tiistai 29. joulukuuta 2015

Paukuttaa

On käsillä taas se aika vuodesta kun kaikkialla paukkuu. Uskomattoman upeitahan ilotulitteet ovat oikein annosteltuina ja mikä tärkeintä oikeaan aikaan. Pelkäävän koiran kanssa tilanne on hieman toinen. Meillä porukan pelokkain jostain käsittämättömästä syystä on Niilo. Pienenä miehenä moiset paukkeet eivät häirinneet ja näyttelyissäkin suoritetut ampuma kokeet suoritettiin mallikkaasti. Vanhemmiten jopa televisiosta kajahtevat ammunnat saavat ukot perääntymään. Ihan kuitenkaan ei olla läähättely asteella ja ulkosalla ollessaan pakenee lähinnä eteiseen. Tässä kohtaa vara ei kuitenkaan venettä kaada.

Tärkeintä kuitenkin olisi olla mahdollisimman normaali ilotulituksen aikana. Tehdä arkisia askareitaan normaalisti, koiraa saatika pentua ei pidä säälitellä eikä paapoa. Verhoja voi tarvittaessa vetää ikkunoiden eteen, television ääntä hieman koventaa. Myös aktivointipallot, maukkaat puruluut ja mielekäs kiva yhteinen touhuilu voi viedä koiran ajatukset muualle. On myös huomattava että pentu saattaa imeä vaikutteita pelokkaasta koirasta ja mahdollisuuksien mukaan pahimman paukkeen aikana koirat voisivat leikkiä eri huoneissa. Tärkeää on myös ettei pelokasta koiraa koskaan jätetä yksin. Myöskään ensimmäistä uutta vuotta viettävää pentua. Ihmisen toimilla on suuri merkitys koiran reagointiin sillä jos oikein alkaa voivotella niin koira varmasti ajattelee jonkin olevan todella pahasti pielessä ja lisää tätä kautta koiran pelkotilaa. Ulkoillessa olisi myös syytä pitää koira kytkettynä, myös vaikka luottaisi koiraansa.  Äkillinen kova pamaus lähellä saattaa suistaa koiran pelkotilaan. Tätä kautta karkuteille ikävin seurauksin.

Poimin netistä muutamia tuotteita koiran pelko tiloihin. En saa näistä mitään hyötyä vaan halusin etsiä itseäni ja muita varten mahdollisuuksia.

TURVALLISTA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE KARVAKAMUILLE OMISTAJINEEN !!






                                          Kuvat kopioitu netistä !


maanantai 28. joulukuuta 2015

Trio reenaa

Joulu vilahti miltei huomaamatta ohitse mini lomalla ja täällä me ollaan taas työn touhussa. Ulkoiltiin reilusti ja lauantaina reenailtiin hallilla. Nipakin hieman taukoiltuaan pääsi työn touhuun ja kuinka hyvä se oikein onkaan. Mieli alkaisi tehdä, noh jotain. Ollaan me pihalla toki tehty kaikenlaista ja maailman helpoin ukkeli se on. Ihmisen se kuuluisa ajatus. Tervehtynytkin että mihin me vielä päädytään.

Aapo loisti myöskin.  Seuraamisessa imuttamisesta tarttee päästä kunnolla irti ja ollaan päästykin osittain. Liikeestä maahanmenoo reenaataan, kaukot hyvällä mallilla, esteen ylitystä varoen, sivulle tuloa ja vielä hieman sivulle tuloa. Hyvä tästä tulee kuulkaas. On niin maan innokkain koululainen että alaasteelta saadaan kevyesti puhtaat paperit. Tammikuussa meillä onkin ukkelin kanssa jännää tiedossa, siitä hieman myöhemmin.

