keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Aapo 12 viikkoa

Me kävimme jälleen reeneissä, ei sitten ollut Jalon päivä. Bh koetta olemme haaveilleet jo kauan aikaa ja haaveilemme edelleen kauan aikaa. Aapon reenit sujuivat huomattavasti paremmin. Kontaktia ottaa kivasti ja sivulle menossa ainoa haitta on minun hidas käteni, joka ohjaa liian kauas. Asento sivulla alkaa olla pikku ukolla kaunis.

Kaupalla olimme tänään nelisen tuntia ja uusiin ihmisiin tutustuminen sujuu loistavasti. Reippaasti kohti kutsuvaa ääntä ja upottamaan pienen pienet terävät naskalit lähestyviin käsiin. Tosin hirmu vähän käsissä kiinni koska Jalon karvainen kaula on oiva paikka jyrsiä kutisevia ikeniä.
Kummasti Aapo leimautui Jaloon, kulkee pihamaalla perässä ja jotenkin Jalo vaan kestää uskomattoman hyvin riiviötä. Välillä jopa kutsuu leikkiin turppaamalla pallon Aapon naamaan ja haastaa kisaamaan. Niilo katselee touhua kauempana asenteella hoh hoijaa tuota vallatonta nuorisoo.






lauantai 18. heinäkuuta 2015

Mokataan taas, rokataan myöhemmin

Moi me mamin kanssa lähdettiin kaksin jonnekin ja heti ku käännyttiin Padasjoelta tiesin. Yleensä laulan ilosta ku Evolle mennään mutta nyt siis tiesin. Painuin matalalle jos se ei huomais että meikäläinen on matkassa. Huomas se kentällä. Pahus.

Sitten paikkamakuuseen, mähän nousin istuun ja kattelin maisemii ja no painuin takas maahan. Helpotin myös mamii tulemalla vastaan ku se viimein pakun takaa suvaitsi saapua.
Liikkeestä maahan menoo en jaksanu ja sitten mokas mami. Joo luokse tulossa hidastin ja ootin mutta käskyä pysähtymiseen ei tullu. Ei oo mun vika.

Kapulan kanssa pidin oma kivaa ja mami tais olla niin onnellinen että ihan tuntui että hymyili hampaat loistaen. Eihän ne tosin uudet hampaat oo .
Jotain se puhu viimeisistä kisoista ja ei kerrota kelleen kuinka onnellinen meikä on. Ehkä seuraavalla kerralla saa laulaa onnesta päämäärän ollessa Evo.

Mahdottomasti onnea Frony, mä en tiiä kuinka sä jaksat miellyttää emäntää. Oot kova akka, mutta joo tavataan Evolla sitten ja kerro mulle salaisuutes ihan kuiskaamalla. Etten joudu taas tiiät mihin .



torstai 16. heinäkuuta 2015

Viimeinen

No niin nyt se on sanottu tai kirjoitettu ääneen. Meillä on Nipsukan kokeet lauantaina. Viimeiset vanhoilla säännöillä. TK2 jäi haaveeksi, mutta matka on ollut hauska. Jos saisimme edes tuloksen olisin tyytyväinen. Jos edes tekisimme parhaamme olisin tyytyväinen. Jos ei sataisi kaatamalla olisin tyytyväinen. Aika näyttää mitä keksimme tämän jälkeen, pää tolla ei kestä tekemättömyyttä, nivelet tuskin kuormitusta. Näillä mennään.



Ja kesäisesti tervetuloa lukijaksi Teitsi, olen jo innostunut blogistasi :)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Eka kerta

Mentiin lääkäriin keskustelemaan punkkipillereistä Aapolle. Tai pilleristä. Päädyttiin rokotukseen joka olisi ollut muutaman päivän päästä ja pilleri matkaan. Ajattelin että katson muutaman päivän tilannetta ja annan vasta tilanteen käydessä akuutiksi. 

Tänään kuitenkin kiskottu jälleen kaksi niskasta, joten viikonlopulla harkitsen vakavasti tilannetta. Muuten poika tarkastettu terveeksi, kivekset ok, sydän ok ja tehoste kuukauden kuluttua. Madotus jälleen kahden viikon kuluttua.

