maanantai 25. tammikuuta 2016

Minäkö näyttelyyn

Näyttelyt kenelle ne sopii ja mitä niistä hyötyy ? Voisin miltei sanoa että kaikille, ainakin kokemuksena kerran elämässä.  Vaarana on tosin koukkuun jääminen, fiilikseen ja tunnelmaan. Ei riitä lähellekkään että raahat niskoittelevan koirasi halliin täynnä melua ja ääniä. Koiraa on harjoitettava huolellisesti jo pienestä pitäen. Useat harjoitteet toimivat myös arkipäivän haasteissa koiran joutuessa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. Tuomarin on pystyttävä esteettömästi tutkimaan koiraa että koiran hampaita. Lisäksi koiran olisi myös hyvä olla mahdollisimman paikoillaan tutkimisen ajan. Niin siinäpä haastetta. Hyvin harjoitetulle koiralle tämä ei tuota vaikeuksia.




Lähdetään kuitenkin liikkeelle aivan alusta. Sinulla on koira, sinulla on tavoite. Jos mahdollista käy tutustumassa näyttelyihin paikan päällä. Ime tietoa ja ei ole lainkaan häpeä kysellä kokeneemmilta. Paikalliset koirakerhot järjestävät myös näyttely kursseja ja ne ovat oivallinen pohja rakentaa tulevaa. Myös useisiin kesällä järjestettäviin näyttelyihin saat viedä koirasi paikan päälle turistina. Asian voi tarkistaa  näyttelyn järjestäjältä ilmoituksesta.




Me olemme alkaneet pohjustaa tulevaa jo pentuna kaikkien kohdalla. Hampaiden tarkastelua, oikean asennon opettelua ja ravaamista. Jokaisella rodulla on omanlaisensa kriteerit niin näyttely asennosta kuin esittämisestä ja näistä on hyvä ottaa etukäteen selvää. On myös erilaisia näyttelyjä jotka saattavat poiketa toisistaan huomattavasti. Saksanpaimenilla kennelliiton että omat erkkarit, joissa vaatimus taso on jo huomattavasti korkeampi. Erkkareissa koirasi esittää yleensä handleri ja koira luovutetaan harjoitettuna/lämmitettynä esittäjälle. Itse joudut erkkareissa yleensä toimimaan avustavassa roolissa. Koira on saatava ravaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hyppivä pomppiva koira ei todennäköisesti sijoitu kovinkaan korkealle. Olen myös sitä mieltä että jokaisen olisi hyvä edes sen kerran hakea koirastaan rakennearvostelu. Se palvelee ei vain omistajaa vaan myös koirasi kasvattajaa.




Kaikissa näyttelyissä voit esittää koirasi itse tai käyttää avustajaa.  Yleensä koira on esiintyy paremmin toisen esitettävänä. Koira on huomattavasti valppaampi ja loistava handleri osaa kaivaa koirastasi parhaimmat puolet esiin. Parhaiden puolien esiin kaivamiseen on myös monta kikkaa kuin myös huonojen häivyttämiseen ja se vaatii jo runsaasti kokemusta.

Näyttelyjä valitessa oikea osoite on kennelliiton näyttely kalenteri. Kv eli kansainvälinen kaikille roduille, ryhmänäyttely tietyille roduille ja erikoisnäyttelyt yhden rodun edustajille. 
Jokaisen ilmoituksen takaa löytyy ilmoittautuminen , tuomari esittelyt ja paikka missä näyttely järjestetään. Ilmoittauminen kannattaa suorittaa ajoissa koska joskus nopea toiminta alentaa maksua. Ja ilmon mennessä ohi on enää turha yrittää saada koiraansa kehään. Ole tarkkaavainen.

Näyttelyä ennen koira pestään sekä harjataan. Mielellään päivä pari ennen että turkki ehtii laskeutua. Näyttely paikalle kannattaa ottaa mukaan vesikuppi, kampa, kakkapusseja, vettä ,nenäliinoja, hakaneula numero lapun kiinnitykseen ja koiran näyttelyhihna sekä kaulain. Sujauta reppuun vielä iloinen mieli ja mahdollisimman löysä pipo.




Näyttely arvostelun noutaminen


Mitä positiivisemmin itse käyttäydyt esittäessäsi koiraasi sen paremman vaikutelman annatte. On koiria jotka syttyvät kehään mennessä ja nauttivat esiintymisestä täysin rinnoin. Myös päinvastoin keljulla kohtelulla . Esiintyminen tuomarille on teidän yhteinen hetkenne jota varten olette harjoitelleet. Nyt on aika nauttia ja jos kaikki ei mene ihan just suunnitelmien mukaan ensi kerralla on varaa petrata.