Jalo haluaa aina tehdä kaikenlaista ku Aapoa reenataan ja nyt yksin ollessa ei mikään sitten kiinnostanut. Ei aina ja olihan sentään joulu. Jouluna ei tartte, eihän ?  Vuodet mietitty Jalolle sopivaa innoketta ja sehän on löytynyt Aapo.  Aapo mukaan reeneihin. Ne on muutenkin ku kaks siamilaista kaksosta. Yhdessä nyhväten.  Nipasta nyhvääminen ei oo aina kivaa, selänlämmittimeks nukkuessa Aapo kelpaa.  Yhdessä on kiva nukkua. 







maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulumielellä

Lapsuuden joulut olivat ihania. Aamulla laskeuduttiin telkan eteen katsomaan piirrettyjä ja suklaatakin sai jo hieman salaa napsia. Päivän painuessa iltaan kuljimme pulkkia vetäen tähti taivaan alla jään ylitse pakkasen napsuessa lämpimään ihoon. Nykyisellään olisimme soutaneet järven ylitse. Hieman hassua.
Mummolassa tuoksui hyvälle, ihanille ruuille ja kaikille herkuille. Ruokailun jälkeen maha kipristellen pukki saapui valtavan säkin kanssa ja hienoinen hermostunut hihitys karkaili ilmoille. Ihan ehdottomat lahjat olivat Enid Blytonin Viisikko kirjat ja Anni Polvan Tiinat. Kirjojen tuoksu jo vei mennessään ja oli suloista käpertyä avaamaan ihka ensimmäinen sivu.

Niin lapsuuden jouluihin ei ole paluuta ja nykyisellään en ole lainkaan jouluilija. Ammatin valintakin vaikuttaa etten tahdo kestää pukkeja ikkunalaudoillani ainakaan.
Koirille kuitenkin haluan omanlaisen joulun. Tänään oli Jalon päivä töissä. Töissähän ukko muutenkin on mutta herkkuja oli hieman enemmän. Pientä arjen hemmottelua. Ajattelin vielä jatkaa Jalon päivää pyhinä kahdenkeskisellä pyöräilyllä halki metsäisten maisemien. Niilolle olisi keksittävä myös jotain mieluisaa. Aapon päivä on lauantai, tavataan tuttuja ja hieman reenaillaan. Ehkä myös shoppaillaan jotain kivaa.

Oli joulusi millainen tahansa, pääasia on rakentaa siitä itselleen mieluisa. Minulle se merkkaa vapaata ja rentoilua rakkaiden koiruuksien kanssa. Kynttilän valoa ja itselle mieluisaa ruokaa. Ukoille muutamat tarkoin valitut lahjat ja herkut. Runsasta ulkoilua ja myös sitä reenailua. Sohvaperunaksi minusta ei ole lanttulaatikoita sulattelemaan. Kaipaan myös vapaalla ihan myös sitä äksönii. Kuinka teidän koirakkaiden tai kissakkaiden joulut?

Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi ja toivotamme kaikille lukijoille rentouttavaa ihanaa joulua. Karvaisille kavereille paljon paljon hyvää mieltä ja kivoja hetkiä. Pian taas palataan.




lauantai 19. joulukuuta 2015

Murrosiän kynnyksellä

Lumi tuli ja meni . Antaa ihan olla jo lumettomana, ei oo enää väliks. Suuret uutiset koskee jalkaa ja sen nostoa. Ensimmäisen kerran kentällä ja nyt yhä tiuhempaan. Aaposta tuli mies ja kuka vei mun pikkuisen. Tunnusta heti. 

Vieläkin muistaa sen tuoksun ja tunteen kun sai nostaa ensimmäistä kertaa syliin. Nuuhkia korvan takaa ja tietää että tämä tässä on mun ja mä oon vastuussa siitä sen koko elämän. Niin kauhistuttavan ihanaa. Mutta meillä nousee siis jalka ja hormoonit alkaa hyrrää. Kuinka teillä?  Alkoiko murrosikä ja kuinka se vaikutti olemukseen ja käyttäytymiseen? Vai meniko kuin sujahdus huomaamatta ohitse.  Pureudutaan murrosikään vielä hieman tarkemmin myöhemmin. Kunhan saan teiltä siihen hieman osviittaa.




tiistai 15. joulukuuta 2015

Sosiaalistaminen

Koiranpennun sosiaalistaminen, mitä se on ja kuinka se tehdään. Tai oikeastaan kuinka minä sen teen ja asian näen. Ensinnäkin haen kokemuksia, riittävästi uusia juttuja, ihmisiä ja toisia koiruuksia. Olisi yritettävä muistaa kaikki ne asiat joita koira tulee kohtaamaan elämänsä aikana. Varsinkin mitä ja millaisia omat tapasi ja tottumuksesi ovat.  Niistä kannattaa ammentaa runsaalla kauhalla pieniä onnistumisia arkipäivän sekaan. Yleensä huonosti käyttäytyvä koiranpentu ei ole lainkaan huonosti käyttäytyvä vaan epävarma ja purkaa sen erilaisiin tihutöihin. Sosiaalistettu pentu virikkeineen ei kotosalla kaipaa kuin rentouttavaa unta.

