keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kosteita reenejä

Tosimiehet kastuvat aika ajoin ja tosikovat monasti viikossa. Eilinen reeni vedettiin sateessa ja näyttelyreeniin minä raukka en enää jäänyt. Palelin ja lämpenin hitaasti autossa ja vasta lämmin ruoka sulatti sisältäkin. Aamulla metsässä seisoin jälleen sateessa katsellen ukkoja joiden puistellessa kaunis vesisuihku kaarsi ilmaan.

Me ollaan Aapon kanssa menossa sivuissa, kaarroksissa, oikean asennon etsimisessä ja pysymisessä.  Vasta vuosien jälkeen tajuan selkeästi että koira seuraa ihmistä enkä minä koiraa. Ja ajatus että ei kannata lähteä seuruuttaan koiraa jos aloitus ja lähtö sekä kontakti  ole kunnossa. Siitä ei seuraa mitään hyvää, ehkä vinottaista seuruuta ja kontaktin pettämistä. Eli runsaasti kontakti harjoituksia, asennon vaihtoja ja niitä kuuluisia yhtä tai kahta askelta. Sitten kun nämä alkavat olla kunnossa voitkin seuruuttaa koirasi vaikkapa kauppareissulle. Ja näihin me paneudumme huolella,

Nouto alkaa olla myös aluillaan. Kapula tuodaan suoralta maalta sekä esteen yli. Toki estettä olemme kokeilleet ihan vaan pari kertaa matalalta. Vielä eteen istuminen ja luovutus on tekemäti mutta tällä erää riittää että kapula haetaan innolla ja tuodaan. Samalla noutoa on harjoiteltu leluilla, palloilla, lasten haravalla ja milloin milläkin.

Aapo on tosin keksinyt palkan toivossa tuoda milloin mitäkin, sänkyyn on tuotu kenkiä, kännykkää, keittiöstä veitsi ( ÄÄÄÄÄRK! ) ja iltaviilipurkit ukko siivoo lattioilta lojumasta.

Tälle miehelle tekeminen ei todellakaan oo rasite vaan loputon ilon lähde. Viikonlopulla meillä on BILEET sillä Aapo juhlii . Siitä seuraavaksi enemmän.





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kiteissä

Uusihan se Nipan tulehdus tai oikeastaan antibiootti kuuri oli liian mieto ja otettiin järeämmät aseet käyttöön. Sitten seuraakin mielenkiintoista luettavaa ja innolla odotan kommentteja kokemuksista tai mitä ajattelette asiasta.

Puhuttuani pitkään ja hartaasti eläinlääkärin kanssa tutkimustuloksesta jossa Niilon pissasta löytyi kiteitä. Kiteitä siis voi muodostua tulehduksesta tai kiteet voivat myös muodostua esim liian lihapitoisesta ruokavaliosta. Kiteistä taas saattaa muodostua kiviä.

Meillähän ollaan raaka/sekaruokinnalla ja nyt suositellaan nappularuokintaa tai ruuan laimentamista perunoilla/riisillä yms. Tutkittuani asiaa netin ihmeellisestä maailmasta virtsakivinappuloita suositellaan käytettäväksi noin kolmen kuukauden ajan lääkinnällisistä syistä. Entäs sitten ? Missä kohtaa nappuloista on tehty lääkettä? Kuinka säilöntäaineellinen ruoka tuntemattomine lisukkeineen pystyy peittoamaan kotiruuan jossa omilla silmilläsi näet mitä kuppiin sujautat? Minä tiedän ja olen saanut kuullakin olevani itsepäinen. Mutta haluan tietää ja haluan ymmärtää. Myönnytyksenä olemme syöneet muutaman päivän virtsakivipurkkiruokaa. Nyt kaipaan mielipiteitä  jos teillä on painittu samoissa kiteissä niin kertokaa!






keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Eläinlääkärillä

Paljon tapahtuu kaiken aikaa ja jos osan kirjaisi paperille hampaanpoiston tokkurassa. Yritän täällä pitää sitkeesti kaikesta huolimatta putiikkia pystyssä Niilon kanssa. Niilohan sairastui jälleen eturauhastulehdukseen.  Huomattuani asian aloitin välittömästi antibioottikuurin ja monien vaiheiden jälkeen kaasuttelin eläinlääkärin pihamaalle Tardak-pistokselle. 
Meiltähän sitten Univet häipyi Jämsänkoskelta joka surettaa edelleen. Minulla on ollut kaksi vakiopaikkaa eläinlääkäri Padasjoella ja tuo Univeti, jonka etuina kuitenkin on nopea verenotto mahdollisuus, loistavat röntgen laitteet, Tapiolan suorakorvaus ja ukkojen tiedot useiden vuosien ajalta.  Tottakai voisin siirtyä seuraavaan Univettiin mutta matka alkaa olla kipurajoilla, satakilsaa suuntaansa. 

