tiistai 29. tammikuuta 2013

Arkipäiväistä

On kaksi vaihtoehtoa, joko minusta tulee vanhus tai sitten olen laiska. Kuvitelmissani kaikki lähelläni puuhailevat tukka suorana tokon ja kaikenlaisen koulutuksen parissa. Tuloksia syntyy ja hymy on herkällä. Puh ja minä kömmin aamulla kuudelta ylös ja raahaan pojat sekä itseni tunnin lenkille. Töissä olen 8,30 ja kotona taasen 17,30. Sitten ulkoillaan ja erittäin hyvässä lykyssä saatan syödä 20.00. Pientä rentoilua tunnin verran ja taas pojat mennään touhuilemaan.
Minä en vaan saa itsestäni sellaista virtaa että lähtisin vielä myöhään illalla ajelemaan yhteensä 80 km matkaa erittäin huonolla kuoppaisella tiellä paikkaan jossa pystyisi kouluttaan koiria sisällä.
Hyvä kun välillä muutenkaan pystyssä pysyy. Ehkä pitäisi yrittää vielä enemmän, mutta sen aika on sitten kun ehdin edes hotaista aamiaisen. Vielä en ole ehtinyt.

Ai niin, muuten meillä menee hyvin. Jalo aloitti potku kelkkailun ja kivaa on. Ihan tavallisella mummo kullan vanhalla punaisella kiidetään halki lumisten maisemien.Niilohan jää tällöin kotiin huonojen nivelien vuoksi ja ei sitä poikaa jaksaisi muutenkaan kuunnella.  Kiljuu kun lähestyykin potkuria. Asiakkaita odotellessa tälläinen vuodatus ja ollaanhan me Jalon kanssa sentään töissä opittu lukemattomia asioita. Tuli muuten todistettua Jalon täydelliset hermotkin. Eräs lapsi villiintyi Jalon kanssa  ja Jalo jaksoi ja jaksoi. Hyvä tyyppi.


Kyllä se into vielä täältä löytyy

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pientä mainosta

Menkääpäs kaikki katsomaan kuinka kiva arvonta tuolla blogissa onkaan ellperi.blogspot.fi
 palkintoonkin saa itse vaikuttaa. Suosittelen blogia muutoinkin ja me olemmekin lukijoita jo valmiiksi.  ♥

maanantai 21. tammikuuta 2013

Riemukasta talveilua

Meillä on ollut super kivaa ja minäkin ei talvi immeinen innostuin urakalla ulkoilemaan. Eilisen lisäksi rämmimme tänään metsässä sekä jäällä parisen tuntia. Lisäksi fiilistelimme Päijänteellä ja tämäkään ei vielä riittänyt ahneille vaan Jalon kanssa potkuttelimme vielä kunnon lenkin. Ihan parasta laatu aikaa omien jätkien kanssa. Kuinka maltan töihin edes palailla.

Jalo on miehistyessään hieman muuttunut kainaloisemmaksi ja tarjoaa nykyään entistä useammin lelujaan leikittäväksi ja haluaa hellittelyjä. Niilohan on aina ollutkin lelu addikti ja vieressä kyhnääjä.
Tämä tietää ehkäpä koulutukselle hyvää, ukko saattaa pian innostua oikeasti kuuntelemaan.

Potkuttelusta tulikin mieleen onko kellään kokemuksia tälläisestä härpäkkeestä. Minä niin tahtoisin tälläisen, jos varmasti tietäisin pelin toimivaksi, saattaisin yrittää sijoittaa. Kallishan se pentele on. Lumikengätkin uupuu. Sukset.  Voi mitä ihanuuksia tarjolla olisikaan.


Lopuksi vielä kuvatuksia sunnuntaisen ja tämän päiväisen ulkoilun maailmasta. Viikon jatkot kaikille.







sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Jää kiljuntaa

Pidä korvista kiinni lukija, Niilolla on asiaa. Hullaantuessaan Niilo kimittää ku akat ja tänään oli sellainen revittely. Jäällä höyryt pihalle ja tämäkään ukolle ei piisannut vaan autossa revittiin matto alta kuteiksi.
Ihananaista sunnuntain jatkoa kaikille ja paluu arkeen huomenna edessä. Meillä vapaa ja varmaan mennään jäälle taas. Ihan parasta.


torstai 17. tammikuuta 2013

Tiistain tohinat




Mielenkiintoinen tiistai alkoi Niilon lääkärillä, korvatulehdus eli ei vakavaa. Tosin pojan ensimmäinen ikinä. Lahdessa Jalon kanssa harjoittelu kävelyllä joku elämän kolhima mies liittyi seuraamme hypäten pyörän satulasta alas. Aloitus lohkaisu oli ihan uusi " olemmeko tavanneet jossain, olet niin tutun näköinen", joo. Horjuttuaan matkassamme tovin kysäisi lähtisimmekö me ottamaan päiväkännit, ME???

Karistettuamme tyypin, meitä lähestyi pari tummahkoa pakolaista alkaen jutustaa Jalon komeudesta. Hieman turhautuneena kiristin tahtia. Muuten Jalo käyttäytyi kuin enkeli, käveli aivan vetämättä, pienoinen ihme. Tanskandogin ohitus sujui pientä tuhahdusta lukuun ottamatta loistavasti.

Eräskin muuten kertoi aivan muualla kohtaamisestaan humalikon kanssa koirineen. Onkohan nyt sellaiset auta meitä viikot käynnissä.  Minua ainakin saa auttaa, hiivatin flunssa jatkuu päivästä toiseen ja tekee elämisestä tukalan.  Ihan kuin hengittäisi tiukan aidan raoista. Kymmenen päivää kärsitty vilua ja tuskaa, lenkillä kuitenkin yrittänyt aamuisin käydä.