Ensimmäisten kuukausien aikana pitää olla alati pienessä liikkeessä koska myöhemmin se palkitsee tai rankaisee. Meille on muodostunut vakio rutiinit näiden osalta. Me irtaannumme maalaisuudesta aika ajoin kohtaamaan kaupungin hälyt ja melskeet. Autoilemme, hisseilemme, etsimme ruuhkaisia paikkoja rautatieasemilta, kauppojen edustoilla, tapahtumista ym. Käymme porukka koirankoulutuksissa ja tapaamme muutoinkin myös muita koiria ohjatusti. Monasti riittää että pentu pystyy rauhassa katselemaan muita koiria.  Lenkeillä emme kohtaa nenäkkäin koskaan toisia koiria vaan yritämme ohittaa ne kauniisti sekä sujuvasti.

Reenailun aloitamme jo todella varhain neljän kuukauden iässä pienillä kivoilla jutuilla. Mitään liian vaikeaa ja monimutkaista emme tavoittele. Luomme kuitenkin pohjaa tulevaisuuden reeneille. Näyttelyissä ehdimme piipahtaa jo pentusena. Erilaisia tokopäiviä ja koulutustilaisuuksia kannattaa kalastella ahkerasti.
Ei pidä unohtaa arkipäivän rutiineja sillä rutiineista muodostuu niin koiralle kuin omistajalle tukiranka jonka varaan on helppoa tehdä elämän ikäinen luja suhde koiraan. Käytetty aika ennen vuoden ikää palkitsee omistajaansa monin verroin ja kauniisti käyttäytyvä koira on todellakin ilo katsella ja onni saada elämäänsä.


Yhteistyön tuoma voima todella näkyy ja valitettavasti myös sen puute. Itse olemme vielä matkalla ja uteliaina kohtaamme haasteita luomatta niistä paineita. Tärkeintä kuitenkin on pennun kasvusta nauttiminen ja sitä ei pidä hukuttaa ja tukehduttaa kohtuuttomiiin toiveisiin ja vaatimuksiin. Jokainen päivä on kuitenkin kallisarvoinen lahja.




                            Ps meillä ei ole lunta, kuva tämän talven yhdestä lumisesta päivästä
                                                 joulun saapumisen kunniaksi :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Autoilun hurmaa

Elämää koiran siis kolmen koiran kanssa sepustukset jatkuu. Oikeasti mietin kuinka varauduin pahempaan ja maalailin kauhukuvia ties mistä. Oikeastaan kaikki on mennyt riittävän hyvin. Yksi asia alkaa mietityttämään, matkustaminen. Purkasko takapenkin veks, veräjää tarvitaan viimeinkin eli hihkaskaa jos jollain c-sarjan mersuun sellanen nurkissa lojuu. Pari kertaa ukot olleet takaboxissa kolmisin muttei uskalla. Hirvittää.

Joskus ku tunteet ohi kulkevasta koirasta kuumenevat ja alkavat kiehumaan ei sinne kolmatta väliin viitti änkee. Toisaalta sellanen vedettävä kassikin käy välillä koirasta. Kuinka hyvä näkö nuilla on ?

Millaisia ratkaisuja pakettiautoa lukuun ottamatta olette koirille rakennelleet autoilun kannalta ihan henkilö autoon?? Ja se veräjä.