Onnea kaikille sertien metsästykseen ja jos oikein näyttely kärpänen pääsee puraisemaan tie muotovalioksi on auki. Sisukkuutta ja kovaa harjoittelua tämäkin laji vaatii kuten kaikki kisaaminen. Ehkä pian huomaat että olet saanut tukun uusia ystäviä, kokemusta, fiiliksen jota on vaikea edes sanoin kuvailla. Tavataan näyttelyissä.













sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ulos ihmisen mieli

My day ja reeni video odottaa ideaa ja toteutusta. Ja kuvaajaa.  Haudannut  kokonaan näitä en todellakaan ole. Kiitos niistä.
Me ollaan nautittu täysillä pakkasen luopumisesta näillä seuduilla ja ehkä koko maassa. Asiakkaita palaillut hiljalleen kaupalle ja saman tahdin toivoisi jatkuvan ensi viikollakin.

Kaikki ukot saaneet reilusti liikuntaa ja ulkoilua. Erityistä huomiota ammensin Aapolle. Kahdenkeskinen lenkki pienillä ohjeistuksilla ja vapaana oloo metsässä. Huomaa kuinka eri tavalla tutkii ja aistii ympäröivää maailmaa ilman isoja. Päivä päätettiin reeneihin pojan kanssa runsailla seuruilla, kaukoilla ja lopuksi humpsuttelua palloilla. 

Me jätettiin Virolahti väliin suosiolla ja valittiin kevään saksanpaimenkoira näyttelyistä yksi. Tähän toivoakseni handlerikin on valittuna ( juuri sinä jos luet tätä ) ja haluan yrittää parhaani mukaan edes reenailla koitosta varten. Kuten sanottua mikään ei ole varmaan kamalampaa kuin ojentaa esittäjälle täysin valmistelematon koira. Haluan edes yrittää  helpottaa tätä prosessia. Uskon vaikeuksia tulevan hihnan siirtyessä toiselle. Tuppaa toinen olemaan niin kiinni mamissa. Mutta niinhän ne lapset yleensä ovatkin.

Olen valmistellut kattavaa postausta näyttelyistä, sekä kennelliiton että erkkareiden. Jos tulee mieleen jotain lisäilen ajatuksia ja ideoita mukaan.

Kuinka moni menossa sakuväestä Virolahdelle ja entä kevään muut näytelmät ? Odotuksia, toiveita?  Kiskaistaan hihasta ja paiskataan tassua jos jossain keväällä kohtaamme.





tiistai 19. tammikuuta 2016

Toivepostaus Kehittyminen onko sitä ?

Minua pyydettiin toiveessa kertomaan kuinka olen muuttunut/kehittynyt matkallani koirien parissa. Ensinmäisen koirani pitkän vonkaamisen jälkeen sain reilusti alle kymmenen vuotiaana? olisinko ollut kahdeksan ja sen jälkeen koiratonta päivää en ole nähnyt.  Tomi, oman elämänsä sankari, ihana uskollinen collie jatkoi elämäänsä 14-vuoden ikään. Ja hyvin senkin koulutin, se osasi viedä usean kilometrin matkan Reginat mummolaan suussaan.

Jossain vaiheessa haaveilemani rotu alkoi kummittelemaan ajatuksissa ja usein löysin itseni selailemassa kirjoja. Valtavat pinot kirjoja vyöryivät pöydillä ja ahmin tietoa. Se maailma minkä sivujen kätköistä löysin oli jotain lumoavaa. Pian notkuinkin koulutus kenttien reunoilla ja näyttelyissä ihailemassa saksanpaimenkoiria.

Ensimmäiset sakemannit menivät puhtaasti harjoitteluna. Palveluskoirakentillä oli siihen aikaan vielä vanhan aikainen meininki ja koirat koulutettiin yhdessä. Siellä sitä sitten yritti pomottavaa sakua pidellä ja myönnetään mistään en tiennyt yhtään mitään. Esteitä yliteltiin ja alustoja reenattiin ( vaikken mistään alustojen reenailusta ollut kuullutkaan ). Kuhan hengailtiin. Kaikki tämä kuitenkin loi pohjaa,  eräänlaista alustaa unelmille. 

Saksanpaimenkoiranäyttelyissä mietin aina jos joskus minäkin täällä koirani kanssa.  Ja aasin siltana kuinka innostuin todella kouluttamisesta niin postauksen toivojalla on tässä kohtaa sormensa myös pelissä. Toko oli sanana melkoinen kummajainen, mutta koirakoulu Onnissa senkin saloihin pureuduttiin. Nipa oli alusta saakka hyvä, minä en. Monet tuskanhiet sai kuivailla kunnes edistymistä alkoi toden teolla tapahtua. Samalla kuvioon astuivat palveluskoirakentät ihan oikeasti, näyttelyt siellä nauhan sisäpuolella ja monenlaiset koulutukset into piukeena laukkasin läpi.

