maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi tervetuloa


Ihanaa UUTTA VUOTTA kaikille blogin lukijoille ja palaillaan asiaan vuonna 2013 !


Toivottavasti pysytte vauhdissa mukana myös silloin ja kiitos teille kaikille ihanista blogeistanne :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Se tuli ja meni..joulu








Viikko on sujahtanut inventoinnin tuiskeessa ja vaihtuvissa sää oloissa. Pakkasta ja suojaa on riittänyt, ikinä ei aamulla enää tiedä kuinka pukeutuisi. Tapanin päivänä ulkoiltiin ja otettiin tottista kapulalla sekä muita juttuja melkoisen onnistuneesti. Kapula alkaa pysyä Jalon suussa ja tuonti onnistuu, no jaa metrin päähän. Ikinä ei voi olla täydellinen. Näyttely parin viikon päästä ja toivotaan että ensi viikolla olisi taas ohjattua toimintaa tokossa.

Ihanaa että teistä moni päivitteli uutterasti blogejaan, oli kiva lukea niitä pitkällä lomalla, kokonaista kaksi päivää. Maanantaikin kuluu töissä, tiistaina sentään huilitaan. Pakastin alkaa näyttää tyhjältä, joten huomenna kylmälaukku matkaan ja kohti Tuulosta. Reenit laitetaan samaan pakettiin hallissa.

Ajattelin ostaa pojille jotain kivaa kun joulu meni ihan tavallisesti. Toki hieman makupaloja kuonoon annettiin, mutta muuten ei edes jouluisia ruokia nautittu. Alan hehkuttaa vasta kevään korvilla kaiken ihanuutta. Koittakaa sitten kestää.  Kivaa lauantaita kaikille.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupäivää teille

Hei kaikille ja kivaa joulun jatkoa. Luvattu lauhtuminen ei täällä ainakaan vielä näy ja äsken vilkaistessani lukema näytti -15. Kaikesta huolimatta olimme tänään reippaita heti aamusta ja taivalsimme kymmenen kilsan lenkin. Oli ihanaa, sateli hiljalleen pumpulin pehmeää lunta ja kaikkialla oli hiljaista. Minäkin saattaisin tällaiseen talveen tykästyä.
Joulu vilahti kummemmin miettimättä ja töissä riitti vilskettä vielä aattona. Sunnuntaina Evolla pakkasta oli parinkympin nurkilla ja osan matkasta juoksin pakkasta pakoon. Kuvitelkaa minä, tällä rapakunnolla ja pakkasella.

Kynttilöiden tuikkiessa minä vannoutunut naamiksen vastustaja seikkailen siellä jo melkoisen sujuvasti. Ei tahtonut reeni aikojen sopiminen luonnistua enää muuten. Peli ehdotuksiin suhtauduin nuivasti ja mitäs täällä olen paukuttanut. Palloja, lisää palloja, monen värisiä palloja. Jee.

Minulle joulu on ruokaa enemmän valoja, kynttilöitä ja poikien kanssa touhuttelua. Lahjoja en kaipaa ja pojat saavat leluja muutenkin runsaasti ettei paketteja osteltu. Illalla kävimme viemässä ison kuusen juureen pihalle neljä kynttilää, Minnille, Dastylle, Cillalle ja Combolle. Kaikki rakkaat lähellä.

Aamua Evolla



Pihamaalla kuhisee

Jalo ja tonttu muori

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kieli poskella pakkasessa






Torstain tokossa vaikuttivat molemmat pojat. Niiloa alkoi paleltaa siihen malliin että kiskoi takaperin pois kentältä. Jaloa ei taas muuten hutsittanut, vaikka paikka makuu menikin ihan hyvin. Seuraaminen oli ihan kamalaa. Pujottelu koirien välistä ihan ok. Niilon kanssa otin pitemmän paikka makuun, joka meni hyvin. Seuraaminen ok. Muuten otti kierroksia hieman liikaa toisista ja luulen ukon todella halunneen kentältä kiireesti lämpimään.
Seuraavan viikon reenit jäänevät väliin, mutta tarttee ottaa itseä niskasta kiinni ja järjestää koulutukset itse molemmille. Jalon kanssa puuhastamme töissä sopivassa välissä aina jotain pientä.

