maanantai 27. kesäkuuta 2016

Meidän Jussi

Koiraihmisen juhannus vietetään todellakin koiraillen. Juhannusaattona riensin pikaisesti liikkeen kiinni napattuani rannoille ja metsään ukkojen kanssa. Hieman sateli muttei se tahtia haitannut ja illalla grillattiin maissii, halloum juustoo ja pojille makkaraa.

Juhannuspäivänä ihanasti oli järkätty nyyttärit reenien merkeissä. Koulutettiin ja opittiin muita katselemalla uutta kahvikipponen leuan alla. Taivas puolipilvessä nautittiin ja naurettiin. Sitä niin harvoin ehtii nelisen tuntia viettää kerralla yhtään missään että tää kyllä kannatti. Parempaa tekemistä en ihan heti pystyisi keksimään vaikka hyvän mielikuvituksen uskon omaavanikin.

Taas iltapäivällä auringon jo jälleen porottaessa uittaan äijii ja meidän uusi vesipeto on Aapo. Ihan hurjaa kuinka tyyppi nauttii ja jaksaa uida määrättömästi oma aloitteisesti ja hyvin. Jalokin haki äipälle lumpeen lehden. Voi toista. Niilo tapansa mukaan vahti laumaansa kirkkaasti kuuluvalla äänellä.
Sunnuntaina olikin Jämsää ja Nesteen terassilla istuskelua ja hieman lisää istuskelua. Osassa ruokia olisi mennyt kaksi!! tuntia mutta tyydyttiin tunnin eväisiin. Seurana hurjasti huojuvaa Himoksen palaajaa.  Aapo sentään kesti täydellisesti loikoilla terassilla eikä meitä sieltä mihinkään ajettu vaikka mietinkin tuleeko lähtö.  Kiva rauhallinen juhannus ystävien parissa, tykkäsin.

Kuvista erittäin suuri kiitos Kristiina Kerttulalle, meidän puuhanaiselle ja kouluttajalle ♥




tiistai 21. kesäkuuta 2016

Jännän äärellä

Se tulee olemaan aina jännittävää ja hivenen oksettavaakin. Silti se on asia joka on kuitenkin on tehtävä. Nyt olen tarttunut jo tuumaan ja toimeen päästään ensi kuussa. Selkä/lonkat/kyynärät niin ihanan uskaliasta ja kallista. Kuitenkin olen sitä mieltä että vaikka tieto lisää tuskaa tai poistaa niin tämä on asia joka kaikesta huolimatta kuuluu ihan must juttuihin.
Muutakin olemme suunnitellet, näytelmät varattu. Milloin ja missä jääköön vielä hämärän varjoon. Helteinen heinäkuu muodostukoon helvetin onnekkaaksi kuukaudeksi.

Missä ja milloin siis ikäisenä, hintahaarukkaa, tuntemuksia. Sana on vapaa, jakakaa kokemuksia. Kiitos !


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Lauantain pohdintaa

Sadetta on pidellyt, lähinnä kaatosadetta.  Toivottu ja odotettu torstain tottisteluun varattu koulutus jouduttiin perumaan yhteistuumin. Pienistä sateista en todellakaan välitä mutta taannoinen sade meinasi kaataa maahan. Juhannusruusu parkakin makaa oksat maata viistäen kukat riepoteltuina.

Kaikesta huolimatta yllätysvapaan johdosta ulkoilimme keliin nähden riittävästi. Muutakin kivaa sain ängettyä päivään ihan omaksi iloksi.  Pojat voivat hyvin ( koputtaa puuta ) ja niiden seurasta/seurailusta nauttiminen täyttää liikenevän vapaan. Jotenkin lohdullinen ajatus seuraa mieltäni, nauttiminen. Ei ole pakko puurtaa hiki hatussa tavoitteet silmissä vilkkuen vaikka niitäkin tarvitaan. Me tehdään mitä tehdään, mitä eteen tulee ja milloin tulee. Se pokaali ja pysti on kuitenkin vain ja ainoastaan hetken ilo ja jos matkalla kadottaa riemun rajattomuuden on hukassa.  Kaikista eniten nautin kuitenkin ukkojen kanssa matkalla olosta, perille pääsy ei saa eikä voi olla ainut päämäärä. Matkalla kohdatut ihmiset tekevät elämästä elämisen arvoista ja sanonta mistä tunnet sä ystävän pätee erittäin hyvin. Se ystävä pysyy, jaksaa, auttaa, tekee maailmasta hitusen paremman reenata ja tähdätä jopa niihin tavoitteisiin.  Onneksi minulle on sellaisia ystäviä tarttunut takinhihaan. Eikä niistä hevillä luovu eikä karvakorvista. Kivaa viikonvaihdetta ihan kaikille ♥






keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Aapon eka serti

Todellakin kävimme näytelmissä Jämsässä kilpakorven radalla. Minun onneksi päivä ei ollut kuuma ja jaksoin molemmat ukot esittää. Voin sanoa että melkoinen homma hinata kaksi sakemannia autosta paikan päälle, onneksi ukko oli pitelemässä kehän ajan toista ja onneksi ( hah ) molemmat eivät päässeet paras uros kehään. Jalolle EH ja avoimen luokan voitto. Esitys meni ihan pöppeliksi koska jouduin vaihtaan lennosta ja mulle jäi väärä hihna ja kaikki kouraan. Harmittaa pienesti ku Jalo on niin mahtava seisoessaan kauniisti.

Aapon kohdalla taivas aukesi, serti ja VSP näitä me tulimme hakemaankin.  Arvostelu oli kauttaaltaan loistava.  Taka/etukulmaukset hyvät, pigmentti, urosmainen pää, edestä korrekti, hyvä esiintyminen, käyttäytyy kauniisti ja ainoa miinus oli hieman löysät huulet. Hah tuo ei meitä haittaa ehkä ne kiinteytyy ilman plastiikkakirugia ;)

Seuraavia näytelmiä jo ankarasti metsästän, päänäyttely jäi väliin koska meillä on kylällä markkinat ja apuvoimia ei ollut tarjolla. Näyttely olisi muutenkin ollut kaksipäiväinen luulemani yhden sijaan. Ehkä sitten Helsinkiin elokuussa.




Jalo

Jalo täytti sitten 6.6.2016 6 vuotta, hurjasti mahtui kutosia tuohon päivään. Toivottavasti tuovat onnea tuleviin vuosiin. Juhlia vietettiin hillitysti jäätelön ja maksalaatikon voimin. Siinä tarjottiin kavereille kanssa ja kolme jäätelösuuta maiskutteli annostaan antaumuksella.

Varsinainen synttärilahja vinkulelun lisäksi oli osteopaattinen hieronta johon mun työkiireiden takia isäntä vei ukon. Heillä oli ollut oikein mukava iltapäivä, pissillä oltiin käyty ja Himoksen maisemia ihailemassa. Suotta mä mietin etukäteen kuinka siellä selvitään, Jalo kun on erityisen vahva ja pohdin jaksaako edes hanskoissa pidellä. Jaksoi, luottakaamme ukkoihin enemmän.

Ensimmäisellä kerralla vuosi sitten Jalo ei oikein osannut rentoutua, mutta nyt osasi. Kaksi tiukempaa kohtaa löytyi joista toinen oli naksahtanut paikalleen. Illalla uni maistui ja tämä päivä huilaillaan. Sitten hoitoon kuuluu ravaamista eli me hoidamme sen pyöräilyllä. Jalon ihan paras laji jota rakastaa.