Jalon tullessa tahti kiihtyi ja osaamiseni lisääntyi, ainakin tieto jalostui jollain tavalla. Muistan ekat näytelmät, pelon jännityksen ja hyvä kun yöllä nukuttua sai. Kaikkeen kuitenkin tottui ja maailma saksanpaimenkoirien parissa oli vaan niin oikeaa. Voisinko sanoa kehittyneeni kasvamalla ja uteliaalla luonteella. Jos jotain oikein kovasti haluaa on mentävä tulta päin, ei sieltä mistä aita on matalin. Se oman kuuluisan mukavuus alueen ylittäminen on paitsi terveellistä myös ihmisenä kasvattavaa. Vain sen kautta voi tavoitella onnistumisia kun pystyy unohtamaan oman minä kuvansa ajatellun pienuuden.  Kukaan ei itseä nosta tai latista kuin oma sisäinen ääni. Minä päätin nostaa ja tavoitella seikkailuja joille ei toivon mukaan loppua ole vähään aikaan näkyvissä. Ehkä pieni pala minussa on parempi, osaavampi ja kokeneempi kouluttaja, oman koiran handleri ja koira lauman yli päällikkö. Nyt kun minulla ihan oikeasti on lauma, ihana sellainen. 

Eli voin todellakin sanoa kehittyneeni, kasvaneeni ja olevani juuri siellä missä pitääkin. Kokonainen maailma on avautunut kuin salainen ikkuna ja mitä enemmän antaa valolle tilaa kurkistaa huoneeseen sen enemmän saa.

Teille jotka emmitte ja mietitte mitä haluaisitte harrastaa koirienne kanssa.  Mikä olisi se teidän oma juttu. Teitä varten on räätälöity tapahtuma Himoksella  Onnidog . Linkistä löytyy tapahtuman FB sivut, edellisvuosista materiaalia, ilmot ja vaikka mitä. Lisäksi suosittelen koirakoulu Onnin blogia  Koirakoulu Onni . Paikkana vieläpä lumoavan kaunis Himos keskeisellä paikalla Keski-Suomea. Meidätkin löytää sieltä jotain kivaa kokeilemassa tai testailemassa vanhoja jo opittuja asioita.


Meissä jokaisessa koiraihmisessä asustaa pieni pala unelmaa, annetaan sille mahdollisuus kasvaa.

Ja kiitos toiveesta Maria :) Harjoituksia jatketaan ja tavoitellaan jos ei kuuta niin ainakin pieniä tähtiä taivaalla.






maanantai 18. tammikuuta 2016

2 x ROP!

Toivepostaukset odottavat pientä viilausta. Kärsivällisyyttä. On hieman ollut kiire ajella Suomen kylmää talvea halki. Lauantaina Turku BW Braveheart Aapo ROP KP  ja sunnuntaina Lahti ROP KP.  Aika hurjaa sanoisin .Turussa tuomaroi Tamara Sarmont ja Lahdessa Tom Kankkonen. Turun paperit on hieman selvittämättä mutta Kankkonen arvioi Aapoa näin, hyvät kulmaukset edestä ja takaa, korrekti edestä, hyvä maatavoittava liikunta, iso eli korkeutta ei saisi tulla enää kovin paljon, hyvä pää, hyvä ilmeinen eli kauheesti kaikkee hyvää.
 Minun ihana miehen alku käyttäytyi niin kehissä kuin ulkopuolella kauniisti. Meillä oli niin ihana viikonloppu yhdessä . Tavattiin kavereita pitkästä aikaa ja tutustuttiin uusiin. Näitä lisää ja keväällä siirrymmekin junnu kehiin. Tietää paljon ravaamista ja harjoittelua. Mutta mikäs siinä, kyllä me jaksetaan innolla puskea etiäpäin.






tiistai 12. tammikuuta 2016

Toivepostaus






Kysely ! Mistä haluaisitte tietää jotain eli toivepostauksen aika. Kerro mikä on jäänyt väliin tai mikä meissä innostaisi. Valitsen kaksi ja teen niistä postauksen ja linkitän samalla bloginne pienen esittelyn kanssa. Tietoa ja mainosta.  Tartu tilaisuuteen.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Mustasukkaisuus

Koiran mustasukkaisuus omistajaansa kohtaan saattaa esiintyä monella tapaa. Vai onko se mustasukkaisuutta? Mitä se sitten ? Muistan Combon kun kävimme kaupungissa asuessamme lenkillä naapurin kanssa monen monituista kertaa. Sitten lenkit koiran tullessa aikuiseksi hankaloituivat. Se ei tykännyt että kukaan käveli vierelläni.  Muualla ongelmaa ei esiintynyt, tästäkin toki selvittiin ja ongelma ohitettiin.  

