. Kyllä tuollaiset retkeily alueet olisi syytä jättää jahdin ulkopuolelle!

Samoin vedin herneen nenään Lahdessa eräässä kaupassa perjantaina huomatessasi kokonaisen sian lojuvan paistettuna käytävällä. Onneksi kauppaa saattoi vaihtaa lennossa. Risu kimppu kaupalle.

Kaikkialla kaikuu pärskettä, oletteko säästyneet flunssalta? Täällä vielä olemme. Evokin tuntui olevan yhtä suurta uima allasta ja ravan roisketta. Kuinka tässä vetisyydessä pysyykään terveenä, ehkä siksi että kotikin on kuormitettu kuralla. Ainakin bakteereja riittää. Koputan varmuudeksi puuta.

Mukvaa lokakuun alkua ja meikäläinen "huilaa" jälleen pari päivää. Ylellistä. Luxusta. Ja sitä kuraa.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Miespotilas


Jalo saattoi hieman reväyttää lihastaan liukkaalla pihalla leikin tuoksinassa. Hienoista ontuilua havaittiin ja sylin tarve oli suuri. Illalla siliteltiin ja paljon silkinhienoa poskea ja tyytyväisenä Rimadylin jälkeen nukahdettiin pehmeälle pedille. Tänään ei havaittivissa oikeastaan mitään, mutta lepäillään pari päivää varmuuden varoiksi. Kuinka miespuolisista tuleekin vauvoja pienen haaverin jälkeen?  Naiset kiitävät yhä kovenevalla tahdilla. Ihan vaikka kiusalla. Kivaa viikonloppua .

Syksyiset terveiset sinulle Elisa ja kiva että liityit mukaan tarinoidemme maailmaan.


 
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ruokinnan äärellä

 



Sataa siis edelleen ja melkoisen rivakasti. En ihan haluaisi valittaa, mutta kuten eräskin blogissaan noitui, ei tää ole enää kivaa. Ajattelin sateen keskeltä postata hieman poikien ruokavaliosta ja kuinka homma on toiminut. Yllä kuva aamulla isännän annettavaksi jätetystä satsista, luista kalkkunan lihaa, porkkana laatikkoa, valkosipulijauhetta, salaattia ja kananmuna. Illalla jatkettiin porolla, salaatilla sekä vitamiineillä, merilevää ja b-vitamiiniä.
Tuntuu että ruokavalio olisi kunnossa, ainakin jos vatsan toimintaa ja turkkia tuijottaa. Pellavaöljy aluksi pehmensi hieman vatsaa ( ei liikaa ), mutta nyt tuntuu että annostusta on saanut lisätä.
Kaksi viikkoa sitten ostin Musch pötköjä n 70 euron edestä ja vielä muutama pötkö jäljellä. Lisäksi on ostettu salaattia, lohiöljyä, maksalaatikot, siankorvia sekä pinaattia. Ei tämä loppu peleissä lainkaan kalliimmaksi tule ( napukoihin verrattuna ) ja minusta on aivan ihanaa sekoitella pojille maistuvia, värikkäitä annoksia. Ruoka myös maistuu erittäin hyvin.



Loppuun muutama hauska kuvatus linnuista lepäilemässä sovussa ennen pitkää muuttoa. Ottaiskohan ne meidät mukaansa?
Uusi lukija liittyi joukkoon, ihanaa, tervetuloa Essi.


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sateinen sunnuntai

Millainen matalan keskus sattuikaan tälle päivälle. Vaaka tasossa sataa kaatamalla ja aiottu Evon patikointi vaihtui kauppakeskus kuljeskeluksi. Onneksi olimme paikalla liian aikaisin Karisman parkkihallissa ja tyhjänä hohkaava halli kutsui harjoittelemaan Jalon kanssa.
Tuokion päätteeksi liikkeitä koluamaan ja mitään mainittavaa mukaan ei kertynyt. Niilo käyttäytyi matkalla autossa pienen piippaavan possun lailla ja siinä haukuttiin puut,koirat ja lenkkeilijät.


