maanantai 16. lokakuuta 2017

Toko koe Hausjärvi

Mulla on ongelma ja ihan vaan tiedoksi montakin mutta ei mennä liian lähelle totuutta.  Me kävimme kisoissa. Me kävimme haistelemassa huolella hallin lattian ennen ja ja jälkeen kisan ja kisan aikana.
Monta ihanaa neliömetriä täynnä mitä huumaavampia tuoksuja. Tuoksuja jotka sekoittivat Aapon pään ja emännän. 
No varsinaisesti mun nokka ei hallin lattiaa nuollut mutta epätoivo pirulainen iskeytyi harteille ja jämähti paikalleen. Yrityksistä siis virityksistä huolimatta me saatiin kolmostulos ja täysi sata pistettä ihan vaan nuuhkimalla.  Ei huono.

Kuinka vaikeaa on komentaa koiraa julkisesti kisan aikana ? Tai kuinka noloa on seistä perusasennossa ihan yksin ? Noh meidän karttaan ei piirrelty tuona lauantaina mitään järkevää mutta onneksi mitään ei ole menetetty. Huolella valmistellun kokemuksen jälkeen mua tuskin osaa enää jännittää mikään niinkuin ennen. Seuraavalla kerralla saatamme haistella tuomarin, häipyä kehästä, alkaa nujakoimaan, syödä kehä sihteerin eväät, kakkia matolle tai sitten me voimme petrata ykkösen. Miten luulette meille halloweeninä käyvän ?

Toivottavasti kehän reunoja ei ole vuorattu tuoksuvilla kurpitsoilla tai lentäviä aaveita löytyisi katosta. Taidan varmuudeksi naamioitua teemaan sopivalla asustuksella.

Kuvat Kristiina Kerttula kiitos !  


maanantai 9. lokakuuta 2017

Jäljen aloitteluja lokakuussa

Vaikka on elämässä ollut kaikkea muutakin mukavaa niin on me muistettu reenatakkin. Toisaalta se kaikki muu elämän suola sokeri ja karkki mahdollistaa hyvän mielen myös reeneihin.

Aapon kanssa pääsimme asian tuntevassa opissa metsä jäljen saloihin ja meidän tietämys siinä asiassa on aika surkea. Pelto jäljillä tampattu muutamaan otteeseen siinä kaikki. Metsä jälki vaikuttaa niin paljon paremmalta ja siihen saattaa ihan innostua. Hämmästykseni Aapo on osoittautunut erittäin päteväksi tuossa lajissa ja kepit nousevat maasta sujuvasti. Myös esineet lähtevät ukon matkaan mukavasti maastosta.

Tätä tukemaan tehostetaan tottista, seuraamista, eteen menoja, esteitä ja vaikka mitä. Ei ainakaan pääse kyllästymään ja juurtumaan paikalleen. Toki tokoa jatketaan edelleen ja tuossa lauantaina olisikin kisa tiedossa. Jälleen asenteella kehä  ja liikkeet parhaalla mahdollisella tavalla läpi. Muuta emme odota, uneksi ja jos jotain tulosta saadaan ilolla sen vastaanotamme.

Ja lopuksi minulle huikea juttu  kun pankkikortin kadotin tuossa karkki seikkailujen välissä. Muistin kotona käydessäni käväisseeni aika laajalla sänkkärillä ja toiveikkaasti pistin pojat etsimään. Alun haahuilun jälkeen Jalo ilmaisi kortin jäämällä seisomaan sen luo. Hitsin pimpulat että noi on viisaita otuksia. Varsinkin Jalo joka näennäisestä nallemaisuudestaan ja ei kiinnosta asenteesta huolimatta jaksaa usein yllättää kun sitä vähiten odottaa.

Palaillaan loppuviikosta jälleen uutisten merkeissä, huomenna sitä tottista ja kiva kun on saatu jälleen uusii lukijoita TERVETULOA !!!

Kuvat Kristiina Kerttula 


maanantai 11. syyskuuta 2017

Haaveista totta

Pitäisikö laittaa ainoastaan päivitys onnellinen. Riittäisikö se tuomaan esille tunteen jota en vieläkään ihan taida uskoa.
Mä olen aika sitkee reenaaja mutta olen aina aliarvioinut omat mahdollisuudet kun tää kuitenkin jotenkin menee pieleen. Eilen ei mennyt pieleen lainkaan. 

