sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Jalon ensimmäinen näyttely


 Tampereella oli aika viluista hevosmaneesissa,mutta tulos ROP pentu ja kunnia palkinto häivyttivät kylmän loitolle.Jalo jaksoi ihmeteltävän hyvin kaikki kehät ja juoksussa oli vallan mainio.Toki alussa kaikkea uutta piti hieman haukahdella,mutta juttuun sisälle päästyä saattoikin jo vaikkapa haistella maneesin huumaavia tuoksuja.Arvostelusta poimitut helmet, erittäin tasapainoinen,lupaava luustoinen nuorukainen.

 Sunnuntaina palkitsimme Jaloa monin tavoin,kuten kylmää uhmaten Evon metsäilyllä.Niilo tottakai kirmaili menossa mukana,vaikkakin herkät tassut palelivat.Jaloa kylmä ei tunnu lannistavan.Hyppy hankeen ja menoksi.
Vielä napattiin koira puodista uusi lelu turpaan kiinni ja ehkäpä ensi viikolla jatkamme harjoituksia uutta intoa puhkuen.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Ikenet esiin ja leikkimään

Kyllä kelpaa leikin tuoksinassa uutta purukalustoa esitellä.Vitivalkoista hammasta suu täynnä.Kurkkailun tuloksena näyttäisi ettei tuplia ole,kuten Niilolla ylhäällä.
Sunnuntain metsäily muiden koiruuksien seurassa sujui Jalolta loistavasti.Poika ei riehkannut mainittavasti ja mamiakin muistettiin tasaisin väliajoin.Tuntuu olevan sosiaalista sorttia sillä työpaikka harjoittelukin selvitettiin kunniallisesti.
Punnitus jäänyt väliin,mutta ruokailu vähennetty kahteen kertaan.Jalo pulskistunut ja Niilo hoikistunut olemattoman ruokahalun johdosta.Jalo vetää ruokansa miehekkään reteellä otteella ja Niilo nirsoilee viskomalla ruokaansa lattioille.Annas kuitenkin olla jos niitä viskottuja eväitä hamutaan,sotahan on silloin julistettu.Toisinaan Niilo nauttiikin ruokansa mieluiten ulkona,saunassa,eteisessä,lusikalla tahi täältä tulee juna leikillä.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Sinä siinä lähelläin

Päivän leikit,ulkoilut ja ruokailut takana ja lähellä ihan kiinni oma kaveri.Pojat ovat niin ihania että toisinaan unohtuu katselemaan ja ihmettelemään poikien välistä ystävyyttä,joka päivästä toiseen syvenee.Niilo taitavasti opettaa Jalolle leikkien niksejä ja varmaan väliin yllättyy itsekin Jalon nopsasta oppimisesta.Hienoista uhmaa Jalon käytöksessä havaittavissa,etenkin luokse tulossa,mutta ehkäpä huomisessa koirinen metsä seikkailussa turhat kotkotukset jäävät lumien peittoon.
Usein olen kuullut kuinka lelut kestävät häviävän pienen hetken.Meillä taasen isältä  poikien pojille.Kuvassa siis pieni otos leluista,joista useat muutaman vuoden takaa.Komeroista löytyy lisää ja pihamaan ovat vallanneet kirkkaimmat muoviset oliot.Syystäkin kiertää lelu hyllyköt laput silmillä hokien en osta en.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Diplomi myyrä

 Meille on sitten kotiutunut myyrä.Pihamaa näyttää kuokalla kaivetulta,onkaloihin olisi kiva istuttaa vaikkapa kukka sipuleita.Kuvassa monttu näyttää todellisuutta pienemmältä,tiedä vaikka kiinalainen huikkaisi joulun toivotukset pohjalta.
Koulutus saatettiin loppuun,siitäkin kuva mukaan.Täytyy kyllä sanoa että sosiaalinen tapahtuma kuten koulutus uppoaa myös emännälle.Kaikki turhat asiat karsiutuu mielestä ja keskittyy olennaiseen.Koirien kanssa puuhailun jälkeen olo on kuin olisi karistanut roskat nutusta.Suosittelen lämpimästi.
 Säiden haltijoista lempeämpi varmaan lomalla,kurjaa tihkua aamusta iltaan.Kamera jätetty suosiolla huilimaan ja kuva sato ei päätä huimaa.Tulisipa pian Joulu ja menisipä pian Joulu.Vuoden alusta matkaamme jo kohti valoisampia aikoja.


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Lumihippuja ja jätski heppuja




Sunnuntain kunniaksi ulkoilulle otettiin mukaan uusi kamera.Kamera on vanhaan verrattuna suuri ja matkustaa kaulalla roikottamalla.Säädöt ja asetukset vienevät aikaa,mutta onneksi kuvista tunnistaa tutut tyypit.Toiveissa olisi saada pojista liikkeessä olevia kuvia ja tällä en tarkoita paikallista kauppaa.
Pyhät vilahtivat osittain ihanan joutilaisuuden parissa ja osin suloisen pitkillä metsä reissuilla.Jalo kävi myöskin avaamassa äänensä kirpparilla ja harjoitteli ihmisvilinässä seuraamista.
Valkoinen esiintyi teemana viikonloppuna,sitä tihuloi taivaalta märkinä rätteinä ja sitä ahmittiin jäätelönä Jalon täyttäessä viisi kuukautta.
Poikien kanssa muistelimme myöskin Comboa ja sytytimme valkoisen kynttilän haudalle.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Hienohelma ja Rapa Reiska



Mielenkiintoista seurailla poikien luonteiden erilaisuuksia.Niilo on aina ollut tarkka ruuastaan,kuppiin ei toista kuonoa työnnetä salaakaan.Jalo taasen lahjoittaisi vaikka hyväntekeväisyyteen osan muonastaan.Ulkoillessa Niilo on pojaksi todella siisti,hyräilee varmaan mielessään vesilammikot kiersin kaukaa.Jalo taasen pamahtaa keskelle rapaa ja antaa roiskua.Tehosteena mutaa voi kaivaa tassuilla että saadaan viimeinenkin karva roikkumaan ruskeaa liejua.
Niilo lyöttäytyy herkästi kainaloon ja illat usein nyhjätään poski poskea vasten.Jalo taasen häipyy sukkelasti omiin oloihinsa ja vetäisee tirsat omassa ylhäisyydessään.
Koulutuksesta vaikea sanoa vielä mitään,mutta Niilo ollut aina erittäin aktiivinen ottamaan oppeja vastaan.Jalosta ehkä koulutuksen parasta antia vielä muut koiruudet ympärillä ja varsinkin yksi tosi nasta tyttö.Niilosta saa muuten hyviä kuvia,tuntuu että oikein anelee,kuvaa minua.Jalo taasen kuvauttaa mieluusti häntänsä,kuonon päänsä tahi kuten tuossa katselee muina miehinä muualle.
Että ne on ihkuja ja ihan vaikka hiekka häiskinä.