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pieniä unelmia

On taas aika suunnitella seuraavaa vuotta. Haaveilla unelmoida ja innostua. Minkään ei tarvitse toteutua tarkalleen mutta pienissä haaveissa on taikaa. Tammikuussa ainakin näytelmiä ja ihka ensimmäinen KV Aapolle. Jännää.
Eilen olikin vuoden viimeinen reeni ja olen edelleen haltioissani. Niin isosti onnistuttiin että jäi hyvä mieli. Sivut olivat Aapolla kauniita ja paikalle jääminen istuen onnistui myös. Paikkamakuu tehtiin myös perinteiseen tapaan maaten. Ainoa miinus on hienoinen näykkiminen joka varmaan johtuu vähennettävistä maku paloista ja kohdistuu lähinnä hihaan. Muuten supermies ja ilahdutti myös luokse tulolla häiriön alla menemättä kohteeseen. Nyt Aapolle lepoa joulukuussa, mutta ihan ei malteta joulupedille heittäytyä. Ainahan arjen sekaan voi sujauttaa muutamat sivut, luoksarit ja seisomiset. Ihan vaan ku se on niin kivaa. 
Nipan silmä muuten paranee vauhdilla sanoisin. Silmätippojen ja antibioottien yhteispeli toimii ja enää silmä ei ole niin syvällä kuopassa. Touhukas mies ja kapula reeniäkin ihan innostuneena reenaili.

Ensi viikolla jouluillaan kulkueessa ja sujautetaan yllemme jotain kimaltavaa, värikkään valoisaa. Elikkäs Koirakoulu Onnin vuotuinen koira kulkue Jämsän kaupungin halki, jos olet lähettyvillä tule ihmeessä iloiseen porukkaan mukaan .






 Tavoitteet listana

- Toko ALO Aapolle
- Näytelmiä muutama
-BH koe ( ehkä ei vielä )
-lonkkakuvaus vuoden lopulla sekä selkä
-Lisää kokemuksia ja onnistumisia
- Kaikille paljon iloista mieltä ja ihania lenkkejä
-Nipan terveydestä huolehtimista ja ehkä Rally tokon aloitus
-Jalolle ehkä näytelmä ja pientä reeniä
-Ehkä jotain uutta kivaa, aina on tilaa yllätyksille

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Jouluinen kuvaus

Kuva Marko Hokkanen

Koiravalokuvauksessa Tuuloksella sekä metsässä aiemmin Evolla. Sataa yllätys sentään. Sateessa on eroja, rankkaa kylmää sadetta, sadetta tuulen kera ja väliin tihuuttaa. Pihamaa muistuttaa perunamaata, joutomaata johon uppoaa niljakkaasti. Pyyhkeet rievut rätit harjat kaikki käytössä. Moppi ei ehdi joululomalle. Kuinka selviätte kurailun keskellä?  Niksejä muillekin jaettavaksi sillä kaikesta huolimatta on jaksettava harrastaa sekä ulkoilla. Äsken sateen yltyessä miltei huusin tuuleen, anna tulla vaan hieman lisää kiitos ja heti hieman helpotti. Kivaa pikkujoulun taikaa kaikille.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sairastupa päivitys

Hei kaikille eläinlääkäristä. Onneksi sattui oikea eläinlääkäri paikalle alun jälkeen. Ensimmäinen ei tiennyt mitään ja olisi halunnut korva tutkimusta varten rauhoittaa Niilon. Rydellin Jouko hoiti sitten homman kotiin mallikkaasti tutkimalla korva käytävän ja silmän .Hornerin syndroomaa epäillään eli näkö hermon tulehdusta joka aiheuttaa halvaantumista eli roikkuvaa alaluomea.

Itse hermotulehdukseen antibiootit eivät pure mutta varmistaakseen muut tulehdukselliset syyt äijä sai antibioottikuurin. Tilannetta seuraillaan ja outoja oireita kuten pään riippumista tarkkaillaan. Vaurio korjaantuu kuukaudessa kahdessa ja jos ei tutkitaan tilannetta uudelleen. Hermon tulehtuminen ei johdu tapaturmasta, saattaa olla idiopaattinen tai selittämätön. Näillä mennään eteenpäin. Kertokaa jälleen jos on kokemusta hornerista ?

Kuvassa tänään otettu alaluomi edelleen roikkuu punaisuus hälvennyt, silmä vielä sisäänpäin.





tiistai 24. marraskuuta 2015

Sairastuvan terveiset

Kurjia uutisia. Niilolla todettiin uveitti joka on silmän sidekudoksen sairaus. Oireina alaluomen roikkuminen ja punoitus. Kipuakin havaittavissa pojan alakuloisuuden myötä. Eläinlääkäristä ei sen enempää mutta koulutuksessa kannattaisi ottaa huomioon kuinka isokokoisia koiria käsitellään. Ja ihan ei kannata hakeutua alalle jos pelko painaa ekana päälle kohdatessaan sakemannin.