Oikeastaan eiliseen kiteytyi vuosien haaveet, unelmat, toiveet. Kaikki se mitä olen salaa pienesti toivonut, ääneen uskaltamatta edes kuiskata. Se että me oltiin ehkä kerran maailmassa lähellä koirakkoa, yhdessä tekevää tiimiä. Kykenin kuljettamaan koiraa kentällä liikkeestä toiseen. Pystyin jopa kiittämään Aapoa muutamaan otteeseen. Ihan pienesti unohdin  muut ihmiset ja tartuin/keskityin hetkeen.  Se kallisarvoinen hetki josta ei ole varaa hukata sekuntiakaan koska sitä et koskaan saa takaisin.

Koiranohjaajana olen mallia ravisteltava aika ajoin. Ja voin kertoa että on ravisteltu mutta koen kuitenkin rakkaudesta lajiin ja puhtaasta hyvästä tahdosta. Itse tulen tekemään kaiken tarvittavan työn mutta en voi millään tavoin ohittaa/väheksyä kouluttajan tukea, turvaa.

Tuntuu kun olisi tunkenut itsensä ulos jostain itse luomastaan kuplasta. Kuplasta jossa leijailee mä en osaa/ei tuu mitään ja huomannut uuden maailman jossa leijailee me osataan/me yritetään onnistua !

Aapo suoritti radan mallikkaasti ja liikuttavinta oli ehkä yleisarvio 10. Siihen kulminoitui parhaiten se että olimme pystyneet luomaan yhdessä jotain ainutlaatuista. Meille isoa ja tärkeää.

Konaispisteet 189,5 sekä KP 12 koiran sarjassa ykkösinä, YKKÖSINÄ !! Me !! Oikeesti !! 

Kouluttajan kujeilun takia jännitin lähinnä olemmeko lähelläkään ykköstulosta ja se tunne kun seisoit viimeisenä vastaanottamassa meidän palkintoa.  Alokasluokan voittoa.  Aapon ja mun. Ehkä isoin yllätys mun koiramaailmassa ! Koskaan? :D

Palkinnon omistan yhtä lailla Aapolle ja mulle sekä Kristiina Kerttulalle. Mitkään sanat tai teot eivät voi kiittää tarpeeksi paljon tätä sydämensä peliin laittavaa koutsia. Ja mä jotenkin luulen että tarviin edelleen ravistelua ♥ KIITOS että olit jakamasssa tän tunteen kanssani. Paikalla kun pienistä haaveista kasvoi jotain suurta. Suurempaa kuin kykenin/kykenen tajuamaan.




lauantai 9. syyskuuta 2017

Asenteen metsästys ja syndet

 Elämä ei oo aina vaaleenpunasta vaan sen monia eri sävyjä. Takapakista toiseen myös koirankoulutuksessa ja joskus ihan oikein urakalla.
Kuinka sä päätät onnistua ja parantaa yhteistyötä koirasi kanssa ja sitten jokin suistaa taas jälleen kerran hakkaamaan päätä paksuun tiiliseinään.

