tiistai 29. joulukuuta 2015

Paukuttaa

On käsillä taas se aika vuodesta kun kaikkialla paukkuu. Uskomattoman upeitahan ilotulitteet ovat oikein annosteltuina ja mikä tärkeintä oikeaan aikaan. Pelkäävän koiran kanssa tilanne on hieman toinen. Meillä porukan pelokkain jostain käsittämättömästä syystä on Niilo. Pienenä miehenä moiset paukkeet eivät häirinneet ja näyttelyissäkin suoritetut ampuma kokeet suoritettiin mallikkaasti. Vanhemmiten jopa televisiosta kajahtevat ammunnat saavat ukot perääntymään. Ihan kuitenkaan ei olla läähättely asteella ja ulkosalla ollessaan pakenee lähinnä eteiseen. Tässä kohtaa vara ei kuitenkaan venettä kaada.

Tärkeintä kuitenkin olisi olla mahdollisimman normaali ilotulituksen aikana. Tehdä arkisia askareitaan normaalisti, koiraa saatika pentua ei pidä säälitellä eikä paapoa. Verhoja voi tarvittaessa vetää ikkunoiden eteen, television ääntä hieman koventaa. Myös aktivointipallot, maukkaat puruluut ja mielekäs kiva yhteinen touhuilu voi viedä koiran ajatukset muualle. On myös huomattava että pentu saattaa imeä vaikutteita pelokkaasta koirasta ja mahdollisuuksien mukaan pahimman paukkeen aikana koirat voisivat leikkiä eri huoneissa. Tärkeää on myös ettei pelokasta koiraa koskaan jätetä yksin. Myöskään ensimmäistä uutta vuotta viettävää pentua. Ihmisen toimilla on suuri merkitys koiran reagointiin sillä jos oikein alkaa voivotella niin koira varmasti ajattelee jonkin olevan todella pahasti pielessä ja lisää tätä kautta koiran pelkotilaa. Ulkoillessa olisi myös syytä pitää koira kytkettynä, myös vaikka luottaisi koiraansa.  Äkillinen kova pamaus lähellä saattaa suistaa koiran pelkotilaan. Tätä kautta karkuteille ikävin seurauksin.

Poimin netistä muutamia tuotteita koiran pelko tiloihin. En saa näistä mitään hyötyä vaan halusin etsiä itseäni ja muita varten mahdollisuuksia.

TURVALLISTA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE KARVAKAMUILLE OMISTAJINEEN !!






                                          Kuvat kopioitu netistä !


maanantai 28. joulukuuta 2015

Trio reenaa

Joulu vilahti miltei huomaamatta ohitse mini lomalla ja täällä me ollaan taas työn touhussa. Ulkoiltiin reilusti ja lauantaina reenailtiin hallilla. Nipakin hieman taukoiltuaan pääsi työn touhuun ja kuinka hyvä se oikein onkaan. Mieli alkaisi tehdä, noh jotain. Ollaan me pihalla toki tehty kaikenlaista ja maailman helpoin ukkeli se on. Ihmisen se kuuluisa ajatus. Tervehtynytkin että mihin me vielä päädytään.

Aapo loisti myöskin.  Seuraamisessa imuttamisesta tarttee päästä kunnolla irti ja ollaan päästykin osittain. Liikeestä maahanmenoo reenaataan, kaukot hyvällä mallilla, esteen ylitystä varoen, sivulle tuloa ja vielä hieman sivulle tuloa. Hyvä tästä tulee kuulkaas. On niin maan innokkain koululainen että alaasteelta saadaan kevyesti puhtaat paperit. Tammikuussa meillä onkin ukkelin kanssa jännää tiedossa, siitä hieman myöhemmin.

Jalo haluaa aina tehdä kaikenlaista ku Aapoa reenataan ja nyt yksin ollessa ei mikään sitten kiinnostanut. Ei aina ja olihan sentään joulu. Jouluna ei tartte, eihän ?  Vuodet mietitty Jalolle sopivaa innoketta ja sehän on löytynyt Aapo.  Aapo mukaan reeneihin. Ne on muutenkin ku kaks siamilaista kaksosta. Yhdessä nyhväten.  Nipasta nyhvääminen ei oo aina kivaa, selänlämmittimeks nukkuessa Aapo kelpaa.  Yhdessä on kiva nukkua. 







maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulumielellä

Lapsuuden joulut olivat ihania. Aamulla laskeuduttiin telkan eteen katsomaan piirrettyjä ja suklaatakin sai jo hieman salaa napsia. Päivän painuessa iltaan kuljimme pulkkia vetäen tähti taivaan alla jään ylitse pakkasen napsuessa lämpimään ihoon. Nykyisellään olisimme soutaneet järven ylitse. Hieman hassua.
Mummolassa tuoksui hyvälle, ihanille ruuille ja kaikille herkuille. Ruokailun jälkeen maha kipristellen pukki saapui valtavan säkin kanssa ja hienoinen hermostunut hihitys karkaili ilmoille. Ihan ehdottomat lahjat olivat Enid Blytonin Viisikko kirjat ja Anni Polvan Tiinat. Kirjojen tuoksu jo vei mennessään ja oli suloista käpertyä avaamaan ihka ensimmäinen sivu.