Hoidoksi saimme silmätippoja sekä atropiinitippoja jotka laajentaa pupillia ja helpottaa kipua. Mistä tämä sitten on tullut voi vielä vain arvailla. Päähän kohdistunut isku on saattanut painaa silmää syvemmälle esim koirien leikkiessä ja tömähtäessä toisiinsa. Lisäksi on hurjempiakin vaihtoehtoja aina kasvaimesta ihan vaikka mihin. Onko kellään kokemuksia moisesta vaivasta? 

Nyt tarkkaillaan ukon vointia ja siirrymme seuraavaksi ihan oikealle eläinlääkärille. Harmiksi oma lääkäri lähti juuri lomaileen. Lääkäri jossa Niilo viihtyy loistavasti.





perjantai 20. marraskuuta 2015

Eka kertaa lumella

Aamulla maailmaan oli pölähtänyt ensilumi. Ei raikkaan valkoista pumpulin pehmeää vaan raskasta märkää paleltavaa lunta. Aapo nyt innostui hetken häkellyksen jälkeen ja viitoitti tietä isolle pellolle.
Onhan se häkellyttävän ihanaa kuinka toiselle monet asiat ovat ihka ensimmäisiä. Pitää vaan muistaa ottaa osaa riemuun ja unohtaa ne pirkuleet ku kahlaa sohjossa varpaat kylminä.
Eilinen tokoilu sujui hyvin. Esteen kiertoo, paikkista, sivuja kääntyillen sekä kaukoja. Vielä tehtiin sellanen alusta lenkki kaupungissa etsien omituisia korokkeita ja tasoja.  Hurjan reipas uskaltava ukkeli.

Isot ovat saaneet tuulettua kisaamisesta, pientä reenii tehdään tottakai pihamaalla ja josko Niilon kanssa aloittaisimme rallitokon. Kun näistä joulukiireistä tai kiireettömyydestä pääsisi. Kellään ei tunnu olevan rahaa, sisältä löytyy hippasen apea mieli ja se kaikki kostautuu kaupan kassaan. Kynttilöillä valoa elämään, mitä enemmän sen parempi. Lopuksi kuva arvoitus, mitä erilaista ihanaa kuvista löydätte?  ♥



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sä oot sen arvoinen

Joulu lähestyy ja jokaisen mielessä pyörii lahjat. Ehkä minulla toisia vähemmän koska en ole kauhean kova ostelemaan lahjoja kuin aivan läheisille ja mieluiten silloinkin yllättäen. Eläinten lahjoista ajattelin keskustella. Lelukoppaa katsellessa täydennystä ei tarvittaisi vaikka tottakai nuo hassut uudesta lelusta innostuvatkin.
Tänä vuonna ajattelin aineellisen sijaan antaa herkkuja lukuun ottamatta jotain ainutlaatuista. Jokaiselle tyypille oman kokemuksen ja yhteisen hetken. Hetki voi sisältää matkan jonnekkin juuri sille tyypille erityisen mieluisaan paikkaan, oleskelua jutustelua kaksin.
Tunteen että hei sä oot ainutlaatuinen, ihan parasta mulle tässä maailmassa, tässä hetkessä.

Haastankin teidät ottamaan kopin tästä ja kertomaan myöhemmin onnistuitteko luomaan jotain ikimuistettavaa kivaa karvaisen kaverinne kanssa. Juttuhan voi olla vaikka mitä, joku tykkää koulutuksesta, pyöräilystä, lumileikeistä, pitkästä kävelystä, jätskistä ja ennenkaikkea toivottavasti mun ja sun seurasta.  





lauantai 7. marraskuuta 2015

Marraskuussa ihanasti ulkona

Täällä me taas ollaan töissä herra kauppiaan kanssa. Joulu puskee päälle ja hieman outoa täällä punaisuuden keskellä kun syksy aukeaa ulkona. Reenailuun säät ovat olleet mitä mainioimmat koska hallia meiltä ei täällä päin löydy. Joskus rännän hakatessa kasvoja toivoisi niin sitä sisätilaa missä pystyisi keskittymään koiraan ainaisen palelun sijaan.