 
Viikolla tilasin uuden kameran vaikka edellisenkään ominaisuudet tuskin ovat selvillä. Kamera maailma objektiiveineen on sellainen viidakko että tarvitsisin koulutusta asiaan. Kuinka ihmeessä te löydätte oikeanlaisen kameran teidän tarkoituksiin?

 
Ja näin tylsästi sunnuntai jatkuu, jatkuu kohti ensi viikkoa ja pitkää työviikkoa.
 
 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Puun takaa yllättäen







Yleisesti olen kirjoitellut hauskan mukavia juttusia pehmeillä sävyillä höystettynä. Keskustelua kuitenkin käydään vilkkaasti monessa paikassa tyyliin käyttikset vastaan näyttikset. Erehdyin eräälle keskustelu palstalle, jossa näyttelylinjaisten sakemannien omistajat leimataan omaa egoaan pönkittäviksi olioiksi.
Erään blogin kirjoittaja ei kestä katsella luiskaperseitä. Liiton sivuilla keskustelu jatkuu kuumana. Minä kun ihan luulin että kaikki ovat rotuun, ulkomuotoon ja harrastuksiin nähden tasaveroisia. Kaikilla roduilla kuitenkin, valitettavasti, on erityiset haittansa, toisilla vähemmän, toisilla enemmän. Tuomitseva suhtautuminen ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä siten sitä egoa vasta pönkitetäänkin vai kateusko riivaa? Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan ja omistajalleen se näyttelylinjainen luiskaperä saattaa olla maailman kallein asia.
Kivaa viikonloppua. Palaan pehmeään maailmaan tuossa tuokiossa. Ethän häviä minnekään.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Syys unelmaa



 













Kuinka uskomatonta että kun lomailen aurinko paistaa ja hymyilee lämpimästi. Tehokkaasti olemme pyöräilleet, tokoilleet. leikkineet pihamaalla ja varanneet jälleen mökin. Risteilyt ja etelän lämmöt eivät meitä kiinnosta, tuskin pojat Turkissa viihtyisivätkään. Lokakuussa lämpöiseen mökkiin viikonlopuksi ja muutakin hauskaa saattaisi olla kiikarissa. Yleensä haluan sukeltaa aina uuteen paikkaan, mutta tämä mesta oli niin valloittava, että se tunnelma on koettava uudelleen.

Muualla on niin ihanaa kun ei tarvitse juurikaan arkisia askareita murehtia. Mikä siinä on että nainen ei pysty kotona elämään ilman yleispesuainetta ja imuria?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sisko ja sen veli




Sunnuntai valkeni lupailtun kauniina ja kämpästä kömmittyämme kaasutimme suoraan metsään.
Seuraavaksi hankinta listalla ovatkin kompassi, navigaattorilla varustettu puhelin, reppu yöpymistä varten ja runsaasti evästä. Tutuissa maisemissa Evolla poikkesisimme hieman sivuun ja patikoinnista tulikin yllättäen reilusti totuttua pisempi. Kuinka aikuiset voivat eksyä metsään kahden sakemannin kanssa.


 





Tarjouksesta mukaan kaapattiin hurtan pannat, 5,70 kpl ja Niilo sai tyytyä tyttömäiseen väriin. Anteeksi. Jalon kanssa pyöräilimme jälleen eilen ja suunnitelmia olen huomaamattani rustannut niin etten millään ehdi kaikkiin. Yksikin viikonloppu ensi kuussa alkoi näyttää tehtävä mahdottomalta, mölliä, näytelmiä ja luonne testin varapaikkaa. Töitäkin olisi. Niilolle yritän marraskuulle virallista alokasluokan tokoa. Lapsi on varmaan terve kun se leikkii.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Syksyisissä fiiliksissä



Muutama asia jäänyt mieleen viikolla lukemistani asioista. Saksanpaimenkoiraliiton sivuilla käydään mielenkiintoista keskustelua koiran ja oikeastaan näyttelylinjaisen sakemannin anatomiasta. Videoitakin linkitetty sivuille ja mielipiteitä, noh, siellä on mielipiteitä. Minun silmiin eräskin hidastettu video näyttää upealta. Käykää kurkkaamassa.
Joko saisi uuden lehden painosta? Saksanpaimenkoira lehteä innolla aina odottelee.