Tänään paikkamakuu epäonnistui monin eri tavoin, mun asenne toisen koiran karatessa Aapon päälle, Aapon reagoidessa ja minun uhmakaskin reaktio vetää koira tilanteesta ja lähes paeta paikalta.
Vain reenikavereiden ja koutsin täpäkkä puuttuminen asiaan sai mut seisahtumaan viiimein sijoilleen. 
Se valtava suru, menetetyn pelko paikkamakuun suhteen oli tunne mielessä järisyttävä. Ja kerrottakoon nyt vaikka yleensä en näin tee, meillä on huomenna kokeet.
Olen saanut pariltakin taholta runsaasti palautetta asian tiimoilta. Ymmärrän kuinka eri tavoin minun olisi pitänyt toimia mutta en kyennyt. Elämässä todellakin sattuu monenlaista ikävää ja ei pelkästään koulutuksessa.  Se kuinka korjaat/hoidat vahingot onkin sitten omasta ja vain omasta itsestä kiinni. Tänään meinaan tarttua en todellakaan pulloon vaan peiliin. Kysyä itseltäni yhä uudestaan ja uudestaan kuinka olisin voinut toimia tilanteessa toisin.
Aapo on ansainnut taitavuudessaan sen kaiken hyvän ja edes minulla ei ole oikeutta tuhota sitä valtavaa työmäärää johon koultuksessa tähdätään.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä johon suhtaudun luottavaisen toiveikkaasti. Minä saan tarvittavaa tsemppausta joka varsinkin nyt on kullan arvoisen tärkeää. Jos jotain aion oppia omasta tavastani hoitaa tilanteita on päättäväinen asenne. Asenne jota ei jätetä kentälle, asenne joka kunnioittaa tilanteessa myös koiraa, asenne joka vaikuttaa reeni kavereihin, asenne joka määrittää koirankoulutuksen perusperiaatteet.

Repussa on jo kilpailua varten tarvittavat paperit, asenteen heitän vielä päällimmäiseksi ja pidän siitä tavattoman hyvää huolta. Kaveriahan ei jätetä !! Milloinkaan ! 

 Kuvat Kristiina Kerttula

Eikä unohdeta eilistä päivää Niilo Nipa mies täytti 9-vuotta!! Maailman kultaisin ukkeli, taitava ehkä jo nyt hieman väsynytkin. Hän kuitenkin pääsi reenikentälle humppaamaan pallon kanssa ja se oli hänelle kovin tärkeää.

Kaksi mahdottoman erilaista päivää tunteiden kirjoa liikutuksesta, surusta, epätoivosta. uskosta, toivosta ja pelostakin. Oli aivan pakko laittaa ajatusten myllerrys esiin jos vaikka pieni aurinsäde pilkahtaisi sateen keskelle. Ja pilkistäähän se jos itse luottaa ja uskoo !!


tiistai 29. elokuuta 2017

BH JA TOKO !!

Olen tavattoman onnellinen kahdesta onnistuneesta kisa tuloksesta. Tyytyväinen itseeni että ylipäätään uskalsin kahlata ne läpi. Ilman pientä persuuksille potkimista tuskin olisin edes kyennyt moiseen. Ja oivalluksien ja sattumien viidakossa seikkailtuani olen rohkeasti tarttunut reeneihin uudella innolla. 
Se mikä on muuttanut ajattelu tapaani toimia ja ajatella asioita laajemmin on oivaltava, haastava ja periksi antamaton koulutus. Mikään ei tule ilmaiseksi ja kiitoksilla ei reeni nuotiolla lämmitellä. Sen makeampaa onkin saada ansaittu kehu onnistuneen reenin/suorituksen jälkeen.

Olen huomannut Aapon kehittyneen valtavasti ja itsessäkin huomaan pieniä muutoksia.  Valmiita ei olla millään mittarilla laskettuna mutta se positiivinen energia mikä on alkanut virrata on järisyttävää.  Tahto tehdä ja onnistua on ihan eri maailmoissa ja ne pitkät ajelut kesäisillä teillä ovat kaikki olleet niin vaivan arvoisia.

Meillä on lukuisia haaveita ja unelmia mutta tärkeintä on nauttia matkasta ei perille pääsystä. Minulle nykyisin jokainen reeni on uusi ihana mahdollisuus kehittyä ja oppia lisää. Joskus saatoin mainitakin että koukkuun jää ja pahasti muttei haittaa yhtään. Minun koutsini saa edelleen piiskata meitä eteenpäin ja minä lupaan kuunnella sekä yrittää parhaan kykyni mukaan noudattaa annettuja ohjeita.  Vaikka sitten leikilläkin ja sillähän sitä valtavasti olisin merkitystä.

Padasjoki BH koe ja Janakkala ykköstulos tokossa pistein 163, ei paha ei lainkaan. Syyskuun unelmat odottavat ottajaansa mutta sen varrella nautitaan ja reenataan.  

 BH koe kuvin kaikki kuvat Kristiina Kerttula


Toko koe kuvin

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Rauhoitutaan ! Onnistutaan !

