maanantai 24. helmikuuta 2014

Tuomio

Palaillaan toko tunnelmiin perjantaina saapuneen lippusen jälkeen. Tuomarin antaessa meille palautetta olin aivan varma että munattiin ja nolosti. Lopullinen tulos oli kuitenkin 154,5 pojoo, kuvitelkaa. Se hiivatin paikka makuu 5, joka olisi saanut olla nopsempi. Nyt selitystä, olen näissä toisissa keino nurmi kisoissa havainnut Niilossa selkeää erilaisuutta verrokkina kovaan lattiaan tai maa kosketukseen.
Aivan kuin ukko ei haluisi pamahtaa maahan samanlaisella tatsilla. Ainakin mulla meinasi sukat jäädä Janakkalassa nurmeen.
Seuruut yllätti 9 ja este 9, siinä sitten 8 liikkeestä seisominen ja paikka makuun 7 tuhosi paljon. Kokonaisvaikutus ylsi kuitenkin 8 ja luokse tulon 7 hieman ihmettelin. Ehkä se tosiaan siirtyi sivulle vinoon.

Haasteitakin olen saanut, anteeksi teen jos suinkin ehdin. Nyt alkaa sellainen rumba että hyvä jos matkassa pysyn. Runsaasti kaupan hoitoo, doboiluun lähdetään, Niilon koulutusta ja tottis leiri. Huhtikuun rauhoitan, pieni ääni sisällä nauraa paskasta naurua.







perjantai 21. helmikuuta 2014

Koulutuksessa

Mikä siinä on kun väsyttää niin suu mussuttaa koko ajan suklaata?  Eilen kuitenkin oltiin Jalon kanssa Heini Sepän koulutuksessa ja ihan uusia ideoita saatiin taas. Jos vaan tää väsy tyyppi jaksaa ottaa vastaan kaiken. Jalo otti tuttuun tapaansa homman rennosti ja makoili välillä hallin lattialla selkä koutsiin päin.
Tehtävänä oli virike tason nostoa, kuppiin herkut ja kuppi kauas ja sitten mentiin kohti kuppia ja pois. Härnättiin ukko edes jonkinlaiseen vireyteen ja kyllähän se Jalo hieman kiihtyi, paino samalla hieman. Sitten lopuksi paneuduttiin takapäähän, kontaktiin ja niiden yhdistämiseen.
Jos ei muuta ukko oli ainakin illalla aivan pots ja niin me kumpikin sammuttiin ennenkuin seuraava päivä alkoi kolkutella kahtatoista.

Minulla on muuten kolme uutta lukijaa. On varmaan ollutkin hieman aikaa, mutta lukija palkki palautui vasta googlen ohje keskukseen tekemäni palautteen jälkeen. Tervetuloa teille kaikille lämpimästi ja yhden blogia olenkin seuraillut aiemmin ja kaksi on uutta ihanaa tuttavuutta. Tervetuloa Minna, Inkku ja Silja ♥


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Toko Hausjärvi

Olen saanut haasteitakin, ne odottaa vielä vuoroaan. Käydään eiliseen toko kisaan kiinni ja puretaan tuokin munaus palasiksi. Niilon kanssa lähdettiin ihan kahden viettämään päivää ja jo Tuuloksen parkkiksella poistuessani autosta ukko levitteli kitarisojaan kaiken kansan kuultavaksi. Käytiin siinä puntarillakin, ups 34,8 kg ja taas paino tullut alas. Mikä siinä on että vaikka paisti houkuttaisi kupissa, siihen ei kosketa. Muristaan Jalolle että et kyllä vie tätä, mutta omaan suuhun se ei kelpaa. Huoh.

