keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kevät touhuja

Kalenteri täyttyy kiivasta tahtia ja tokoilu todellakin jo aloiteltiin muutama viikko sitten. Tämän viikon agendana olisi yksi osteopaatti Jalolle ja yksi näyttely Aapolle. Periaatteessa jokaiselle viikolle on ladattuna ainaskin kaksi tapahtumaa jollain muotoa ihan pitkälle kesään. Ihanan väsyttävää.

Eilisellä tokotunnilla keskityttiin suoraan sivuun ja seuruuseen, katsekontakteihin ja kaukokäskyihin. Kotiläksynä emme saa seuruuttaa vaan teemme aktiivisesti niitä kontakteja. Samalla yritän aamuisin juoksennella torilla, juu ihan totta. Seistäkin yritämme samaisella torilla. Muutoin aapo edistyy hyvin, sanoisinko uskaliaasti että loistavasti, se on hiinä ja hiinä mitä menen pilaamaan jossain kohtaa. Varmasti tulen sen tekemään, kysymys kuuluukin onko se peruuttamatonta vai korjattavissa.

Aaposta on kuoriutumassa melkoisen kiva pakkaus, sanoisinko rakkauspakkaus. Hirmuisen touhukas miehenalku metkuineen. Tykkää kovasti raahata mulle milloin mitäkin ja tietty odottaa pientä palkintoa toiminnasta. Bravuureina viilipurkkien keräys lattioilta ja ukkojen kakkakasojen ilmaiseminen keräystä varten. Töissä ei tarttis ihan kaikkee kerätä palkan toivossa, ku rekkaautollista makupaloja ei oo tarjota. Yöt nukkuu hyvin isojen kanssa ja jotenkin hirmuisen vaatimatonkin hän on. 
 Todellakin olen tyytyväinen ihan jokaiseen valitsemaani mieheen, mitään en ottaisi kenenkään luonteesta pois, hippasen Nipan terveydestä voisin ottaakkin, mutta muuten en. Miten teillä oletteko valitsemiinne koiruuksiin täysin tyytyväisiä vai sanooko jokin pieni ääni joskus jotain muuta??


torstai 24. maaliskuuta 2016

Trion haaste pläjäytys

Sain haasteen  Luuhullut blogin pitäjältä ja kuten hänkin sanoi tämä on erilainen haaste. Siksipä tartuinkin rohkeasti mukaan. Elikkä koirasi ajatelmia vaikkapa lyhyen lenkin tai hetken ajan. Koirieni tajunnanvirtaa olkaa hyvät .



Olipa kerran kaunis talvinen päivä. Taivas oli hieman pilvessä mutta luonnon kauneus voitti pienen auringon puutteen. Tarina alkaa....



- koitetaan nyt olla paikoillamme, mitä enemmän sähläätte siinä sen kauemmin tää kestää.
- no hitsi mä haluun jo leikkimäääään, leikkimään..
-nuoriso turpa kii ja hymy turpaan



- no niin päästiinhän me ikeestä, koitas vanhus kiskoo mut kiinni, ähäkutti vieköön
- mä kuule ohitan sut tosta vaan mutta sä otit varaslähdön alussa



- tosta kuule kiskasen suoran päin sun turpaa
- hitto karvat alkaa hiota, oo ny varovainen näyttelyy pukkaa päällensä



- älä roiku mun kaulapannassa
- älä nyt luulevat söpöily kuvaks
-irti MUN kaulapannasta




- mitä hiivattii noi nuoret touhuu, koko ajan saa olla silmät selässä



- katos tätä moovii, aika hieno hyppy vaiks ite sanonkin
- no on älä nyt liukastu alastulossa



-AAPOO ala tulla mami huutaa




- joo jooo mä otan vähän arskaa ku alko paistaa, on sitt nätimpi esiintyy



- ja loppukuvaus pojat nyt taas hiljaa
- te ootte liian kaukana musta
- eikä olla kyllä me mahutaan kotona tais olla makkaraa jääkaapissa
- oliko?
- no nyt on lauantai ja makkarapäivä
- jee meinasin unohtaa otan tälläsen filmitähti asennon katse kaukasuuteen
- toi oli hyvä taitaa kerätä kameraa




-MAKKARAAAAAA!!!!!!!