Toinen tämähti tajuntaan eilen illalla lukiessani uusinta koiramme lehteä, jossa eräässä artikkelissa pureuduttiin eläkkeelle jäämiseen koira harrastuksesta. Mietin asiaa oikein huolellisesti ja tuntuihan se hieman pelottavalta. Ei enää näyttely, kisa kalentereiden selailua. Kuivuneita nakinpaloja taskuissa ja virttynyttä olemusta kaato sateessa kentällä. En edes halua ajatella, vielä, mölli tokot ja kaikki muut täältä tullaan!
Ensi kuulle ilmoitinkin molemmat pojat alokas luokan mölliin ja Niilon tiedän pärjäävän. Jalosta en ole laisinkaan varma, yritetään kuitenkin. Kivaa viikonloppua kohden kaunista luvattua sunnuntaita.
Me ainakin lähdetään metsään samoilemaan ja nautiskelemaan. Luontoakin olisi ihana kuvailla.



 



maanantai 10. syyskuuta 2012

Porvoon tunnelmia






NIILO 4 VUOTTA





Porvoo oli aivan ihanan idyllinen kaupunki. Kuin nukketalo vanhoine rakennuksineen ja kapeine katuineen. Aurinkokin kultasi maisemat sunnuntaina lauantain sateiden jälkeen.
Mökki vaikutti aluksi kotoisalta pesältä, mutta pieniä puutteita paljastui. Tahtia eivät haitanneet, tulipahan matkalla takaisin kikatettua sydämen pohjasta.
Emännältä kysäisinkin saako saunaan viedä koiria ja lupa heltisi, mutta oli hieman huolissaan saako tosiaan koirat saunoa. Yritin siinä mutista uittamisesta. Saunassa Jalon saippuoituani huomasin kuumaa vettä tulevan hanasta padasta sellaisella nopeudella että tunnin päästä olisi häntä pesty. Pumppu järvestä oli raskas ja laituri metrejä veden pinnan yläpuolella. Takaisin mökille saippuoidun koiran kanssa vain huomatakseni suihkusta tulevan vettä miltei ilman painetta. Lattiakaivokin oli tukossa. Pesun jälkeen olimme ihan puhki ja saimme oven turpoamaan niin ettei enää kiinni mennyt.

Näyttely päivänä kehät olivat myöhässä parisen tuntia ja poikkeuksillisesti Jalo sai riiata narttujen kanssa. Jaloa kutsuttiinkin herrasmieheksi käytöksen johdosta.
Itse tulos, Jalo oli vähistä uroksista ainoa ERIN saanut ja pitkän harkinnan jälkeen PU kehä jätettiin väliin tai siirtohan olisi muuten ollut ROP kehä. Noh, ei voi kieltää ihan pientä harmistumista. Niin lähellä ja niin kaukana. Kivaa kuitenkin oli ja todella mukavia muiden kenneleiden omistajia koirineen. Juttu seuraa riitti ja Jalolla niitä tyttöjä.

Huomasiko kukaan, Niilo nippurainen, rakas mussukka täytti lauantaina 4-vuotta, jota juhlittiin jäätelöllä, leikillä,  siankorvilla ja Porvoon tutkimisella. Onnea mamin ihanuus!
Kyllä huomaa kuinka innoissaan pojat ovat reissuista, tohinaa piisaa iltaan saakka ja isännän mukaan koko maanantai on mennyt unten mailla. Äsken kävimme metsässä ja tuliaisena tukka kutisee hirvikärpäsiä. Yök. Kivaa viikkoa kaikille.