torstai 27. elokuuta 2015

Syksyn menoja

Syksy alkaa hiljalleen muotoutua ja palikat poksahtaa paikoilleen. Varmoiksi valinnoiksi on seuloutunut mätsäri Tampereella, Onnidog Jämsässä, näyttely Hyvinkäällä, näyttely Lahdessa, toko-koulutus Tampereella ja näyttely koulutus Jämsässä.

Lisäksi jatkamme omalla porukalla tokoilua ja jotenkin syksyn saapuminen on ihan lohdullista kun on kunnon suunnitelmat. Minä tarvitsen pimeään aikaan kunnolla puuhaa ja imen näistä hurjasti energiaa. Jotenkin sen pimeyden ja koleuden läpi vain kahlaa hujahtamalla ja illalla reeneistä kotiuduttua on kiva sytyttää kynttilä.  Nyt on hyvä mieli ja ainahan tässä on tilaa vielä yllättää itsensä.

Kuinkas teidän syksyn suunnitelmat, rauhoittumista vai tukka putkella menosta toiseen ?





maanantai 17. elokuuta 2015

Kolmen kopla

Ajattelin kirjoittaa kolmen koiran elosta hieman tarkemmin. Huomattavasti paremmin kaikki on mennyt kuin ounastelin. Tapanani on kauhistella asioita joskus liikaakin ennakkoon, mutta tällä hetkellä kaikki on ihanasti hyvin.

Asiaa helpottaa Niilon suhtautuminen penskaan. Kohteliaasti ja mielettömän viisaasti todellakin jätti hommat leikkimisineen Jalolle.  Tänäänkin katsellessani Jalon ja Aapon leikkiä uskon Jaltsinkin nauttivan ipanan tuomasta energiasta. 
Jalohan on aina ollut hieman laiskan puoleinen leikkimään, mutta nyt kirmataan nurmikkoa nurin. Ihmetyksen aihe on myös kuinka teräviä naskaleita kestetään ja kestetään ja kertaakaan ukot eivät ole kunnolla vielä suutahtaneet.

Lenkitys tuottaa vielä harmaita hiuksia aika ajoin. Yleensä huolen aiheena on mun täydellinen sotkeutuminen hihnoihin, kun päästään auto tieltä rauhallisille teille ja päästän Nipan irti kaikki sujuu loistavasti. Välistä kuljen Jalo vyötäröllä ja ehkä myöhemmin hommaan sellaisen taluttimen johon pystyn edes kaksi kytkemään. Onko kellään kokemuksia sellaisesta ja kertokaa usean koiran omistajat lenkkeilyistänne. Jos postaatte omaan blogiinne oman kirjoituksen asiasta, linkitän bloginne avuksi myös muille.
Kertokaa se sitten minulle kommenttina.

Jos kahden koiran omistajana oli ihanaa niin kolmen erilaisen luonteen seuraaminen se vasta antoisaa onkin. Rikasta ja rakasta.







perjantai 14. elokuuta 2015

Elämän nälkä

Kuinka sitä voikaan nauttia pienen miehen kasvun seurailusta.  Tänään Lahdessa keskellä kaupunkia tutustuimme ääniin, ihmisiin, kaupan kärryihin ja ihan ehdottomasti jännintä oli liikennevalon merkki ääni.
Mukava huomata ennakkoluulottomuus jolla Aapo kohtaa erilaisia tilanteita. Hieman ensin jänskättää mutta pienellä rohkaisulla komeasti päin tilannetta.
Samalla kävimme Faunattaressa huisin jännällä hissiajelulla ja puodin mukava täti myikin uuden kaulapannan ja kasan herkullisia luita.

Olenkin yrittänyt sälyttää ihan jokaiseen päivään yhden vaikkakin kuinka pienen uuden kokemuksen. Tosin Aapo osaa kyllä jo hakea kokemuksia ihan omatoimisestikin. Eilen laiturilla kuvaillessani mulskahti suoraan uppeluksiin. Vetäisin takaisin laiturille ja annoin rauhassa sulatella hötkyilemättä. Iisisti puisteli turkkinsa ja jäi ihailemaan maisemia.

Hitsi kun elämme ihania aikoja, ihan niitä lyhyen lyhyitä, korvaamattomia. Ainutlaatuisia.





sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pienen pojan kasvua

Korvat seikkailevat erilaisissa asennoissa. Ikenet hieman jo punoittaa ja pari hammasta hellästi heiluu. Seuraava rokotuskin olisi tällä viikolla. Matolääkkeet aiheuttivat hieman oksentelua sekä mahan löysyyttä. 
Hirmu puuhakas ja tavattoman kiltti pentunen meille kotiutui.  Ihan normaalit hepulit meilläkin juostaan, mutta jotenkin se on vaan niin tavattoman liikuttavaa. Toinen kasvaa isoksi koiraksi ja sitä kasvua on ilo seurata sekä tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Reenit sujuvat ihan kivasti, sivulle menoja ja seuraamista. Tänään aloitimme esteen kierron ja sosiaalistin kauppa keskuksen käytävillä. Hirveen reipasta menoa.







lauantai 1. elokuuta 2015

Vieläkö on kesää

Heinäkuu vaihtui miltei huomaamatta elokuuksi. Omenat ja marjat kypsyvät ja ilmassa on aavistus lähestyvää syksyä.  Kouluihin paluu lähestyy, kyliltä kaikkoavat mökkiläiset ja miettii missä se kesä olikaan.
Masentavaa jos antaa masentaa. Omalta kohdaltani ainakin yritän ammentaa voimaa ja ilon pipanoita ystävistä, luonnosta, reeneistä ja myöhäisistä asiakas/lomailijoista.  Salaa voisin sanoa kuinka nautin syksyn värikirjosta ja hehkuvasta kauneudesta. Olen myös erittäin rakastunut uuteen mieheeni  Aapoon ja entisiin miehiini Niiloon ja Jaloon. Tosin nämä miehet eivät muuttaneet aikuistuttuaan mihinkään. Niin elämä taitaa olla ihan kivaa ja huomenissa ystävyyttä taas jaellaan niin koirien kuin emäntien kesken. 

Kuis teidän mieliala on ja ahdistaako syksyn hiipimisessä mikään?  Tavoitteita, kertokaa.