Kuinka teillä halleissa talvisin ? Minkälaisissa ? Harvalta varmaan sisältä löytyy tilaa, itse miettinyt työpaikan alakertaa. Hienoisen ( kaamean ) siivouksen jälkeen saattaisin saada sinne tokoilu paikan. 

Aapo rumpsutti aamulla leluaan ja löysi sisäisen äänensä, ulvonnan. Meillä ei olekkaan ulvovaa koiraa ollut aikoihin. Combo se lauleskeli aina tangojen tahtiin, ärsytti vai ihastutti herran kuuloa. Ulvooko teillä koiruudet ja missä tilanteissa?

Kuvat marraskuulta, uskomatonta mutta ihanan totta ♥



maanantai 2. marraskuuta 2015

Tapahtuma päivitys

Mitä olemme tehneet eli mitä emme ole tehneet. Olimme siis näytelmissä jos kaikki eivät lukeneet sitä FB sivustolta. Saimme VSP:n ja olimme onnesta mykkyrällä. Aapo käyttäytyi kauniisti ja tuomari oli mukava ja jaksoi rauhassa paneutua asiaan. Kiitos siitä.
Kyseessä oli siis Aapon ensimmäinen virallinen näyttely eli kennelliiton pentunäyttely Lahdessa.



Toko harjoituksia olemme jatkaneet, edistyneet ja päässeet mukavasti eteenpäin. Nyt tahkomme liikkeestä maahanmenoa sekä istumista, paikkamakuuta sekä tarkkuutta kaikilla osa alueilla. Maku palojen vähentäminen meinaa vaan tuottaa harmaita hiuksia kun ei viittisi kaiken aikaa lappaa napuja suuhun. Kentällä keskusteltiin juuri makupaloista ja eräskin sanoi tietoisesti kouluttavansa sakemanninsa ilman makupaloja. Mielipiteitä ?

Kenttä oli Hyvinkäällä jossa piipahdimme sakemannien näyttelyharkoissa. Erittäin mielenkiintoinen päivä jonka parasta antia oli saada viedä toisen koiraa kehässä. Siinä huomasi kuinka ei todellakaan ole ihan valmis mutta myös onnistumisen tunteita. Koutsi oli rauhallinen ja Aapo tykästyi. Meinasi tosin pienelle pojalle hiipiä suru puseroon kun mami livahti Aapon kehän ajaksi piiloon. Reippaasti poika suoriutui omasta osuudestaan. Hieman teoriaa mahtui myöskin päivään, maukasta välipalaa ja ennenkaikkea ihanaa matkaseuraa. Voisiko sitä mitenkään paremmin pyhäpäivää viettää, hmmm, en usko. Esittäjänä Sini .






Harmailta hiuksilta emme ole välttyneet sillä Aapon korva losahti hampaiden vaihtumisen aikaan ja olen kipuillut asian kanssa. Teippauksella jatketaan ja uskotaan että tämä ensin noussut korva pyllähtää takaisin pystyyn, siitäkin kokemuksia voisin mieluusti vaihtaa. Kuvat jotka lataan ovat ystävän Kertun ottamia, juu tämän matkaseuran jonka kanssa nämä molemmat tapahtumat kahlasimme hymyssä suin. Kuvista iso kiitos.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Uudet valjaat

Olen nyt testaillut Aapolla Hurtan uusia valjaita ( ihan omatoimisesti, en saa firmalta mitään hyötyä ) ja en nyt tiedä olenko tyytyväinen vai en. Pehmeät ja mukavat nämä ovat mutta säätää on saanut jonkin verran ja silti heiluvat puolelta toiselle. Plussaa heijastimista.

Kyllä minä taidan olla JulisK valjaiden ystävä ja sellaiset Aapokin saa kasvaessaan.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kiitoksia

Ihmisellä ei koskaan ole liikaa ystäviä ja ihan pyyteetön teko ilahduttaa kummasti . Sain jälleen postiini bannerin http://pienikotimaalla.blogspot.fi/  KIITOS ♥


Seuraavaksi minua muistettiin kahdesti tunnustuksella ja kuinka huono olen ja vähäisen ajan vuoksi tyydyn kiittämään bloggaajia sekä linkittämään heidän ihanat bloginsa ♥

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hubertuksen koirapäivä

Juuri kun luulit nähneesi kaiken koiratapahtumista niin yllätyt häkellyksiin saakka. Werhon kartanon koirapäivään lähdimme Aapon ja Jalon kanssa uteliaina.  Aamun pilvisyys vaihtui pian lokakuiseen auringonpaisteeseen joka kultasi pellot ja metsät.
Päivän aloitimme rallytokoilulla ja molemmat ukot selvittivät radan jokseenkin hienosti. Aapo ihan yllätti suoriutumalla melkeinpä loistavasti. 