Vielä maanantai töissä ja sitten koittaa kaksi vapaata. Inventaario alkaa heti näiden jälkeen ja siinä on oikeasti myyjän painajainen.Vuosia sitä tehneenä en edelleenkään keksi siitä mitään positiivista.
Uusi vuosi päättää vuoden ja  siitä alamme laskemaan päiviä kevääseen. Kuinka pian se kuitenkin on täällä ja reenit saavat ihan uutta puhtia valoisuudesta sekä lämmöstä. Minulla ainakin.

Ihanaa Joulua kaikille ja nautitaan kukin omalla tavallamme. Minulle riittää poikien kanssa oleilu, kynttilät, rauha ja ihan vähän odotan jo alkavia alennusmyyntejä. Entä te, onko suunnitelmissa mitään ale löytöjä?

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulun pohdintoja

Meitä hemmotellaan tässä kuussa ylenpalttisesti. Onko minulla ollut valtava kiire kun ihan viime aikoina on pamahtanut peräti kaksi saksanpaimenkoiraliiton lehteä laatikkoon. Ihanaa, aion illalla kääriytyä viltteihin lukemaan.
Makustin hieman ennakkoon ja yksi artikkeli kolahti, jossa puhuttiin miksei toko aina innosta. Jäin ihan pohtimaan asiaa tarkemmin ja asiaahan tuossa turistiin. Työpäivän jälkeen väsyneenä, maha ruokaa huutaen ja kotityöt kummittelemassa mielessä pystytkö edes olemaan innostava. Mielessäsi hoet ainoastaan " ota nyt tää perhanan nakki ja yritä nyt ees hieman keskittyy".
Olisiko ideaali tilanne että olet rentoutunut, saanut maukkaan aterian ja suklaata jälkkäriksi. Yhdessä olette ehtineet leikkiä ja nautiskellen kävelleet pitkän lenkin raittiissa ilmassa.
Se palo ei vaan aina jaksa roihuta, vaikka kuinka yrittäisi pinnistää. Tunnustan myös pakkasen tekevän urakalla kiusaa. Hallissa kohtuullisessa ilman alassa vireyteni olisi aivan toista luokkaa. mutta se nakki kohmeisissa käsissä valmiina lipsumaan maahan, ei aina sytytä.
Toki on myönnettävä että mielenkiintoisella tunnilla turhat kuormat kaikkoavat ja ihan vähän aikaa pystyt ajattelemaan muutakin kuin kotisi kaaosta.
Tänään onneksi minulla on vapaata ja illan reeneihin menen valmistautuneena. Mitä nyt pitää siivota ja eihän pakkastakaan luvattu kuin 20-25 astetta. Haittaaks se ? Toivotaan että paikka makuussa ei poikien pallit jäädy maahan kiinni.



Toinen asia mikä aiheuttaa harmaita hiuksia on kultaiset ystävät, jotka jaksavat laittaa minulle kortteja. Katsokaa tuotakin ihanaa jonka useiden muiden joukossa tänään sain. Minä siis olen ostanut kortit, minä ostin jopa merkit, nyt se kasa on kirjoittamatta työpaikan pommikapissa. Hakekaa sieltä omanne toverit. Kellarista töistä löytyi varmaankin kolmen vuoden takaiset ystävänpäiväkortit kirjoitettuina, postimerkeillä varustettuina..nekin saa noutaa. Vielä minä teille tervehdykset laitan, vaikka netin kautta. Ihanaa Joulun odotusta ihan kaikille.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Laiskan kylmä sunnuntai


Aamu alkoi hillittömällä lämmityksellä. Puita työntelin pesiin kalikka kaupalla, sillä yöllinen tuuli oli huuhtonut uuneista lämmöt harakoille. Olisi pitänyt illalla muistaa ladata uuneja hieman reilummalla kädellä. Pissatuksen jälkeen Jalo tuttuun tyyliinsä oikaisi vielä hetkeksi.