Ohjaajana mulla on kauheasti tekemistä. Kaikenlainen häslääminen vie energiaa itse asiasta ja siinä touhussa kärsii sekä koira että ohjaaja. Tuntuu väliin että kannan taakkana munalukkoa raskaalla kädellä mukanani ja reenin alkaessa sujautan sen tiukasti kiinni ja tukehdun siihen. Siinä ei  enää voi kun yrittää selvitä tai vaihtoehtoisesti olisi kai helpompaa pyytää jonkun aukaisemaan se! Toki parasta olisi omia avain itselleen ja kyetä itse aukaisemaan omat solmunsa ja lukkonsa.

Miksi on niin vaikeaa keskittyä oman tilan ottamiseen ja hallintaan. Olla kuin maailmassa ei olisi ketään muita minä ja koira. Unohtaa kaikki muut hallitulla tavalla. Syventyä olemassa olevaan ja kuunnella ohjeita. Uskoa että maailma on tässä ja nyt !! Se ei ole seuraavassa hetkessä, se ei ole huomenna  ja kohta sekin on mennyt. 


Elämän hallitun kurinalaisuuden rikkoutuminen rasittaa ja riipii ja irti päästäminen vanhoista kaavoista satuttaa. Uuden ajattelun omaksuminen ihastuttaa, vihastuttaa ja pistää tekemään töitä rankalla kädellä. Siinä pyörähtää koko maailma hetkeksi ja keinuttaa kuin aalloilla. Kun vielä saisin keinuttamisen loppumaan ja tunteen että aallot rauhoittuvat ja maa kantaa ohjaajana.

Aapo on koirana valtavan ihana ja kuuntelee ohjeita tai kuuntelisi jos osaisin niitä oikealla tavalla antaa.  Edistystä on toki tapahtunut paljonkin ja tulee tapahtumaankin siitä olen varma. Minulla on kuitenkin maailma kädessäni kun osaan sen käyttää oikein. Ihana koutsi joka sydämellään tekee parhaansa meidän eteen. Lukuisia blogeja selanneena tiedän kuinka tärkeää on löytää oikea ihminen ohjaamaan koirakkoa eli meitä. Hippasen haastavana ihmisenä on tärkeää että minulle kyetään sanomaan asiat niiden oikeillä nimillä. Vain ja ainoastaan sitä kautta pystyn kehittymään ohjaajana ja ehkä oma elämäkin kouliintuu siinä sivussa. Kaikki liittyy kaikkeen ja nivoutuu lopulta yhdeksi. Tästä en ikinä pysty kiittämään tarpeeksi kaikki on liian vähän ♥

Ja miksi tälläinen vuodatus vaikka voisin ennemminkin kertoa kaikista onnistuneista reeneistä. Ja niitä on paljon, lukumääräisesti enemmän kuin täysin epäonnistuneita. Ehkä ne ovat liian itsestään selviä ja notkahdus eilisessä paikkiksessa oli kauheaa. Ja lisätään vielä kontaktin puuttuminen, ohjaajan täydellinen panikoituminen, ohjeiden kuuntelematta jättäminen, koiran unohtaminen ja mitä näitä nyt muita onkaan. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin ( kuka viisas näin onkaan sanonut , itse luulen että maan allekkin pystyy kaivautumaan ) ja toivottavasti se tie ei keinuta enää ja kurkkua ei kurista ahtaan lukon puristus.  Sillä kaikesta huolimatta ja juuri sen takia viihdyn reeneissä valtavan hyvin.  

Kun vaan muistaisi pakata kaikki edellä mainitut asiat reppuun ja muistaa myös ottaa ne esille sekä mikä tärkeintä käyttää niitä !!

Kuvista kaunis kiitos Kristiina Kerttula !!








Positiivinen pläjäys loppuun eli Aapo on kammennut A-esteen yli ainakin kahdesti, metrin este sujuu mallikkaammin. Ja onhan tässä kaikenlaista jännitettävää mutta niistä kerron tarkemmin toivottavasti iloisissa merkeissä. Sanotaan vaikka että koko viikko kuluu perhosten lepatellessa vatsassa !!  Kivaa loppu kesää kaikille

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heinäkuun mietteet

Monenlaista tekemistä ja kokemista muuallakin kuin koirailun saralla. Ja sitä työtä työn perään, onneksi todella sitäkin vielä on. Vaikka jaksamisen rajoilla senkin suhteen mennään. Ei se ole ihmisen homma jököttää puodissa kuutta päivää viikossa ilman lomia ja vapaita.