Haaste lähtee  In Action sekä  Karvahelvetti onnea koitokseen :D

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kevättä ja reenejä

Mitä olemme puuhailleet, paljonkin ja vähän mielestäni. Näytelmä lähestyy ja harjoitellut olen mutta niukanlaisesti. Tehtävää sillä saralla riittää. Aaposta on muutoinkin tulossa mies, pientä uhittelua lenkillä hihnojen pureskeluna ja yltiöpäisenä riehkaamisena. Eihän yksi sakupoika hankala ole mutta kolmen hihnat kun sotkeentuvat siinä onkin emäntä hieman pulassa.
Ajanpuutteen vuoksi yksin kävelyt harmittavan vähällä mutta valon lisääntyessä sekin korjaantuu ilta kävelyn muodossa. Tokoilunkin aloitimme jälleen ja näytelmä harjoitukset alkavat ensi kuussa. Sitä isompaa tapahtumaa eli erkkaria varten saakin tehdä tosissaan töitä. Olisi sitten ehkä handlerillakin helpompaa. Ehkä. Toivottavasti.

Ihanaa myös kun kevät kuivattaa kentät, tuskin maltan odottaa kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä iloineen ja onnistumisineen.  Varattiin toukokuulle jo yksi rally tokoonkin tutustumispäivä. Nipalle ja jos mahtuu niin Aapokin saa kokeilla. Kaikkee jänskää.

Kaikkia ukkoja olen jaksanut muistaa ihan omilla harjoituksilla. Jalon kanssa teemme töissä jotain pientä kivaa ja Niilo saa omat liikkeensä muutaman kerran viikossa. Aaposta kuoriutuu oikein hyvä tavaroiden noutaja, iltaviilipurkit se kerää lattioilta ja tuo ne minulle. Muutoinkin tavattoman tutkiva ja utelias ukkelihan se on. Tuntuukin että tuollainen hieman leikin varjolla tehty toiminta pitää pienen mielen virkeänä ja otollisena sille varsinaiselle tekemiselle. 

Monasti unohtuu että vaikka saksanpaimen vaikuttaa isolta jo 10 kk iässä niin isohan se henkisesti ei todellakaan ole. Pennun pitää saada nauttia täysillä lapsuudesta. Hassuttelusta ja hauskuudesta. Yhteisen elämän pohjat rakennellaan juuri tuolloin ja siksi olenkin yleensä pentusia pitänyt töissä mukanani. Molemmat kiinnytään aivan eri tavalla toisiimme kuin pari tuntia päivässä. Muutoinkin muahan ei saa vapaalla ukkojen luota mihinkään. Tiedä sitten pitäisikö. Pitääkö koirista ottaa lomaa? Minua lähinnä ahdistaa ajatus, entä teillä ?

Uusia lukijoita ja FB sivustolla olikin arvonta ja tasapuolisuuden nimissä keneltä meni tuo ohi niin pian isken arvonnan myös tänne kiitokseksi uskollisille lukijoille ♥





sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Jäällä tuulettajat

Niin se vaan kuulkaas on että työ imee ihmisen mukanaan tai oikeastaan raahaa väkisin. Unelmat harrastamisesta kaatuvat joinain päivinä kipeisiin jalkoihin sekä vetämättömyyteen. Tänään oli sellainen päivä että illasta sohva imaisi kahden tunnin jäällä olon jälkeen itseensä ja irti ei päästänyt. Löysin kuitenkin eilen sanoinkuvaamattoman kauniin paikan ulkoilla jäällä. Rauhaa ja avaruutta ukkojen telmiä että omien ajatusten rauhallista virtaa. Paljon on ollutkin ajateltavaa viime aikoina monessakin mielessä. Kipeitäkin asioita ja väärinymmärryksiä. Minulla on hitonmoinen taito tarkoittaa hyvää ja tehdä toisinpäin. Tämän lahjan kun osaisi kääntää positiiviseksi vahvuudeksi ja alkaa tienata. Voisi heittää kaupan mäkeen ja keskittyä harrastusten ihanaan maailmaan. Kuinka teillä, mustia hetkiä ja kuinka valo voittaa arjen raskaita ajatuksia. Millä puskette sen kuuluisan maanantaista perjantaihin välisen jakson? Kuvatuksia olkaa hyvä sillä eikös kuvat kerro edelleenkin enemmän kuin tuhat sanaa.