tiistai 29. marraskuuta 2016

Eturauhasvaivaa

Toistuvista oireista johtuen piipahdimme Niilon kanssa eläinlääkärissä ja huolellisen tutkimuksen jälkeen niskaan asennettiin implantti. Toimenpide ei vaadi nukutusta eikä rauhoitusta vaan se sujautetaan niskaan hieman samantyyppisesti kuin sirukin. Kemiallinen kastraatio vaikuttaa noin puolen vuoden ajan ja toivottavasti auttaa meidän eturauhasvaivoihin. Meidän ? Noh mehän ollaan sillai samassa veneessä asian tiimoilla.

Vaikutusta en osaa sanoa vielä suuntaan tai toiseen koska alla olevat antibiootit saattavat heikentää ukon ruokahalua. Koskaanhan Niilo ei syöppö ole ollutkaan ja hieman ankara ruokavalio ei houkuta laisinkaan mässäilemään. Lisänä jatketaan c vitamiineillä ja kuulostellaan kuinka tässä nyt selvittäisiin. Painoa ukolle oli kaikesta huolimatta kertynyt lisää 36,4 kg entisen 34,5 kg sijaan. Hieman yllättävää. Nipa voi kuitenkin muuten melkoisen hyvin ja jaksaa touhuilla ikäisekseen valtavan hyvin. Ai niin ja jos nyt ruokahalu jostain syystä täysin katoaa voi ruuan sekaan sujautta pientä herkkua ja ripsotella päälle kivetöntä. Uria nappulat sulattavat kiteitä ja kivetön valmiste tekee suunnilleen samaa. Melkoisen uusi tuote jota saa apteekista resepti vapaasti.



lauantai 19. marraskuuta 2016

Kolme luotainta

Me todellakin vaihdoimme talven aikana reenipaikkaa ajo matkojen vuoksi ja on helpottanut huomattavasti. Vasta nyt tajuan kuinka väsynyt olen ja kuinka valmis heittämään hanskat tiskiin ja valitsemaan jotain muuta. Jos se vain olisi mahdollista. Unelmilla ihminen kuitenkin elää mutta ei toimeentule, aika erikoista. Hyväksyn että työtä meidän jokaisen tarvitsee tehdä mutta meille on annettu vain tämä yksi elämä ja olisi aika ihanaa jos siitä ehtisi nauttimaankin. Tunnen valtavaa syyllisyyttä etten ehdi harrastamaan kaikkea haluamaani ja antamaan yksilöllistä rakkautta ja huolenpitoa haluamaani määrää jokaiselle rakkaalle koiralleni. Minä tiedän että annan kaiken aikani/huolenpitoni  mitä mahdollisuuksien rajoissa on mutta minulle ei mikään riitä. Olen aina tahtonut jotain enemmän jota harvoin edes pystyn selittämään. Taustalla soivan musiikin siivittämänä olette minun kaikuluotaimiani rakkaat koirat nukutaan hyvin ja heräillään vapaaseen päivään. Tehdään jotain kivaa !!  Kannetaan mukanamme unelmaa...









torstai 3. marraskuuta 2016

Pöhinää reeneistä ja näytelmistä

Lahden näyttely on takana ja joskus ERIkin voi olla loistava tulos. Tarkka englantilainen tuomari ei jaellut erejä huolimattomasti eikä usein joten arvostelun lisäksi olemme erittäin tyytyväisiä. Handleri Sini hoiti hommansa jälleen kerran loistavasti ja näyttelyn lisäksi meillä oli melkoisen mukavaa muutenkin, syötiin ja juteltiin.  Ja ajeltiin pitkin Lahtea kuin karusellissä.

Messarin jätimme väliin ja Jyväskylästä myöhästyimme mutta ei hätää me olemme vasta parhaaseen ikään tuloillaan. Meillä ei ole kiire ja haluamme pitää näyttelyt mukavina ei pakonomaisina paikkoina. Haluamme viihtyä ja nauttia ystävistä ja tunnelmasta. Lahden näyttelykin poiki jälleen uusia ystäviä ja olen siitä hyvin iloinen. Joku varmaan ihmettelee toisinaan mikä saa yhä uudelleen lähtemään näytelmiin, heräämään aamuyöstä kun muut kääntävät kylkeä. Ajelemaan sääoloja uhmaten tuiskussa ja tuulessa. Voiton kiilto silmissäkö?  No ei se vaan tunnelma, ystävät, yhteisö johon on saanut kuulua useita vuosia. Vaikka monia en näekkään kuin siellä juttu jatkuu saumattomana siitä mihin edellisellä kerralla jäimme. Juu koukussa ollaan ja haittaaks se !!

Mutta asiasta kuudenteen kävimme reenailemassa uudessa paikasssa ja viihdyimme. Matka työpaikalta sinne kymmenisen kilsaa ihan luxusta. Työmäärän takia olen pakotettu etsimään itselle hellempiä tapoja reenata koiria. Jos mä vedän itteni piippuun välimatkojen takia onko minusta enää hyötyä koiralle reeneissä?  En usko. Mutta joo reenisuunnitelmia on muhimassa muitakin ja onhan mulla maailman ihanin etätuki reenin saralla, apua saa aina, kiitos !!!! ♥ Sinä juuri !


Kuvasta kiitos Emilia Salmijärvi :)