Hieman ollut valoa tunnelissa kun olen saanut soviteltuu mukavia juttuja arjen lomaan.  Pienikin irti otto arjesta reipastaa mieltä ja kaiken uuden kokeminen  luo avaruutta ajatuksiin.  Näitä lisää elämään ja velatkin saattaa vielä tuntua saatavilta.

Uskaliaita hyppäyksiä aiomme ottaa tässä kuussa. Reenit jatkuvat  ja elämä on mallillaan. Kaikki ukot voivat kohtuullisen hyvin.  Jalon korvaa tyhjenneltiin taasen mutta nyt on onneksi pysynyt littanana. 
 Niiloon laitettiin lisää nivelainetta ja painoa yritetään saada alas kemiallisen kastraation sivu oireena. Turkki toisella ainakin tuuheni ja kauniilla laineilla Niilo hiuksiaan hulmuttaa. 

Kuvituksena tekstiin laitan K Kerttulan upeita kuvia Aapon reeneistä. Ja jos uskallan sanoa jonkinlainen ilo ja onnistuminen on löytynyt meidän tekemiseen.  Toivottavasti virta riittää ja minun ohjaaminen petraantuu vielä tästä !!

Valtavan kivaa heinäkuuta kaikille ja muistakaa lomalaiset nauttia vaikkapa minunkin puolesta.  Minä yritän etsiä sitä mielenrauhaa pienistä kauniista asioista .









sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Hämeenlinnan näyttely




Piipahdimme Hämeenlinnan näyttelyssä Lammilla eilen. Päivä oli miltei tukalan kuuma ja itse kehässä olleena meinasi kunto loppua kesken. Nostan kaikille handlereille hattua jotka jaksavat kelissä kuin kelissä esittää muiden koiria.  Erityisesti erkkarit kysyvät kovaa kuntoa vahvan koiran kanssa. Koiran pärjätessä ja siirtyessä yhä ylemmäksi päivälle saattaa kertyä mittaa työpäivän verran odotteluineen. Siksi olisi huomioitava handleriä käytettäessä tietty korvaus jonka hän suo omasta ajastaan.
Tämän tietysti pystyy sopimaan yksilökohtaisesti mutta minusta olisi suotavaa huolehtia pitkän päivän aikana juomisista sekä riittävistä välipaloista. Rahallinen korvaus käteisenä/matkakuluina tms kuuluu ilman muuta asiaan.

Eilen todellakin esitin koirani itse mutta jos käy hyvä onni mukaan tarttuu ystävä jonka seurassa pitkäkään päivä ei tunnu pitkältä. Ja hän myös pitää huolta kamoistani sekä ravinnon saannistani :)


BW BRAVE HEART HÄMEENLINNA/LAMMI ROP SERT !!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Mitä olemme puuhastelleet tai jättäneet puuhastelematta. Reenien osalta näyttää lupaavalta eli todellisuudessa yks askel eteen viis taakse mutta periksi ei anneta.

Tokoilua tiistaisin ja BH reenilöitä torstaisin eli t päivinä tahkotaan tiukasti. Pienikin onnistuminen ja jonkin asian tajuuminen vapauttaa mielihyvää joka näkyy ja tuntuu onnistuneena reeninä.  Paljolti kiitoksia sitkeille kouluttajille jotka jaksavat rummuttaa neuvojaan väsymättä. Musta ei varmaan tulisi koskaan hyvää koutsia ja tuskin kukaan mulla haluaisikaan käydä. Kärsivällisyys ja minä eivät ihan aina kulje käsikkäin.

Pari näyttely ilmoa laitettu menemään viis siitä ettei työntekijää ole nuiksi päiviksi vieläkään. Ehkä asiat jotenkin lutviutuvat. Ensimmäisenä vuorossa Hämeenlinna eli siellä tavataan tutut ja tuntemattomat. Tulkaa kiskaisemaan hihasta jos paikalle satutte osumaan.

