lauantai 28. marraskuuta 2015

Sairastupa päivitys

Hei kaikille eläinlääkäristä. Onneksi sattui oikea eläinlääkäri paikalle alun jälkeen. Ensimmäinen ei tiennyt mitään ja olisi halunnut korva tutkimusta varten rauhoittaa Niilon. Rydellin Jouko hoiti sitten homman kotiin mallikkaasti tutkimalla korva käytävän ja silmän .Hornerin syndroomaa epäillään eli näkö hermon tulehdusta joka aiheuttaa halvaantumista eli roikkuvaa alaluomea.

Itse hermotulehdukseen antibiootit eivät pure mutta varmistaakseen muut tulehdukselliset syyt äijä sai antibioottikuurin. Tilannetta seuraillaan ja outoja oireita kuten pään riippumista tarkkaillaan. Vaurio korjaantuu kuukaudessa kahdessa ja jos ei tutkitaan tilannetta uudelleen. Hermon tulehtuminen ei johdu tapaturmasta, saattaa olla idiopaattinen tai selittämätön. Näillä mennään eteenpäin. Kertokaa jälleen jos on kokemusta hornerista ?

Kuvassa tänään otettu alaluomi edelleen roikkuu punaisuus hälvennyt, silmä vielä sisäänpäin.





tiistai 24. marraskuuta 2015

Sairastuvan terveiset

Kurjia uutisia. Niilolla todettiin uveitti joka on silmän sidekudoksen sairaus. Oireina alaluomen roikkuminen ja punoitus. Kipuakin havaittavissa pojan alakuloisuuden myötä. Eläinlääkäristä ei sen enempää mutta koulutuksessa kannattaisi ottaa huomioon kuinka isokokoisia koiria käsitellään. Ja ihan ei kannata hakeutua alalle jos pelko painaa ekana päälle kohdatessaan sakemannin.

Hoidoksi saimme silmätippoja sekä atropiinitippoja jotka laajentaa pupillia ja helpottaa kipua. Mistä tämä sitten on tullut voi vielä vain arvailla. Päähän kohdistunut isku on saattanut painaa silmää syvemmälle esim koirien leikkiessä ja tömähtäessä toisiinsa. Lisäksi on hurjempiakin vaihtoehtoja aina kasvaimesta ihan vaikka mihin. Onko kellään kokemuksia moisesta vaivasta? 

Nyt tarkkaillaan ukon vointia ja siirrymme seuraavaksi ihan oikealle eläinlääkärille. Harmiksi oma lääkäri lähti juuri lomaileen. Lääkäri jossa Niilo viihtyy loistavasti.





perjantai 20. marraskuuta 2015

Eka kertaa lumella

Aamulla maailmaan oli pölähtänyt ensilumi. Ei raikkaan valkoista pumpulin pehmeää vaan raskasta märkää paleltavaa lunta. Aapo nyt innostui hetken häkellyksen jälkeen ja viitoitti tietä isolle pellolle.
Onhan se häkellyttävän ihanaa kuinka toiselle monet asiat ovat ihka ensimmäisiä. Pitää vaan muistaa ottaa osaa riemuun ja unohtaa ne pirkuleet ku kahlaa sohjossa varpaat kylminä.
Eilinen tokoilu sujui hyvin. Esteen kiertoo, paikkista, sivuja kääntyillen sekä kaukoja. Vielä tehtiin sellanen alusta lenkki kaupungissa etsien omituisia korokkeita ja tasoja.  Hurjan reipas uskaltava ukkeli.

Isot ovat saaneet tuulettua kisaamisesta, pientä reenii tehdään tottakai pihamaalla ja josko Niilon kanssa aloittaisimme rallitokon. Kun näistä joulukiireistä tai kiireettömyydestä pääsisi. Kellään ei tunnu olevan rahaa, sisältä löytyy hippasen apea mieli ja se kaikki kostautuu kaupan kassaan. Kynttilöillä valoa elämään, mitä enemmän sen parempi. Lopuksi kuva arvoitus, mitä erilaista ihanaa kuvista löydätte?  ♥



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sä oot sen arvoinen

Joulu lähestyy ja jokaisen mielessä pyörii lahjat. Ehkä minulla toisia vähemmän koska en ole kauhean kova ostelemaan lahjoja kuin aivan läheisille ja mieluiten silloinkin yllättäen. Eläinten lahjoista ajattelin keskustella. Lelukoppaa katsellessa täydennystä ei tarvittaisi vaikka tottakai nuo hassut uudesta lelusta innostuvatkin.
Tänä vuonna ajattelin aineellisen sijaan antaa herkkuja lukuun ottamatta jotain ainutlaatuista. Jokaiselle tyypille oman kokemuksen ja yhteisen hetken. Hetki voi sisältää matkan jonnekkin juuri sille tyypille erityisen mieluisaan paikkaan, oleskelua jutustelua kaksin.
Tunteen että hei sä oot ainutlaatuinen, ihan parasta mulle tässä maailmassa, tässä hetkessä.

