perjantai 25. syyskuuta 2015

Tokoiluu

Eilen olimme sitten ensimmäisellä erilaisella toko tunnilla. Erilaisella koska kentällä olemme kaikki koirakot kerralla. Tykkään yhdistää normi koulutukseen just tälläistä sosiaalista toimintaa, häiriössä reenaamista.
Ainakin Niilon ja Jalon kohdalla huomasin kuinka tämä auttaa normaalissa arjessa kohdatessa muita koiruuksia.  Lisään vielä ohjelmaan porukka ulkoilut erilaisten koirien kanssa metsässä Aapolle.  Jalohan pienenä tykkäsi valtavasti näistä, toivottavasti Aapokin.

Eilen ohjelmassa oli kontaktia, sivulle menot ja eteen istumiset joista kotiläksynä suorat istumiset. Hirmu hyvin keskittyi tekemiseen vaikka vieressä harjoitteli astetta isompi kaveri.
Sujautin väliin hieman leikkiä, jotta kentällä olon hauskuus saatiin maksimoitua kunnolla.

Kuten arvata saattaa korsetti pitää sujauttaa tiukalle takin alle seuraavaksi kerraksi. Mun hankalasti kitkettävät vartaloavut pelmahtavat peliin jokaisella kerralla. Kuinka teillä? Onko ollut hankaluuksia oman ruumiin tahattomien liikkeiden takia.


lauantai 19. syyskuuta 2015

Mennään eikä meinata

Menoista ollaan osa sitten kahlattu lävitse ja kivaa on ollut.  Opettavaistakin.  Onnidogissa Himoksella sää suosi ja meinasi ihan hikee pukata. Näyttelyreenit, leikkimistä, uusia ja vanhoja ystäviä. Mitäpä sitä muuta immeinen koiransa kanssa tarvitsee. Harmistuksen aihe oli peruuntunut lauantai, koska minnekäs muualle sitä joutuikaan kun paikkaamaan vuoroa töihin. 

Sunnuntaina kurvailimme Aapon kanssa kahdestaan Tampereelle tokopäivään. Sielläkin tapasin niin uusia kuin vanhoja tuttua. Aapon kanssa keskityimme pohjiin eli muistutusta että älä ihminen hättäile pentusen kanssa vaan pohja työt haltuun, leikkimistä ja vielä hieman enemmän leikkiä. Kaikki muu tulee aikanaan pohjien päälle, meillä ei ole kiire.

Muutoin ollaan nautittu kauniista syyspäivistä ukkojen kera.  Kuljeksittu kanavan rannoilla, metsissä hirvikärpästen armoilla ja opeteltu lauman liikuttamista. Voin rehellisesti kertoa ettei se aina ihan helppoa ole. Niilohan kuleksii yleensä irrallaan ja Aaposta on rasittavaa ettei pääse kirmaamaan Nipan perään. Jaloa on sitten kiva nirhoa paremman puutteessa ja lopulta itse seison sotkeentuneena pierun pitkiin remmeihin.

Jännää, me ollaan menossa Hyvinkäälle.  Aapon eka ihka oikea näytelmä.  Barwaxan Braveheart pientä harjoitusta vaille oleva nuori mies. Pientä :D.