Saunassakin käväistiin, uskomatonta kuinka matalalla kulkeva poikanen kerää itseensä likaa. Pesuvesi oli aivan mustaa ja siellä se pieni viiperö istui jotenkin huolestuneen oloisena. Vihreässä soikossa. 

Eläinlääkärissä käynti, ihan eka, sujui loistavasti. Kaksi koiraa odotusaulassa lähinnä pisti ukon tuumailemaan.  Ai niin tärkeä tieto, paino 11,4 kg :)





sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Aapon askeleissa

Hän on energinen ja touhukas poika. Viikolla kävimme kentällä hieman haistelemassa ja makustelemassa tulevaa. Pieniä harjoituksia kuten sivulle menon alkeita opettelimme. Nythän aiempien sijaan sivulle mennään etukautta joten takapään käyttöä harjoiteltava runsaasti.
Jokaisena päivänä olemme tehneet harjoituksia ihan leikin varjolla. Kontaktiin olemme keskittyneet erityisen paljon ja näyttää tuottavan jo tulosta. Mustissa ja Mirrissäkin tuijotti herkeämättä minua katsellessani hyllyissä tavaroita. Vahvistan myös jokaista katsetta ja elettä arjen lomassa pienellä maku palalla. Namien uupuessa kehaisemalla ja pienellä silityksellä.
Nurmella leikittelen leluilla ja kierrätän Aapoa vaivihkaa sivulle. Samalla vahvistetaan pehmeällä patukalla saalisviettiä ja toki annan ukon voittaa. Kuinka ylpeänä kantaa saaliinsa ja tänne tulo käskyllä palataan namitukselle.

Toivottavasti osaisin edes jotain tehdä oikein. Sitä on niin paljon tehnyt aiemmin virheitä ja niiden korjaamiseen on mennyt tuhottomasti aikaa. Onneksi takajoukoissa kentältä löytyy apuvoimia ja varmasti uskaltaa kysyä ennenkuin erehtyy pahasti metsään.  Tästä on niin hyvä jatkaa se kuuluisa into piukeena.





sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Lauma henkeä

Kuinka nopeasti aika menee ja miettii onko ehtinyt kokeilla pennun kanssa kaikkea haluamaansa. Kerrataan hieman. Olemme opetelleet lauman kanssa arkipäivää ja sehän ei ihan pienoinen juttu ole, mutta kolme viimeistä yötä lauma on nukkunut samassa tilassa. Täysin ongelmitta. Kun painan poskeni tyynyyn hienoinen kuhke hälvenee ja hiljaisuus laskeutuu torppaan.

Me selvisimme pissa rundista yhdellä sisäpissalla ja yhdellä melkein pissalla. Kaikki muu on tehty ulos ja nyt miltei seitsemän tuntia menee yössä kevyesti.

Olemme harjoitelleet remmissä kulkemista, autoilua, kahlailua järven rannassa, tokoilua, namien etsintää, tänne käskyä perusteellisesti. Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin, tilanteisiin, koirakavereihinkin. Töissäkin olemme piipahtaneet. Eíkä meillä ole kiire mihinkään, sillä joskus kaikkein tärkeintä on nuuhkia pennun tuoksua, joka on niin häviävän pieni aika. Lauma voi hyvin ♥





Ja sitten vielä perheen nautiskelija, joka taitaa suosiolla luovuttaa hoito vastuun Jalolle ! 



torstai 2. heinäkuuta 2015

Juttua pennun ruokinnasta




Minä olen jo yhdeksän viikkoa vanha pojan kolli. Ruoka maistuu ja kuvassa mun kuppi tököttää keskellä. Yleensä vetelen napukoita, mutta mun mami yllättää joskus pienellä lihan palalla. Tuleehan mustakin isona lihansyöjä. Olen myös saanut maistaa hieman juustoa, pienissä harjoituksissa makupaloja ja pakko mainita ihanaa kylmää valkoista, oliko jätskiä. Se kuulkaa vei mut ihan taivaisiin. Puruluita mulla on tarjolla koko ajan ja natustelen niitä silloin kun en ole reenaamassa ympäri kämpän juoksua.

Mulla on kivasti kaks painikaveriakin ja ne ihan huutaa innosta ku röykkyytän niitä. Sellastakin leikitään ku hännästä kii ja vapaamatkustajana pitkin nurtsii. Ihanaa olla pieni koiranpoikanen.