Haastankin teidät ottamaan kopin tästä ja kertomaan myöhemmin onnistuitteko luomaan jotain ikimuistettavaa kivaa karvaisen kaverinne kanssa. Juttuhan voi olla vaikka mitä, joku tykkää koulutuksesta, pyöräilystä, lumileikeistä, pitkästä kävelystä, jätskistä ja ennenkaikkea toivottavasti mun ja sun seurasta.  





lauantai 7. marraskuuta 2015

Marraskuussa ihanasti ulkona

Täällä me taas ollaan töissä herra kauppiaan kanssa. Joulu puskee päälle ja hieman outoa täällä punaisuuden keskellä kun syksy aukeaa ulkona. Reenailuun säät ovat olleet mitä mainioimmat koska hallia meiltä ei täällä päin löydy. Joskus rännän hakatessa kasvoja toivoisi niin sitä sisätilaa missä pystyisi keskittymään koiraan ainaisen palelun sijaan.

Kuinka teillä halleissa talvisin ? Minkälaisissa ? Harvalta varmaan sisältä löytyy tilaa, itse miettinyt työpaikan alakertaa. Hienoisen ( kaamean ) siivouksen jälkeen saattaisin saada sinne tokoilu paikan. 

Aapo rumpsutti aamulla leluaan ja löysi sisäisen äänensä, ulvonnan. Meillä ei olekkaan ulvovaa koiraa ollut aikoihin. Combo se lauleskeli aina tangojen tahtiin, ärsytti vai ihastutti herran kuuloa. Ulvooko teillä koiruudet ja missä tilanteissa?

Kuvat marraskuulta, uskomatonta mutta ihanan totta ♥



maanantai 2. marraskuuta 2015

Tapahtuma päivitys

Mitä olemme tehneet eli mitä emme ole tehneet. Olimme siis näytelmissä jos kaikki eivät lukeneet sitä FB sivustolta. Saimme VSP:n ja olimme onnesta mykkyrällä. Aapo käyttäytyi kauniisti ja tuomari oli mukava ja jaksoi rauhassa paneutua asiaan. Kiitos siitä.
Kyseessä oli siis Aapon ensimmäinen virallinen näyttely eli kennelliiton pentunäyttely Lahdessa.



Toko harjoituksia olemme jatkaneet, edistyneet ja päässeet mukavasti eteenpäin. Nyt tahkomme liikkeestä maahanmenoa sekä istumista, paikkamakuuta sekä tarkkuutta kaikilla osa alueilla. Maku palojen vähentäminen meinaa vaan tuottaa harmaita hiuksia kun ei viittisi kaiken aikaa lappaa napuja suuhun. Kentällä keskusteltiin juuri makupaloista ja eräskin sanoi tietoisesti kouluttavansa sakemanninsa ilman makupaloja. Mielipiteitä ?

Kenttä oli Hyvinkäällä jossa piipahdimme sakemannien näyttelyharkoissa. Erittäin mielenkiintoinen päivä jonka parasta antia oli saada viedä toisen koiraa kehässä. Siinä huomasi kuinka ei todellakaan ole ihan valmis mutta myös onnistumisen tunteita. Koutsi oli rauhallinen ja Aapo tykästyi. Meinasi tosin pienelle pojalle hiipiä suru puseroon kun mami livahti Aapon kehän ajaksi piiloon. Reippaasti poika suoriutui omasta osuudestaan. Hieman teoriaa mahtui myöskin päivään, maukasta välipalaa ja ennenkaikkea ihanaa matkaseuraa. Voisiko sitä mitenkään paremmin pyhäpäivää viettää, hmmm, en usko. Esittäjänä Sini .






Harmailta hiuksilta emme ole välttyneet sillä Aapon korva losahti hampaiden vaihtumisen aikaan ja olen kipuillut asian kanssa. Teippauksella jatketaan ja uskotaan että tämä ensin noussut korva pyllähtää takaisin pystyyn, siitäkin kokemuksia voisin mieluusti vaihtaa. Kuvat jotka lataan ovat ystävän Kertun ottamia, juu tämän matkaseuran jonka kanssa nämä molemmat tapahtumat kahlasimme hymyssä suin. Kuvista iso kiitos.