Toinen ylläri koettiin kun rämmittiin pihasta tielle. Pelloilta ujeltanut tuuli oli nietostanut lumet reisiin saakka ja onneksi matkalla havaittiin auraaja, joka lupasi tulla repimään pihan puhtaaksi. Hihnailun jälkeen vein pojat vielä metsään ja olen itsestäni oikein ylpeä, sillä eikö teistä todellakaan ole siellä järkyttävän kylmä?







Siirryimme tästä sujuvasti aakkosilla käydyn lounaan jälkeen viettämään harvinaista laiskaa sunnuntaita. Lojumista, sarjoja joista en ole kuullutkaan ja hieman lisää lojumista. Kuumaa kahvia ja hei pojat, tämä ei vetele, takit niskaan ja pihalle. Laitetaan vaikka sauna varoiksi valmiiksi.


Joko olette nähneet kulman takana tonttuja? Ihan varmasti ne siellä jo kurkistelevat uteliaina.

torstai 13. joulukuuta 2012

Bh kokeen harjoituksissa

Kummallista tapahtui aamulla herätessä. Niilo käyttäytyi vallan oudosti ja ramppasi ulos ja sisään. Selkeästi ukolla oli paha olla ja inisikin hiukan. Ulkona kauhoi lunta suuhunsa ja sisälle taas tullessa suu pielistä valui kuolaa. Yritti leikkiä ja katseli ikkunasta ja taas mentiin ulos. Ideoita?  Itselle tuli mieleen eilinen ja puuhailu isännän kanssa lumitöissä, liikaa lunta vatsaan?  Isäntä jäi seuraamaan vointia ja illalla taas ihan normaali. Lähdettiin sitten BH-kokeen kaupunki osioon ja siellä meni vallan mainiosti. Alussa hieman otti kierroksia muutamasta koirasta, mutta meni nopsasti ohi.

Ohitukset ok, häiriö koirat ok, ryhmä ok ja paikalleen jättö ok. Loistavaa. Vaikka viimeisestä kerrasta Niilolla on hieman aikaa, sieltä ne kaikki opit nousivat kuin itsestään. Kannatti ajaa 90 km yhteensä lumituiskussa. Huomenna perjantai, kaikille jee.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Päiväni jouluapulaisena




Viikko alkaa olla paremmalla puolella ja huomisen rutistettuani onkin vapaa perjantai. Kiirettä tosiaan on piisannut ja lujaa juoksemalla saattaa selvitä niukasti. Tänään kun meidät haettiin töistä Niilo kirkui autossa koko matkan takaisin. Pihalle päästyä sama ralli jatkui ja muutenkin on käyttäytynyt viime aikoina todella levottomasti.  Isännän kanssa kyllä riittää vilskettä puutöissä ja lumen luonnissa. Kirjoittanut vihaa lumen työntelyä paikasta toiseen. Tämäkään ei vaan Niilolle riitä ja pitäisi lisätä ukolle hommaa, mutta enempään en ennen joulua kykene. Mennään huomenna huutamaan koulutukseen ja todella toivon ettei  lumi myräkkä iske päälle. Täältä on pitkät synkät tiet ajettavana, muuten ei haittaa.

