torstai 30. lokakuuta 2014

Tottista ja pistoksia

Ensimmäinen piikki cartrophen hoitoa kotona saatettu nahan alle, kiitos ystävän opastuksen. Vielä en juurikaan ole eroa huomannut sillä niin energinen ukko Nipa on ettei sitä millään pysty pitämään kurissa. Tosin ollaan ulkoiltu pehmeillä alustoilla, metsissä ja pelloilla. Eilen tehtiin harjoituksia, koska palloja alkoi lennellä siihen malliin että tehdään, mami pliiiis.

Töiden jälkeen Jalo pukersi Bh-koulutuksessa kahdeksikon ihmeellisessä maailmassa, seurailtiin, ohiteltiin ja paikkamaattiin häiriön alla. Ihana nuori herra Otto häiriö.
Melkein oli havaittavissa onnistumisiakin ja vaikka ei ikinä saataisi koetta aikaiseksi niin harjoitukset ovat loistavia ihan sovellettuina arkeen ja koirien kohtaamisiin teillä.

Kokeesta puheenollen, olen ajatellut Niilolle ensi kuuksi koetta jos ja kun jalka kuntoutuu. Olisi lähellä ja nyt tekisi mieli avata solmu avoimeen ja vaikka emme ykköstä saisikaan, niin kokemusta rutkasti. Ei menisi peikko paholainen sotkemaan intoa. Paikkamakuuta vielä petrattava ja kapula on mikä on. Välillä onnistuu, välillä huonommin, mutta jos sattuisi hyvä päivä kokeeseen.

Tuossa ne nyt tuhisee masut täynnä muonaa ja siankorvia. Aamuisin on niin ihanaa työntää nenu unen lämpöiseen koiranpoikaan/poikiin. Se tuoksu, yön lämpöinen viivähdys. Onni.



keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Lääkärille mars

Huomenna on jännää huonolla tavalla. Niilon koipea ei ole kuvattu sitten virallisten kun mitään suuria ongelmia ei ole ollut. Nyt ontumista on jatkunut muutaman viikon satunnaisesti, joten tilanteen päivitys on paikallaan.
Ukkoa asia ei haittaa lainkaan, sen verran kovaa vetää kielloista huolimatta. Tällä tyypillä kun ei ole hidastus vaihdetta, sehän pyörii vaikka paikallaan. Niin asian olen aina ajatellut että saa mennä, juosta, iloita niin kauan kun asia on hallinnassa.Siis tarkennus vielä,  virallisissa näkyi alle kaksi vuotiaana nivelrikon alkua. Pitäkää peukut pystyssä.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Valaistumisia

Hurjan kylmää ulkona, meinaa ihan viluttaa urakalla. Jalon kanssa evoilimme tänään kavereiden kanssa ja siellä pukeutuminen oli kohdillaan. Huomenna mennään Niilon kanssa avoimen liikkeitä reenaamaan ja Jalon BH koulutus jatkuu kaupunki osuudella. Kenttä me kierretään kaukaa ja tehdään jotain ihan muuta. Saimme vinkkejä jälkeen ja kun tästä irtoisi aamuisin tekemään sen, mutta väsymys polo meinaa ottaa niskaotteen.

Kuinka muuten valaistutte näin pimeän hyökättyä kimppuun?  Ukoille ostin pantoihin kiinnitettävät turvavilkut ja julius valjaissa on melkoisen hyvä heijastin. Itse sujautan monasti reenitakin heijastimien vuoksi ylleni ja lisään vielä ystävältä saadun saksanpaimenkoira heijastimen killumaan.
Otsalamppu viimeistelee syksyisen muodikkaan kokonaisuuden.




Ja todellakin kuvissa näkyy ensimmäiset oikeat hiutaleet, siis lumi sellaiset. Tästäkö se alkaa?