Tutustuimmekin Jämsän uuteen eläinklinikkaan ja palvelu oli sujuvaa ja mutkatonta. Aapo käväisi siellä terveystarkastuksessa sellaisessa ihan yleisessä.  Niilon kohdalla kaikki ei sujunutkaan koska Tardakkia ei ollut varastossa vaan kolmen päivän odottelulla olisin saanut. Sitten säädettiin. Haluisin vaan vakituisen pitkän suhteen eläinlääkäriin ettei kaikkea tarvitse alkaa selittää alusta. Lääkkeet saisi hieman halvemmalla suoraan tiskiltä mukaansa, sellaista elämän helppoutta.  Samaten punkkilääkkeet jouduin hakemaan kalliimmalla apteekista.


Kuinka teillä vakituinen eläinlääkäri vai sinne mistä ajan sillä hetkellä parhaiten ?? Ja erityisesti oletteko tyytyväisiä vai oletteko joutuneet vaihtamaan tietyn syyn/syiden takia ?


Tietoisku

 Tardak -hormoni ei ole kemiallinen kastraatio, kuten monet koiraihmiset ainakin keskustelupalstoilla luulevat, vaan se alentaa hedelmällisyyttä ja sukupuoliviettiä hetkellisesti (kesto yleensä 3-4vk). Kemiallisessa kastraatiossa vaikuttava aine on eri kuin Tardak -hormonissa.
 




perjantai 1. huhtikuuta 2016

Koira töissä

Saksanpaimenkoirapalstalla tätä kyseltiinkin koirien mukanaoloa työ elämässä.  Tuntuuko siltä vai onko nykyinen trendi suosimassa koirien hyväksyntää työpaikoilla. Meilläkin kylillä työskentelee ainakin yksi koira kampaamossa ja yksi luullakseni ainakin satunnaisesti kukkakaupalla.
Jalohan on koko elämänsä ollut matkassa useita kertoja viikossa töissä ja voisin väittää että viihtynyt loistavasti. Myös suurin osa asiakkaista suopealla mielellä ehkä yllättäväänkin rotuun. Ehkä saksanpaimenkoira mielletään lähinnä työkoiraksi poliiseille tai rajavartiostoon.  Työtähän kaupan alakin on mutta hieman erilaista. Jalolla on useita vakioasiakkaita jotka ensimmäisenä kyselevät poikaa ja haluavat rapsutella. Uskaltaisin väittää että uskallus rotuun ja tiettyjen ennakkoluulojen kaatuminen on ihan parasta mitä ukot ovat saaneet aikaan.

Kaupalla työskentelyn aloitti aikoinaan Combo. Tottumattomana ( vanhempana ) ei ihan kassalle asti selvinnyt mutta muuten viihtyi loistavasti kesällä takapihalla asiakkaita seuraillen. Seuraavaksi Niilo aloitti ihan pienenä nukkumisen kassan takana ja kasvaessaan ei tahtonut pysyä sitten missään. Kassapöytä ei ollut edes hidaste vaan oppi pian hypähtämään sieltä ylitse. Toki Niilokin vaikuttaa kaupalla vieläkin päiviä silloin tällöin mutta harvemmin. Aapo aloitellut uraansa hiljalleen ja tänäänkin leikeltiin yhteistuumin vahakangasta asiakkaalle. 

Sosiaalistamiseen tuskin parempaa paikkaa saa hakea. Erilaisia, ikäisiä asiakkaita lapsista vanhuksiin. Meteliä, huisketta, tavaran toimittajaa ja edustajaa. Kyllä siinä koiranpoikanen tottuu ja ei enää pienistä hätkähdä.
 Kuinka teillä otatteko tai pystyttekö ottamaan koiranne töihin mukaan, kertokaa.