Aapo on nykyään hieman alkanut omimaan minua. Isojen lähestyessä se työntää itsensä liki, mun mami menkää pois. Yleensä poistun tilanteesta itse sanomatta sanaakaan. Meillä ei ole eri vapauksia yhdelle ja kaikkien on tultava toimeen keskenään. Liikuttavaa toisaalta että toinen niin touhukkaasti seurailee mua kaikkialle. Katselee uteliaana tekojani ja osallistuu arjen askareisiin. Sitä uteliasta silmäparia olisi tuettava ja vahvistettava omatoimisuuteen. Usein liian moni työntää koiransa/pentunsa rasittavana ulottuviltaan. Kuinka kauan pentunen jaksaa hakea kontaktia sitä vahvistamatta ja kuinka paljon vahinkoa sillä saa aikaan. Yritetään muistaa koiran erilaiset kehitys vaiheet murkkuiästä aikuisuuteen.  Mustasukkaisuudella tai ilman, ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia hetkiä, joissa punnitaan koiran koko elämän pituinen onnistuminen.

Kuinka teillä mustasukkaisuutta hoidellaan ja kuinka se ilmenee ? Lapsi perheissä varmaankin sitä asiaa on jaksettava huoltaa, omakohtaista kokemusta asiasta kun ei ole . Kuvaan varmaankin tulevat myös uudet poikaystävät/tyttöystävät jos koira jo on ollut taloudessa. Kertokaa. 







tiistai 5. tammikuuta 2016

Pakkasella paleleeko?

Talvi on saapunut hyytävine tuulineen.  Minä en tätä tilannut mutta useista päivityksistä päätellen hyvinkin toivottu vieras hän on. Meillä voisi käydä kääntymässä kupposella ja jatkaa matkaa.

Säästä en liiemmin tullut puhelemaan vaan koirien selviytymisestä pakkasella. Meillä Niilo tarvitsee jo olemattoman rasva kerroksensa vuoksi takin sekä myös lonkkien. Käytössä on hurtan vuorellinen loimi karvakauluksella. Toimii todella hyvin ja ukko antaa pukea asusteen mielellään ylleen. Huomioitavaa kuinka lämmin selkä onkaan takista kuoriuduttua. Tassut kovemmilla pakkasilla ovat kovilla ja silloin lenkkiä lyhennetään, tossuja en ole vielä edes harkinnut. Suuret lihasryhmät palelevat koirilla yleisesti herkimmin. Tassujen kautta taasen lämpö karkaa.
Jalolla vararavintoa on kertynyt muhkean turkin lisäksi ja koskaan ei ole pahemmin kinttujaan nostellut saatika kylmettyneeltä vaikuttanut.  Mantteliin ei siis tarvetta.
Aaposta nyt on vaikea sanoa mitään sillä sen verran vauhdikkaasti ukko suhaa hangella että tuskin ekana paleltuu sekään. ( Heikoin lenkki koko ulkoilussa olen varmaankin minä )


                                                               Tossut

Tietenkin tossujen käyttöä voisi jopa harkita mutta tietyllä tavalla vaivalloiseksi tuon asian koen mielessäni. Samalla olen Niilossa huomannut että lenkin jälkeen tykkää vielä viltistä yllään. Lihakset jäykistyvät ja kuormittuvat viileällä ja kaikenlainen apu, pienikin edesauttaa koiraa ja lemmikkejä yleisesti selviytymään talven rasituksista. Oikein kovilla paukku pakkasilla ulkoilun vähentyessä sisäleikit aktivointeineen otetaan meilläkin käyttöön.



                                      Tälläisen toppatakin bongasin Peten koiratarvikkeen sivulta,
                                      kokemuksia?

Kuinka teillä käytetään vaatetusta? Tossuja ? Muita kultaisia vinkkejä pakkasen varalle, kertokaa.






sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2016 ensimmäinen luku

Piipahdin kertomaan että uudesta vuodesta on selvitty kunnialla rakettien suhteen. Itse väsyneenä nukahdin yhdentoista jälkeen, joo aika surkiaa. Havahduin jossain vaiheessa saaneeni uusia torkkupeittoja päälleni, mutta aamulla kaikki oli hyvin. 
Illalla verhot ikkunan edessä, televisio astetta kovemmalla ja sitä iloista luun järsimistä leikkeineen tekivät tehtävänsä. Nyt olisi vuosi puhtaana edessä ja ihan helppoo ei varmaan tule töidenkään takia olemaan, mutta yrittää pitää. Palailen pian kertoilemaan lisää mitä kaikkea suunnitelmista on toteutumassa.

Kuinka teidän vuosi on lähtenyt liikkeelle ja kuinka juhlinta sujui karvaisten kavereiden osalta ?