Niin lapsuuden jouluihin ei ole paluuta ja nykyisellään en ole lainkaan jouluilija. Ammatin valintakin vaikuttaa etten tahdo kestää pukkeja ikkunalaudoillani ainakaan.
Koirille kuitenkin haluan omanlaisen joulun. Tänään oli Jalon päivä töissä. Töissähän ukko muutenkin on mutta herkkuja oli hieman enemmän. Pientä arjen hemmottelua. Ajattelin vielä jatkaa Jalon päivää pyhinä kahdenkeskisellä pyöräilyllä halki metsäisten maisemien. Niilolle olisi keksittävä myös jotain mieluisaa. Aapon päivä on lauantai, tavataan tuttuja ja hieman reenaillaan. Ehkä myös shoppaillaan jotain kivaa.

Oli joulusi millainen tahansa, pääasia on rakentaa siitä itselleen mieluisa. Minulle se merkkaa vapaata ja rentoilua rakkaiden koiruuksien kanssa. Kynttilän valoa ja itselle mieluisaa ruokaa. Ukoille muutamat tarkoin valitut lahjat ja herkut. Runsasta ulkoilua ja myös sitä reenailua. Sohvaperunaksi minusta ei ole lanttulaatikoita sulattelemaan. Kaipaan myös vapaalla ihan myös sitä äksönii. Kuinka teidän koirakkaiden tai kissakkaiden joulut?

Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi ja toivotamme kaikille lukijoille rentouttavaa ihanaa joulua. Karvaisille kavereille paljon paljon hyvää mieltä ja kivoja hetkiä. Pian taas palataan.




lauantai 19. joulukuuta 2015

Murrosiän kynnyksellä

Lumi tuli ja meni . Antaa ihan olla jo lumettomana, ei oo enää väliks. Suuret uutiset koskee jalkaa ja sen nostoa. Ensimmäisen kerran kentällä ja nyt yhä tiuhempaan. Aaposta tuli mies ja kuka vei mun pikkuisen. Tunnusta heti. 

Vieläkin muistaa sen tuoksun ja tunteen kun sai nostaa ensimmäistä kertaa syliin. Nuuhkia korvan takaa ja tietää että tämä tässä on mun ja mä oon vastuussa siitä sen koko elämän. Niin kauhistuttavan ihanaa. Mutta meillä nousee siis jalka ja hormoonit alkaa hyrrää. Kuinka teillä?  Alkoiko murrosikä ja kuinka se vaikutti olemukseen ja käyttäytymiseen? Vai meniko kuin sujahdus huomaamatta ohitse.  Pureudutaan murrosikään vielä hieman tarkemmin myöhemmin. Kunhan saan teiltä siihen hieman osviittaa.




tiistai 15. joulukuuta 2015

Sosiaalistaminen

Koiranpennun sosiaalistaminen, mitä se on ja kuinka se tehdään. Tai oikeastaan kuinka minä sen teen ja asian näen. Ensinnäkin haen kokemuksia, riittävästi uusia juttuja, ihmisiä ja toisia koiruuksia. Olisi yritettävä muistaa kaikki ne asiat joita koira tulee kohtaamaan elämänsä aikana. Varsinkin mitä ja millaisia omat tapasi ja tottumuksesi ovat.  Niistä kannattaa ammentaa runsaalla kauhalla pieniä onnistumisia arkipäivän sekaan. Yleensä huonosti käyttäytyvä koiranpentu ei ole lainkaan huonosti käyttäytyvä vaan epävarma ja purkaa sen erilaisiin tihutöihin. Sosiaalistettu pentu virikkeineen ei kotosalla kaipaa kuin rentouttavaa unta.

Ensimmäisten kuukausien aikana pitää olla alati pienessä liikkeessä koska myöhemmin se palkitsee tai rankaisee. Meille on muodostunut vakio rutiinit näiden osalta. Me irtaannumme maalaisuudesta aika ajoin kohtaamaan kaupungin hälyt ja melskeet. Autoilemme, hisseilemme, etsimme ruuhkaisia paikkoja rautatieasemilta, kauppojen edustoilla, tapahtumista ym. Käymme porukka koirankoulutuksissa ja tapaamme muutoinkin myös muita koiria ohjatusti. Monasti riittää että pentu pystyy rauhassa katselemaan muita koiria.  Lenkeillä emme kohtaa nenäkkäin koskaan toisia koiria vaan yritämme ohittaa ne kauniisti sekä sujuvasti.

Reenailun aloitamme jo todella varhain neljän kuukauden iässä pienillä kivoilla jutuilla. Mitään liian vaikeaa ja monimutkaista emme tavoittele. Luomme kuitenkin pohjaa tulevaisuuden reeneille. Näyttelyissä ehdimme piipahtaa jo pentusena. Erilaisia tokopäiviä ja koulutustilaisuuksia kannattaa kalastella ahkerasti.
Ei pidä unohtaa arkipäivän rutiineja sillä rutiineista muodostuu niin koiralle kuin omistajalle tukiranka jonka varaan on helppoa tehdä elämän ikäinen luja suhde koiraan. Käytetty aika ennen vuoden ikää palkitsee omistajaansa monin verroin ja kauniisti käyttäytyvä koira on todellakin ilo katsella ja onni saada elämäänsä.