Koe paikalle löydettiin Hausjärvelle navigaattorin toimiessa loistavasti. Oltiin tokana lähdössä ja paikka makuu pysyi kunnes olin palaamassa ja ukko nousi ylös. Tästä se alamäki alkoi. Varsinaiseen taistoon lähdettiin alla 10 lähestyminen ja 7 paikka makuu. Seuraamisista en muista pisteitä, ne meni tuomarin mukaan aika tiiviinä ja Niilo oli lähinna kietoutunut jalkaani. Liikkeestä seisominen oliko 8 ja liikkeestä maahanmeno kuulemma sakulle turhan hidas 5 ! Este 8, istui ennen käskyä. Luoksetulo 8,5 ja muuta älkää kysykö. Nyt seuraa virallinen selostus urheilu kisojen tapaan. Meidän jälkeen olisi ollut vielä 15 koiraa ja pyydettiin lähettään paperit maksusta postitse. Eihän tuolla ykköstulosta olisi millään saanut. Oma selkä on oikkuillut muutaman päivän ja autossa istuminen sitä tuskin kohensi. Halusi vaan jatkaa matkaa. Ja nyt se selkä vasta kipeä on, vieläpä aivan ylhäältä. Koskaan ollut. Pelottaa kun yksin vastuussa koko kaupasta.

Kaikki tämä maustettuna Niilon elämöinnillä, josta noottia myöskin tuli. Toki tuomari sanoi että tässä on koira jolla valtava halu tehdä, mutta sitten menee yli. Millä ton tasapainottaa, kertokaa jos tiiätte.

Ps kertokaa myös kuinka lukijat saadaan takaisin näytölle. Uusia tullut, tervetuloa. Mikä juttu tää on ??


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Seepramaista paimennusta

Tässä on viikolla shoppailtu, onnistuttu ja epäonnistuttu ostoksissa. Ensimmäisenä rantautui pedit ja ihan makeethan nuo olivat, tosin eivät lainkaan minun tyyliäni. Isotkin mokomat ovat ja musta/valkoiset. Seeprat. Toisen jätin itselleni, korjaan Niilolle, Jaloa peti ei oikeastaan kiinnostanut lainkaan. Ukko on enemmän kovan lattian miehiä.
Toinen peti sai arvoisensa paikan ystäväni dallujen petinä. Miettikää kuinka loistava yhdistelmä väreissä.

Seuraava ostos saapui perjantaina ja eikun leikkimään lauantaina. Niiloa ei tämä hupatin kiinnostanut alun muutaman epätoivoisen tahtoo suuhun yrityksen jälkeen. Jalo suoritti arvioinnin ja pallo paimennus saavutti huikeat mitta suhteet. Tunnin jälkeen otsallaan palloa kuljettanut ukkeli oli aivan puhki. Sitten iski paniikki. Saku palstan keskusteluissa karua kertomaa irronneista hampaista, kuluneista hampaista ja nyt mietinkin uskallanko antaa ukoille koko sikaa käyttöön. Kokemuksia? Eihän se haittaa jos Jalo otsallaan työntelee, mutta entä jos hampaat iskevät kiinni kohtalokkain seurauksin. Apuva.

Kuvat kertokoon ostoksista paremmin ja tarkennattakoon että kysymyksessä on kuuluisa sika pallo. Kova.








tiistai 4. helmikuuta 2014

Leirille

Viikonloppuna todella myös yritettiin huilailla. Helpommin sanottu tosin kuin tehty, koska mielessä oli niin paljon mukavia asioita ja kokemisia. Muistettiin reenailla molempien kanssa ja Niiloon kisojen lähestyessä keskityttiin tietenkin enemmän.
Sunnuntaina Jalo tapasi tyttö kaverinsa ja reilun ulkoilu tuokion päätteeksi reenailtiin Tuuloksen parkkipaikalla, hallissa olon esti kuhiseva kirppis. Mukavaa.
Niin, minä olen sitten ilmoittanut itseni ja Jalon Kansallisten lajien tottisleirille. Minua hieman hirvittää, koska pienenä tyttönä kun minut työnnettiin jonkinlaiselle kesäleirille karkasin sieltä läheiseen mummolaan. Olisiko Orivedellä vapaata mummoa, jos me kaivattas pako paikkaa??

Pieni toivomus jos haluaisitte lisää kommentteja kirjoituksiinne. Todista ettet ole robotti saa harmaita hiuksia aikaan, milloin tekstiä mikä pitäisi kopioida ei näe. Teksti on aivan mahdottomaksi tehty. Kymmenen kerran jälkeen olet valmis paiskaamaan läppärin seinään. Mutta eihän siinä, toki saatte pitää tuonkin mahdollisuuden, minä en nyt vaan enää jaksa yrittää. Tulen kyllä lukemaan kaikki kirjoituksenne ♥