Töissä tammikuun älä osta vaan mitään viikot käynnissä. Mihin te kaikki asiakkaat saattekaan hupeloitua rahanne kun alku vuoteen ei riitä yhtään pennosia?  Mitä, ostoksille kaikki ja suomi rullaamaan.




sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Talvinäyttely

Näyttely Lahdessa ei mitään mainittavaa tuonut tullessaan. Kokemusta ehkä ja tapasinhan samalla erään blogi ystävän paikan päällä, terveiset sinulle. Kiva oli nähdä.
Arvostelu oli hauska,  kulmaukset, säkä sekä sivuliikkeet että kaula kelpasivat tuomarille. Hyvä runkoiseksikin kehuttiin. Kaksi asiaa ei miellyttänyt, kuonoon olisi kaivattu täyteläisyyttä sekä kaulanahka riippui. Selkeästi kosmeettisia ongelmia, joten matka Tallinnaan saattaisi olla paikallaan. Lue huumorin  kukkaa huulilla riiputtaen.
Tällä tuloksena siis EH ja kyllä saa olla uuttera jos mielii puuttuvan sertin kalastaa. Ei oikein viitsisi enää, enemmän kiinnostaa koulutukset tällä hetkellä. Ihminen on kyllästyväinen eläin ja minulla täytyy aina olla jotain uutta haastetta vastassa.





torstai 10. tammikuuta 2013

Pienet harmit

Mikään ei ole niin kamalaa kuin sairastaminen. Vaikka muutkin potevat blogeista päätellen flunssaa. Yksi asia nousee kuitenkin yläpuolelle. Koira sairastaa. Sellaisiakin blogeja olen lueskellut viimeksi.
Lainatakseni ystävää jonka koira liukastui uudenvuoden liukkailla pahasti. Ystävä harmitteli miksi minä en olisi voinut kaatua ja ei olisi haitannut vaikka jalka olisi mennyt poikki.
Kuinka paljon olisimme valmiita uhraamaan eläimen hyvin voinnin eteen. Vaikka flunssa paholainen kismittää, niin koiran sairastuessa olisimme valmiita ottamaan tämänkin mielihyvin kontolle. Näin ainakin meillä.

Kaikille pienille ja isoille potilaille pikaista paranemista. Olisi se vaan kömmittävä majasta aamullakin lenkin kautta töihin. Voisiko hihnojen päässä jatkaa unia. Pojat niin hyvin tuntevat aamuisen reitin.



maanantai 7. tammikuuta 2013

Tahdolla koulutan, haaveillen









Meinasi mennä palko nenään kun kuvien lataus nappula hävisi jäljettömiin. Selaimen vaihdolla homma jatkuu jälleen. Vapaalla kahden päivän ajan ja nautittu ulkoilusta metsän keskellä.
Sunnuntaina Niilo yllätti ( miten niin,loistava äijä ) koulutuksessa, ihan omassa sellaisessa. Parkkihallissa vetelin ilman hihnaa seuraamista, liikkeestä maahan menoa, paikka makuuta ja kääntyilyjä.
Pudotin ukon liikkeestä neljän ihmisen eteen ja karjaistuani maahan, hiukka hätkähtivät, mutta siihen se ukko tippui ja pysyi loistavasti. Jes.

Jalon kanssa seuraamista ja ei sitten millään meinannut pudota maahan liikkeestä. Paikkamakuu sentään pysyi jollain lailla, mutta liikkeestä seisominen ei onnistunut lainkaan. Ehkä sitten toisten.

Muuten tuolla kaupalla olo tekee Jalolle hyvää, siellä pystyy huomaamatta reenaamaan kaikkea. Istutan ukon ikkunan eteen silloin kun tiedän kylän koirapartioiden liikkuvan ja komennan katselemaan hiljaa. Jouluna 12 hevosen kulkueen mennessä ohitse, Jalo oli aivan hiljaa. Etteivät vaan huomaa minua.

Huomenna vielä suloista joutilaisuutta...ja paskat. Siivottava olisi, kaupassa käytävä, pyykit..?? Tulisiko joku ihan rapsutus palkalla hoitamaan talouden. Ulkoilu sentään on säilyttänyt nastan lumo voimansa ja illalla on ihana nuuhkutella pehmoisen korvan takaa untuvaista koiran karvaa.



torstai 3. tammikuuta 2013

Vuosi 2013


 
 

 
 


Kaikki ovat tehneet suloisia lupauksia parantaakseen jos ei maailmaa niin ainakin jotain omassa piirissä. Minäkin lupaan yrittää nauttia vieläkin enemmän poikien seurasta, jos se edes on mahdollista. Nuo rakkaista rakkaimmat otukset, joiden seuraan en koskaan kyllästy.

Saattaisin luvata reenata entistä määrä tietoisemmin ja aikatauluttaa homman. Lupaan mennä kokeisiin myöskin tänä vuonna ja ainakin jonkinlaiseen testaukseen. Tiedä vaikka testaisin itseni. Metsästän kolmannen sertin hyvällä onnella ja vietän uskomattoman ihania, antoisia päiviä harrastusten parissa.

Mikään ei ole mahdotonta, koska aamulla sulassa säässä, tunsin jo sen. Tunsitteko te? Ihan varmasti kevään tuoksu kävi kiusoittelemassa ja antamalla lupauksen tulevasta.