Ihan en kahvia ehtinyt kitusiin heittää kun lähdettiin jäljestämään pellolle. Jokaiselle koiralle oli varattu oma jälki ja Jalon kanssa seikkailimme milteipä hukan teillä. Osittain kuivahtaneet lehmänpaskat sentään haistelimme. Aapo löysi jäljen lopussa ja ajoi lyhyen pätkän ihan oikeaoppisesti.


Jäljen jälkeen ehdin siemaista kahvit loistavasti järjestetystä kahviosta. Tarjolla oli leipää, keksejä makkaraa ja myöhemmin lounaalla evästä monenlaiseen makuun. 
Enempiä huiliskelematta lähdimme metsäradalle, jossa suoritimme joukon esteitä, ruutua, esineen noutoa, puun kiertoa ja aikaa radalle annettiin 10 minsaa per koira. Toki autoin parhaani mukaan Aapoa kolisevilla tynnyreillä ja teimme kaiken tason mukaan.
Kuvia metsästä en edes ehtinyt ottaa koska kahden koiran kanssa laukatessa meinasi kiire pukata päälle.




Tämän jälkeen nautittiin lounas kaikessa rauhassa ja päivän päätti Hubertuksen jahdin temppurata. Erilaisilla esteillä, korokkeilla, vesiesteillä rytmitetty rata oli koirille mielenkiintoinen. Palkintojen jako ja tuliaiset ruusukkeineen lopettivat onnistuneen päivän. Tätä muistelemme vielä pitkään. Kiitos :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Koiramaista pohdintaa

Huomenna jälleen reenataan. Mietin että olenko taas jotenkin myöhässä jostain, olisiko meidän pitänyt tehdä jo enemmän. Olenko unohtanut tehdä juuri sen kaikkein tärkeimmän. Entäpä isot ukot olenko muistanut antaa aikaa myös heille. Onko kukaan tuntenut itseään unohdetuksi.  Mitä minun pitäisi ottaa vielä huomioon ja mihin suuntaan kuljettaa Aapoa ja isojen reenien jatkaminen. Olenko minä pyörryksissä ?

Entä tarvitseeko aina tehdä ja suunnitella, lauantaina ainakin vaan nautitaan koiramaisesta päivästä ja kaikki tehdään ihan vaan hauskuuden nimissä. Siitä päivästä myöhemmin lisää. Meille tulee niin kivaa.





maanantai 5. lokakuuta 2015

Hyvinkää saksanpaimenkoirien näyttely

Aapon ensimmäinen erkkari eli saksanpaimenkoirien erikoisnäyttely on takana. Menestystä ihan palkinto pallille saakka ei herunut ja korvat alhaalla siellä juostiin. Saatiin esittäjäksi kiva tyyppi joka todellakin sai ukosta irti sen mitä siitä oli mahdollista saada.
Tuloksena L+6 eli ei huono kuitenkaan. On aina loistavaa saada tuo plussa merkki eteen. Erittäin hyvät etu ja takakulmaukset, hyvä liike lämmittivät mieltä. Eniten pitää petrata seisontaa sekä hampaiden esittämistä sekä yleistä kaunista esiintymistä. Mutta hei me ollaan vielä vauvoja. Vaikka isoksi hieman moitittiin.  Ja mä olen niin ylpeä Aaposta että ihan itkettää, siellä vieraan immeisen hoteissa niin reippaana ja rohkeana, varmasti oli hieman hämillään.

Vietämme myöskin eläintenviikkoa, kuinka te huomioitte karvaiset kaverit viikon aikana ja huomioitteko ympäristössä olevia eläimiä vaikkapa jonkin tempauksen johdosta?