Kuinka teidän joulun valmistelut etenee?  Tänäänkin lähti koirille lelusia odottamaan aattoa ja muutamasta paketista kuoriutuu maukkaita luita. Ihanaa että karvaisia kavereita muistetaan vuosi vuodelta enemmän. Sinullekin ihanaa Joulun mieltä uusi lukijamme Katja.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Me lumiset ukot

 
 




Hieman uusia kuvia riehkaamisesta lumisessa metsässä. Antoisa päivä reenien osalta. Parkkihallissa vedettiin seuraamista, esteitä ( kiitos kyllä ilmoitin lainaamisesta ) sekä paikkamakuuta häiriön alla ovien edessä. Oppilaana esittäytyi Jalo ja Niilon ajattelin napata seuraavalle tokoilulle ensi viikolle.
Minusta ihan tuntuu että ukko edistyy ja keskittyy ihan oikeasti. Ohi vilahteli lapsia, kärryjä, ihmisiä jouluisella mielellä ja paikka pysyi ja pysyi. Loistavaa.
Metsässäkin ylläri pylläri ukko pysytteli lähettyvillä ja nakin kaihoisan kutsun kuullessaan riensi oitis palkkaa hakemaan. Seuraavalla kerralla saattaa olla taas toisin, mutta hyvä näin.

Kaksi viikkoa rutistusta jouluun ja jospa kaikki muistaisivat olla stressaamatta liikaa.  Kyllä se punainen ukko tulee kaikesta huolimatta ja ennen kuin huomaatkaan, reen perävalot vilkkuu jo pohjoista kohden. Iloista viikkoa kaikille.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Se olisi lauantai

 
Me todellakin olimme töissä kaksi vilkasta päivää Jalon kanssa ja pojalle koitti yllätys kun hänet haettiin lenkille. Ihan kaikkien kanssa en todellakaan Jaloa laske, mutta tutussa, asiantuntevassa seurassa päästän. Hieman nahkeasti oli lähtenyt, mutta vauhtiin päästyä juttu sujui. Minä sain vaihdossa töihin kaverin sakemannin.
Niilo nauttii omasta ajasta ja puuhailuista puutöiden ja muiden askareiden parissa. Parasta ettei ukkoa tarvitse kuikuilla, pysyy kuin liima kintereillä.
Hieman ollaan otettu seuraamista ja Jalolla todella lyhyitä pätkiä, katsekontakti tiukasti hallinnan alla ja palkkasin heti onnistumisista. Tässä ei mitenkään pysty kiirehtimään, vaikka kuinka mieli tekisi.

Erääseen näyttelyyn lähti ilmo tänään ja kevään luonne testaus sekä bh-koe paikka etsinnät alkavat. Ihana sana, kevään. Kaikesta huolimatta joulusta selvittyämme katseet alkavat suuntautua kevääseen  .Kuvitelkaa kuinka lumet sulavat, räystäistä lotisee vesi ja muutto linnut palaavat .Ilma on sakeanaan tuoksuja ja pala palalta metsiin syntyy aukkoja lumen vetäydyttyä. Auringon valo kirpaisee ihanasti ja me koira immeiset säntäämme jälkiä perustamaan. Ihanaa ja kuinka niin, meninkö muka asioiden edelle?
Sitten lopuksi tunnustus, hävettää sanoa kuinka oudolta tuntuu että juuri äsken Kotikadun viimeinen tunnari pärähti ilmoille. Niilon tunnari. Ensimmäisten sointujen jälkeen jätkä kimpoaa ylös ja tuijottaa telkkua ja ulkoovea.  Hei hei Mäkimaat ja Luotolat.

Lukija joukkomme kasvaa. Tervetuloa Ella ja ihanaa Joulun odottelua sinulle.






torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyttä


Tiistaina todellakin olimme tokoilemassa 21 asteen pakkasessa ja sen verran tehokasta toiminta oli ettei kylmyys ehtinyt vaivaamaan. Runsaasti ohitteluja sekä pujottelua toisten koirakoiden välistä tekivät Jalolle hyvää. Bonuksena kaikki koirat olivat uroksia joten sietoa kasvatettiin samalla. Näitä tahtoo lisää, kiitos vetäjälle ja reeni kamuille.
Jalo on taas ollut pienen tauon jälkeen aivan hervoton. Ihan kuin korvat olisivat kääntäneet suuntaa ja tänne tulo käskylle viitataan tassulla. Tänään pellolla päästin vapaaksi ja pienen hetken jälkeen ukko painatti kaasu pohjassa hajujen perään. Takaisin tulokin oli erittäin hidas ja vaivaloinen. Kuinka kääntää haistelu nappi päältä pois vai onko se edes mahdollista?