Yhteistyön tuoma voima todella näkyy ja valitettavasti myös sen puute. Itse olemme vielä matkalla ja uteliaina kohtaamme haasteita luomatta niistä paineita. Tärkeintä kuitenkin on pennun kasvusta nauttiminen ja sitä ei pidä hukuttaa ja tukehduttaa kohtuuttomiiin toiveisiin ja vaatimuksiin. Jokainen päivä on kuitenkin kallisarvoinen lahja.




                            Ps meillä ei ole lunta, kuva tämän talven yhdestä lumisesta päivästä
                                                 joulun saapumisen kunniaksi :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Autoilun hurmaa

Elämää koiran siis kolmen koiran kanssa sepustukset jatkuu. Oikeasti mietin kuinka varauduin pahempaan ja maalailin kauhukuvia ties mistä. Oikeastaan kaikki on mennyt riittävän hyvin. Yksi asia alkaa mietityttämään, matkustaminen. Purkasko takapenkin veks, veräjää tarvitaan viimeinkin eli hihkaskaa jos jollain c-sarjan mersuun sellanen nurkissa lojuu. Pari kertaa ukot olleet takaboxissa kolmisin muttei uskalla. Hirvittää.

Joskus ku tunteet ohi kulkevasta koirasta kuumenevat ja alkavat kiehumaan ei sinne kolmatta väliin viitti änkee. Toisaalta sellanen vedettävä kassikin käy välillä koirasta. Kuinka hyvä näkö nuilla on ?

Millaisia ratkaisuja pakettiautoa lukuun ottamatta olette koirille rakennelleet autoilun kannalta ihan henkilö autoon?? Ja se veräjä.



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pieniä unelmia

On taas aika suunnitella seuraavaa vuotta. Haaveilla unelmoida ja innostua. Minkään ei tarvitse toteutua tarkalleen mutta pienissä haaveissa on taikaa. Tammikuussa ainakin näytelmiä ja ihka ensimmäinen KV Aapolle. Jännää.
Eilen olikin vuoden viimeinen reeni ja olen edelleen haltioissani. Niin isosti onnistuttiin että jäi hyvä mieli. Sivut olivat Aapolla kauniita ja paikalle jääminen istuen onnistui myös. Paikkamakuu tehtiin myös perinteiseen tapaan maaten. Ainoa miinus on hienoinen näykkiminen joka varmaan johtuu vähennettävistä maku paloista ja kohdistuu lähinnä hihaan. Muuten supermies ja ilahdutti myös luokse tulolla häiriön alla menemättä kohteeseen. Nyt Aapolle lepoa joulukuussa, mutta ihan ei malteta joulupedille heittäytyä. Ainahan arjen sekaan voi sujauttaa muutamat sivut, luoksarit ja seisomiset. Ihan vaan ku se on niin kivaa. 
Nipan silmä muuten paranee vauhdilla sanoisin. Silmätippojen ja antibioottien yhteispeli toimii ja enää silmä ei ole niin syvällä kuopassa. Touhukas mies ja kapula reeniäkin ihan innostuneena reenaili.

Ensi viikolla jouluillaan kulkueessa ja sujautetaan yllemme jotain kimaltavaa, värikkään valoisaa. Elikkäs Koirakoulu Onnin vuotuinen koira kulkue Jämsän kaupungin halki, jos olet lähettyvillä tule ihmeessä iloiseen porukkaan mukaan .






 Tavoitteet listana

- Toko ALO Aapolle
- Näytelmiä muutama
-BH koe ( ehkä ei vielä )
-lonkkakuvaus vuoden lopulla sekä selkä
-Lisää kokemuksia ja onnistumisia
- Kaikille paljon iloista mieltä ja ihania lenkkejä
-Nipan terveydestä huolehtimista ja ehkä Rally tokon aloitus
-Jalolle ehkä näytelmä ja pientä reeniä
-Ehkä jotain uutta kivaa, aina on tilaa yllätyksille

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Jouluinen kuvaus

Kuva Marko Hokkanen

Koiravalokuvauksessa Tuuloksella sekä metsässä aiemmin Evolla. Sataa yllätys sentään. Sateessa on eroja, rankkaa kylmää sadetta, sadetta tuulen kera ja väliin tihuuttaa. Pihamaa muistuttaa perunamaata, joutomaata johon uppoaa niljakkaasti. Pyyhkeet rievut rätit harjat kaikki käytössä. Moppi ei ehdi joululomalle. Kuinka selviätte kurailun keskellä?  Niksejä muillekin jaettavaksi sillä kaikesta huolimatta on jaksettava harrastaa sekä ulkoilla. Äsken sateen yltyessä miltei huusin tuuleen, anna tulla vaan hieman lisää kiitos ja heti hieman helpotti. Kivaa pikkujoulun taikaa kaikille.