Kaikkien kommentteja heijastimista jättäneiden kesken arvotaan turvavilkku, eka kommentti on numero yksi jne. Voiton osuttua voit jättää yhteystietosi viestillä tai kommentti osioon valmiiksi.


perjantai 10. lokakuuta 2014

Pientä kipuilua ja reenii

Reeniä ja kipeitä jalkoja tai jalkaa. Useita vuosia kuljettiin kunnialla, mutta nyt Niilon koipinen ei meinaa toipua. Kuvauttaa varmaan pitäisi, mutta mitäs sille nivelrikolle tekisi. Ollaan nyt syöty kuurina tabletti/öljy seos ja tänään aloiteltiin ystävän lähettämä voimakkaampi msm kuuri. Kipulääkkeena Rimadyl tarvittaessa. Harmittaa vietävästi ja vaikeinta onkin kertoa ukolle että ottaisi rauhallisesti, ei ota kuitenkaan. Onneksi tokoa voi tehdä hiljaa ja rauhassa rasittamatta jalkaa. Jotainhan sitä on tehtävä ettei toisen pää hajoile.

Toivottavasti me vielä nähdään itsemme pokkaamassa TK2 kaiken uurastuksen jälkeen. Älkää nyt käsittäkö väärin, se ei maailman tärkeintä, vaan terveys, mutta Niilo elää harrastamisesta ja ihan oikeasti rakastaa tekemistä. Tulevat uudet säännöt kirpaisivat jo etukäteen ja niihin tuskin olemme koskaan valmiita, hypyt saavat mennä noine hyvineen ja kapulat, nyt emme niihin kykene.

Jalon Bh reenit taasen sujahtivat loistavasti. Oikeasti ukko taitaa tykätä enemmän erilaisesta reenistä, joka tehtiin nyt kaupungilla. Seuruuta, paikkamakuu keskellä toria, seinään kiinni jättö ja toisen koiran ohitse kulku. Kaikki seuruuta lukuun ottamatta meni hyvin. Seuruussa haittasi selkeästi maasta pulpahtelevat tuoksut. Nyt keskitytään kivan tekemiseen. Piipahdetaan ehkä kentällä, mutta vain ja ainoastaan kivan kautta. Sitten saatiin ohjeita lomasta ja edelleen sen kivan jatkamisesta. Jospa sieltä jostain kuoriutuisi jälleen innokas oppilas.






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyisiä reenejä

Elämään tarttui matkaan todellakin parit erit ja kakkoset uroksissa, meille oikeesti häviö. Miksi näyttelyt taas? Jalon täydellinen innottomuus reenaamiseen ajoi tekemään ukon kanssa edes jotain kivaa yhteistä, joten sillai sijoituksella ei kauheesti oo välii, mutta toka on aina toka, hah.

Torstain Bh koulutuksessa tiesin ja tunsin ettei tänään onnaa ja olikin vaihdettava ukko autosta Nipaan, jolla ei päiviä tunneta ettei reeni kulkisi. Toki on päiviä jolloin piipataan urakalla, mutta se on helpompi selättää kuin kertoa koiralle, ei nyt ei katsella lintuja, ei haukuta kaukana meneville koirille, ei haistella kentän tuoksuja, ei, ei todellakaan nukahdeta siihen.

Vielä olisi plakkarissa koulutusta Hollolassa, innolla sinäkin siellä mukaan ja reissu Hyvinkäälle katselemaan saksanpaimenkoiria. Lohdullista että joskus saa vain hengailla, eikä aina jännittää kehän laidalla oman koiran sijoitusta. Tiedän että tuttuja on paikalla koirineen, kiva nähdä teitä kaikkia. Näillä jaksetaan syksyä. Ja onhan meillä Evon ihkut maastot, joissa Jalo tapailee tyttöystäväänsä. Yllyttäen leikkiin, ota kii jos saat. On se vaan niin että kampeamalla sohvalta tekemään ihan mitä ikinä vaan ja tapaamaan kavereita, saa niin paljon virtaa ettei heti uskoisi. Suosittelen kokeilemaan .

Onko teillä reeneissä päiviä kun ei oikein kulje ja kuinka tilanteen hoidatte, taka vasemmalle ???