maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun jälkeen

Joulu tuli ja meni vesisateessa aivan kuin tuikitavallinen viikonloppu. Noh melkein, saihan poikaset sentään lahjoja. Aikuiset osaavat jo olla ilmankin vaikka vanhemmat jaksavat ilahduttaa lahjoillaan joka vuosi. Lapset ovat lapsia heille vaikka hieman vanhempinakin.

Kahden päivän vapailun jälkeen sain jälleen huomata kuinka monta 💜💜💜 meillä asustaakaan. Jokainen on aivan oma persoonansa ja jokainen persoona muodostaa vahvan lauman. Lauman jossa elellään sulassa sovussa ja harmoniassa. Ihan jokaisella on oma tärkeä ainutlaatuinen paikkansa ja minun sydän meinasi ihan pakahtua jälleen kerran onneen.  Me ei edes tehty mitään kummallista, ulkoiltiin jäätiköllä tihkusateessa ja relattiin.

Lahja listalta löytyikin hevospallo ( toinen ei ehtinyt jouluun ) muutama pehmolelu, yksi mouruava pallo, yksi kimakka ääninen vinku sekä huonosti lentävä frisbee.  Ruokalista koostui tutuista turvallisista hieman höystettynä. Maalaishyytelöö, maksalaatikkoo ja erilaisia puruluita kohtuudella. En halua itsekään vedellä jouluisin överejä miksi antaisin ukkojen mahoille mahdollisuuden ripaskaan. Mitä teidän lahja säkistä koiruleille  tai kissoille paljastui ? ★★

Uusia lukijoita tarttunut matkaan    😊😊   Tervetuloa !!!









keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Verkkokauppojen lumo

Oman kivijalka kaupan pitäjänä tykkään kannattaa pieniä yksilöllisiä kauppoja. Ihan puskista tuli tänään asiakkaan kommentti mulle kun oli nähnyt mut paikallisessa s-marketissa. Hän ihmetteli kovin kun siellä asioin enkä pienessä yksityisessä k-marketissa. Olin todella hieman hämmentynyt ja minusta nyt kenenkään tehtävä ei ole puuttua toisen kaupassa käynti tapoihin saatika valintoihin.  Tästä tämä pohtiminen sitten sai alkunsa.

Verkko kauppoja käytän joo itsekin mutta vain silloin kun en saa tuotetta muutoin. Jos tiedän olevani menossa esim näyttelyihin säästän ostokseni sinne ja ostan mieluusti paikan päältä sinne varta vasten tulleelta myyjältä. Kun en saa tarvitsemaani valitsen verkko kaupoista pieniä putiikkeja joille toivottavasti ostoksistani on hyötyä.  Tänään tilasin mustan hevospallon pienestä hevostarvikeliikkeestä ja toisesta sinisen hevospallon tähti kuvioilla ja näitä nyt en köydä mistään läheltäni.  

Kuinka te suunnittelette ostoksenne ? Suurien ketjujen mukaan vai pienistä vai eikö sillä ole merkitystä. Tiedän ihmisiä jotka boikotoivat myös suuria ketjuja esim eläin asemissa. Minusta kaikkein tärkeintä kuitenkin on kannattaa mahdollisuuksien mukaan ihka oikeita kauppoja, pieniä tai suuria jos ne tuovat työtä suomalaisille työntekijöille. Kuitenkin se hypistelemisen ilo puuttuu täysin verkkoostoksien maailmasta. Minä ainakin haluan koirantarvikkeissa kokeilla pehmolelun pehmeyttä, liinan napakkuutta ja testailla pallon kokoa kädessäni. Entä te ?





maanantai 19. joulukuuta 2016

Tutkimuksissa

Loistavia uutisia eturauhas/virtsatulehdusten viidakosta.  Niilohan on tutkittu reilu puolisen vuotta suurentuneen eturauhasen ja pissatulehdusten vuoksi. On syöty parikin antibioottikuuria, tiputeltu verta lattioille ja löydetty virtsasta kiviä. Päädyimme pienen Hills kokeilun jälkeen ( ei käynyt meidän ukolle eikä edes auttanut ) Royal Canin Urinary nappuloihin ja huppista alkoivat tehota. Turkki voi hyvin ja nirppanokkainen Niilo on jopa suostunut syömään ruokaa.

Tänään kävimme sitten eläinlääkärissä ja ihmeiden aika ei ole ohitse virtsanäyte oli aivan puhdas. Ei merkkiäkään kivistä. Otettiin samalla laaja verenkuva ja kaikki arvot normaalilla tasolla. Itse aprikoin munuaisten toimintaa koska juominen on lisääntynyt. Pähkäiltyäni asiaa saattaa olla että juominen lisääntyy muutoinkin nappularuokinnalla koska raakaruuassa on selkeästi enemmän nestettä.

Samalla ultrattiin virtsatiet ja rakko ja mitään viitteitä kasvaimista ei löytynyt.