Niilon tilanteesta hieman. Eläinlääkärissä rampattu niveliä hoitamassa Cartrophen aineella.
Pissan kiteet ovat hävinneet ja eturauhanen on normaalin kokoinen. Niskaan laitettiin toinen hormonikapseli edellisen vaikutuksen hiipuessa. Kyseessä siis kemiallinen kastraatio. Hoito on helppoa ja tehokasta ainoana haitta puolena hienoinen lihominen johon suositeltiin runsasta uimista. Tämähän sopii uimahullulle Niilolle jonka iho kestää kosteuden.






torstai 4. toukokuuta 2017

Mene pois paha punkki

Tervetuloa kevät kylmyys ja yllätys punkit. Yllätys sinällään koska yöpakkasia on edelleen ollut.  Ristiriitaisena lueskelen Bravecton punkkipillereistä aiheutuneita?   sivu vaikutuksia.

Osa minusta edelleen uskoo ettei kaikkea kirjoitettua pidä sinällään uskoa. Oikeastaan kaikkea pitää epäillä ja yksikin kirjoitus provosoi kirjoittamaan lisää.  Lisäämään edelliseen hieman lisää ja kas meillä on skandaali valmiina.

Eläinlääkärin kanssa juteltuani omat ajatukseni saivat vahvistusta. Borrelioosiin kuoleva koirakaan ei ole mukavaa katsottavaa. Jokaisella lääkkeellä on sivu vaikutuksensa. Itse en esim kestä ihan tavallista penisiiliä koska kieli alkaa turvota ja jos oikein ajattelee voisko siihen tukehtua. Tästäkin voisi saada aikaan kohun. 

Lääkkeet on maksettu ja hakemista vailla. Kun pääsen ne hakemaan vaiennan sisäisen pienen äänen ja yritän selvitä hengissä siihen saakka. Nimenomaan minä ja koirat! Meitä kaikkia ne paholaiset ovat purreet ! Itse en tiedä millä suojautua koska rokote olisi pitänyt kaiketi ottaa aikaa sitten.

Mitä mieltä olette kyseisestä lääkkeestä? Oletteko antaneet, antaneet aiemmin? Vaikutuksia?




lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ajatelmia

Koira harrastus välineenä on monen kirjava käsite.  Useimmiten asiat ovat sopusoinnussa ohjaajan ja koiran välillä mutta joskus mennään rytinällä metsään.
Saattaa huomaamatta käydä niin että toiveet koiran terveyden, motivaation tai omien toiveiden välillä eivät natsaa yhteen.
Tässä tilanteessa monasti turhautuu ja kentällä nähdään kiukkuinen koirakko jossa kumpikaan ei tiedä kuka tätä köyttä vetää.
Toisaalla omistaja saattaa lisätä laumaa hakeakseen yhä paremman/sopivamman yksilön täyttämään vaateet joita omistaja on itselleen asettanut. Koira määrän hipoessa ylärajoja ollaan jo sietämättömässä tilanteessa. Yhdellekään ei tunnu jäävän omaa aikaa ja hutiloidaan suunnalla kuin toisella.

Koiran terveys on monen asian summa ja pettymyksiltä vältytään kun aletaan ajatella koiran parasta. Se laji johon olit intohimoisesti satsannut toiveesi voi pakon edestä kääntyä aivan toiseen suuntaan. Kaikesta huolimatta voitte löytää suurenmoisen yllätyksellisen lajin ja menestyä odottomattomalla tavalla.
Kaikista näyttelykoiristakaan ei suurista unelmista huolimatta tule kehän tähtiä jotka syttyvät loistoon. Pieninä annoksia näyttelyt ovatkin parhaimmillaan omistajan/handlerin yhteistyön unelmaa jossa koira nauttii esiintymisestä ja saamastaan huomiosta. Ihan paras palkinto.

Lajeja löytyy koira maailmasta valtaisasti ja suosittelenkin kokeilemaan, ihastumaan ja hurmaantumaan erilaisista tavoista harrastaa yhdessä. Pitää unohtaa pitää. pitää antaa itselle lupa saada ja ennen kaikkea pitää antaa koiralle mahdollisuus olla oma yksilöllinen itsensä.