Koiran koulutus on mielenkiintoinen harrastus. Juuri kun uskot ja toivot edistyneesi loistavasti, matto kiskaistaan alta ja huomaat aloittavasi kaiken uudelleen alusta. Seuraamiseenkin pitää jälleen Jalon osalta puuttua lyhyillä pätkillä ettei todellakin mene sivulla kävelyksi. Niilolla taas pitää tarkentaa ettei ala kampittaa eteen. Periksi ei kuitenkaan anneta vaikka mikä olisi. Niilonkin kohdalla huomasin usein vaikka koulutuksessa kaikki takkusi, niin jonnekin aivojen pohjalle opit jäivät kaikesta huolimatta. Pompahtelivat sitten esiin aivan kuin itsestään. Jalon kanssa sitä odotellessa. Pompahtelua. Huomenissa töihin ja kuriton ukko napataan matkaan. Harjoitelkoon siellä tohinassa taas keskittymistä ja kuuntelemista. Ja sinä asiakas, joka  piristit päivää keskiviikkoa haukkumalla meitä laiskoiksi ja saamattomiksi, ihan totta hei, kaikella on rajansa. Tervetuloa vaikkapa päiväksi töihin.






Kivaa Itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti , ulkoilllaan kun pakkanenkin hellitti hieman.


maanantai 3. joulukuuta 2012

Talvi on täällä

Ihanaa kun on paljon lunta kaikkialla. Pakkasta aamulla 24 astetta ja lämpötila laskee sisällä helposti mukavaan 17 asteeseen.  Saa kolailla mielin määrin ja pukeutua reilulla kädellä. Uskoitteko? Ajattelin jos tuon kirjoittamalla kannustaisi itseään uskomaan talven ihmemaahan. Oikeasti lenkillä paleli niin kamalasti että jos olisi itkenyt, kyyneleet olisivat jäätyneet kiinni.
Niilon pienet tassut eivät kestä kuin pienoisia lenkkejä, joten Jalon kanssa uurastimme hytisten teitä pitkin. Tosin Jalolla ei varsinaista hätää ole, tunkee lähinnä itseään lumen sekaan. Pää hangessa tutkii elämää lumen sisällä.

Eilen kävimme täyttämässä pakastimen ja samalla kiskaisin pojat autosta parkkihallissa. Parkkihalli täynnä immeisiä, kirpputori ja hälinää kaikkialla. Olisiko ollut helpompiakin paikkoja lähteä lenkille. Ainakin vauhti oli ripeä poistuessamme hallista.
Mustissa ja Mirrissä oli kuulemma ollut rotuesittelyssä saksanpaimenkoiran pentuja näytillä. Vieläpä tutusta paikasta. Miksen ollut silloin siellä ja toisaalta hyvä etten ollut. Olisin varmaan sulanut lattialle.

Jalolla on muuten aika hauska tapa, lumien taas tultua se peittelee kuonollaan Niilon tarpeet. Mistähän tässä on kyse? Siisteydestä vai aivan jostain muusta alkukantaisesta asiasta.
Koittakaa pysytellä lämpiminä ja huomenna olisi tokoilua ryhmässä. Kuinka siellä tarkenee? Vielä lopuksi tervetuloa peräti kaksi uutta lukijaa. Ihanaa että liityitte joukkoon Ria ja Heidi :)

Ja blogin uusi ulkoasu alkaa olla valmiin puoleinen, mitä pidätte?  Kiva väliin uudistua.