Kuvia sain runsaasti Aaposta ja tästä on kiittäminen kaveria joka kuvasi kamerallani. Kiitos ♥











perjantai 25. syyskuuta 2015

Tokoiluu

Eilen olimme sitten ensimmäisellä erilaisella toko tunnilla. Erilaisella koska kentällä olemme kaikki koirakot kerralla. Tykkään yhdistää normi koulutukseen just tälläistä sosiaalista toimintaa, häiriössä reenaamista.
Ainakin Niilon ja Jalon kohdalla huomasin kuinka tämä auttaa normaalissa arjessa kohdatessa muita koiruuksia.  Lisään vielä ohjelmaan porukka ulkoilut erilaisten koirien kanssa metsässä Aapolle.  Jalohan pienenä tykkäsi valtavasti näistä, toivottavasti Aapokin.

Eilen ohjelmassa oli kontaktia, sivulle menot ja eteen istumiset joista kotiläksynä suorat istumiset. Hirmu hyvin keskittyi tekemiseen vaikka vieressä harjoitteli astetta isompi kaveri.
Sujautin väliin hieman leikkiä, jotta kentällä olon hauskuus saatiin maksimoitua kunnolla.

Kuten arvata saattaa korsetti pitää sujauttaa tiukalle takin alle seuraavaksi kerraksi. Mun hankalasti kitkettävät vartaloavut pelmahtavat peliin jokaisella kerralla. Kuinka teillä? Onko ollut hankaluuksia oman ruumiin tahattomien liikkeiden takia.


lauantai 19. syyskuuta 2015

Mennään eikä meinata

Menoista ollaan osa sitten kahlattu lävitse ja kivaa on ollut.  Opettavaistakin.  Onnidogissa Himoksella sää suosi ja meinasi ihan hikee pukata. Näyttelyreenit, leikkimistä, uusia ja vanhoja ystäviä. Mitäpä sitä muuta immeinen koiransa kanssa tarvitsee. Harmistuksen aihe oli peruuntunut lauantai, koska minnekäs muualle sitä joutuikaan kun paikkaamaan vuoroa töihin. 

Sunnuntaina kurvailimme Aapon kanssa kahdestaan Tampereelle tokopäivään. Sielläkin tapasin niin uusia kuin vanhoja tuttua. Aapon kanssa keskityimme pohjiin eli muistutusta että älä ihminen hättäile pentusen kanssa vaan pohja työt haltuun, leikkimistä ja vielä hieman enemmän leikkiä. Kaikki muu tulee aikanaan pohjien päälle, meillä ei ole kiire.

Muutoin ollaan nautittu kauniista syyspäivistä ukkojen kera.  Kuljeksittu kanavan rannoilla, metsissä hirvikärpästen armoilla ja opeteltu lauman liikuttamista. Voin rehellisesti kertoa ettei se aina ihan helppoa ole. Niilohan kuleksii yleensä irrallaan ja Aaposta on rasittavaa ettei pääse kirmaamaan Nipan perään. Jaloa on sitten kiva nirhoa paremman puutteessa ja lopulta itse seison sotkeentuneena pierun pitkiin remmeihin.

Jännää, me ollaan menossa Hyvinkäälle.  Aapon eka ihka oikea näytelmä.  Barwaxan Braveheart pientä harjoitusta vaille oleva nuori mies. Pientä :D.



torstai 27. elokuuta 2015

Syksyn menoja

Syksy alkaa hiljalleen muotoutua ja palikat poksahtaa paikoilleen. Varmoiksi valinnoiksi on seuloutunut mätsäri Tampereella, Onnidog Jämsässä, näyttely Hyvinkäällä, näyttely Lahdessa, toko-koulutus Tampereella ja näyttely koulutus Jämsässä.

Lisäksi jatkamme omalla porukalla tokoilua ja jotenkin syksyn saapuminen on ihan lohdullista kun on kunnon suunnitelmat. Minä tarvitsen pimeään aikaan kunnolla puuhaa ja imen näistä hurjasti energiaa. Jotenkin sen pimeyden ja koleuden läpi vain kahlaa hujahtamalla ja illalla reeneistä kotiuduttua on kiva sytyttää kynttilä.  Nyt on hyvä mieli ja ainahan tässä on tilaa vielä yllättää itsensä.

Kuinkas teidän syksyn suunnitelmat, rauhoittumista vai tukka putkella menosta toiseen ?