Tätä rauhaa opiskelen sisäisesti kaikenaikaa ja täydellisyyteen on maailman verran matkaa. Vaikka se koira rakastaisi kuinka palloiluja pihassa ja samoiluja metsässä niin jotain pientä aktiviteetia varsinkin palveluskoira kaipaa. Sen tarpeen täyttäminen on meidän tehtävä tavalla jossa molemmat voittavat, nauttivat ja tuntevat huikeaa yhteenkuuluvaisuutta.

Monissa asioissa olen onnistunutkin sillä katse joka sulaa katseeseen lupaa tarjoaa antaa enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa. Niin haluaisin olla noiden katseiden arvoinen.





keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreenit

Taas se on täällä vieras jostain menneisyydestä. Kutsutaan häntä vaikka nimellä kadonnut motivaatio. Se on veikeä kaveri ensi kertaa tutustuessa mutta vähemmän pelottava koska olemme jo miltei tuttuja.

Se hyppäsi mukaan reeneihin kutsumatta ja kuiskutteli korvaan kesken reenien ei tuu mitään, kato nyt teitä häh hää. Koitin huitaista se olkapäältä mutta se tiukka mimmi palasi seuraaviinkin reeneihin.  Olemme  hyväksyneet hänet osaksi tiettyä koulutus janaa jota pitkin kuljemme kohti ? Ehkä hyppäys sisätilojen turvallisuudesta heitti meidät oman mukavuus alueen ulkopuolelle ja joudumme ponnistelemaan enemmän. Ehkä me olemme keväthulluja. Ehkä väsyneitä.  Ehkä me olemme vain me .

Seuraaviin reeneihin pakkaan KM:lle mukaan kahvimukin jotta malttaisi olla hetken hiljaa!


Kuvista kiitos Kristiina K ja koutsaamisesta pääsiäisreeneissä. Ehkä me jotain osattiinkin. Aapo ainakin on valtavan innokas ettei liiankin kanssa. Ohjaajan tarttee keskittyy enemmän ja kuunnella neuvoja. Pistää neuvot takaraivoon ja ottaa ne oikeasti käyttöön. Keskittyä ja keskittyä !! Menikö oikein ??





tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tämä on rakkaus

Vanhan koiran katseesta näkyy menneitä matkoja ja tutkittuja polkuja. Muistat tarkoin millainen rääpäle se oli hakiessasi hänet kasvattajan luota. Muistat miltei sen tuoksun kun painoit ensimmäistä kertaa nenäsi korvan taakse nuuhkimaan pumpulin pehmeää karvaa.

Nyt koirasi harmaantuessa ja väsymyksen painaessa aamuisin huomaat äkisti vuosien kuluneen kuin varkain. Vuosien joita luulit olevan loputtomiin. Rakkaus ei kuitenkaan häviä vaan voimistuu ja miltei tukehduttaa. Suret jo ennakkoon käpälä kädessäsi luottavaisen katseen seuraillessa katsettasi. Se varjo jonka joka ainoan liikkeen tiedät, tunnistat, osaat unissasikin.

Se vanha koira on mieleltään se nuori riehakas pentu joka tahtoo vain ja ainoastaan läheisyyttäsi.  Maustettuna hellällä huolen pidolla ja ylimääräisillä hetkillä joissa kaksi hengitystä tasaa yhteen. Kuono löytää nenän pääsi ja katse sulaa katseeseen. Ja se harmaantunut viiksi heilahtaa ilosta.  Meillä on vielä aikaa nauttia toisistamme ja keväästä. Ei me ajatella onko se viimeinen vaan kesällä upotetaan varpaat veteen ja istutaan ihan lähekkäin laiturilla. Aurinko laskee ja aurinko nousee, meillekkin.

Rakkaudella kaikille niin vanhojen kuin nuorien koirien omistajille. Olemme saaneet enemmän kuin ehkä ansaitsemme. Olkaamme luottamuksen arvoisia ensi hetkestä siihen viimeiseen ♥