Jatkamme kuitenkin ohjeiden mukaan vielä näillä nappuloilla joskin saimme luvan lisäillä ruokaan jo hieman muutakin. Ja kivekäs jauhe on ollut jo käytössä muutaman viikon ja ruokaan olen varoen jo sujautellutkin maistuvuuden vuoksi hieman muutakin ruokaa. 

Hyvistä uutisista saa aina olla tyytyväinen !! 







keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Karvakuonojen joulu

Olipas raskas viikko  huoh auton hajoamisineen kaikkineen.  Muutakin metkaa mahtui matkalle mukaan mutta kaikesta on selvitty ja iso apu on aina valmiina auttamaan olevat ystävät, kiitos heille. Iso ♥

Reeneissä ehdittiin käväisemään lauantaina ja olikin ihanaa. Jotenkin meillä on nyt kauheen kiva porukka jossa on mukava reenata. Ihan into piukeena odottaa aina seuraavaa kertaa ja viimeinen tälle vuodelle koittaakin lauantaina mutta eipä hätiä me jatketaan. 

Joululahjoista ajattelin hieman kirjoittaa. Onko teillä jotain suunnitelmaa koirien lahjoille tai kissojen? Joka vuosi jotain uutta vai hyväksi havaittuja herkkuja/leluja entiseen tapaan. Meillä on varattuna muutama pehmolelu, muutama pallo, erityisen herkullista purkkiruokaa ja sitten ajattelin vaan antaa aikaa siis kaiken aikani lyhyestä joulustani ukkojen hyväksi. Mennään ulkoilemaan, Jalon pitää päästä potkuttelemaan, leikitään lumessa ( jos se pysyy) ja nyhvätään sohvalla. Mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kun työntää nenänsä korvan taakse tuoksuttelemaan lämmintä pientä päätä. Pujahtaa nukkumaan nenä kuonoa vasten toinen jalkoja lämmittämässä. Kolmanteen yltää juuri ja juuri kädellä sängyn viereen. Vaikka kaikki elämässä ei aina mene suunnitelmien mukaan pitää yrittää pystyä nauttimaan ohikiitävän lyhyistä hetkistä. Ihan mitä tahansa milloin tahansa saattaa tapahtua ja silloin lohtuna on se aika jonka soit rakkaillesi etkä odottanut seuraavaa hetkeä. Lämmin henkistä Joulun odotusta kaikille karvaisten kavereiden ystäville ! Ja niille karvaisille kavereille, ripustakaa pikku sukkanne odottelemaan joulun taikaa.



tiistai 29. marraskuuta 2016

Eturauhasvaivaa

Toistuvista oireista johtuen piipahdimme Niilon kanssa eläinlääkärissä ja huolellisen tutkimuksen jälkeen niskaan asennettiin implantti. Toimenpide ei vaadi nukutusta eikä rauhoitusta vaan se sujautetaan niskaan hieman samantyyppisesti kuin sirukin. Kemiallinen kastraatio vaikuttaa noin puolen vuoden ajan ja toivottavasti auttaa meidän eturauhasvaivoihin. Meidän ? Noh mehän ollaan sillai samassa veneessä asian tiimoilla.

Vaikutusta en osaa sanoa vielä suuntaan tai toiseen koska alla olevat antibiootit saattavat heikentää ukon ruokahalua. Koskaanhan Niilo ei syöppö ole ollutkaan ja hieman ankara ruokavalio ei houkuta laisinkaan mässäilemään. Lisänä jatketaan c vitamiineillä ja kuulostellaan kuinka tässä nyt selvittäisiin. Painoa ukolle oli kaikesta huolimatta kertynyt lisää 36,4 kg entisen 34,5 kg sijaan. Hieman yllättävää. Nipa voi kuitenkin muuten melkoisen hyvin ja jaksaa touhuilla ikäisekseen valtavan hyvin. Ai niin ja jos nyt ruokahalu jostain syystä täysin katoaa voi ruuan sekaan sujautta pientä herkkua ja ripsotella päälle kivetöntä. Uria nappulat sulattavat kiteitä ja kivetön valmiste tekee suunnilleen samaa. Melkoisen uusi tuote jota saa apteekista resepti vapaasti.



lauantai 19. marraskuuta 2016

Kolme luotainta

Me todellakin vaihdoimme talven aikana reenipaikkaa ajo matkojen vuoksi ja on helpottanut huomattavasti. Vasta nyt tajuan kuinka väsynyt olen ja kuinka valmis heittämään hanskat tiskiin ja valitsemaan jotain muuta. Jos se vain olisi mahdollista. Unelmilla ihminen kuitenkin elää mutta ei toimeentule, aika erikoista. Hyväksyn että työtä meidän jokaisen tarvitsee tehdä mutta meille on annettu vain tämä yksi elämä ja olisi aika ihanaa jos siitä ehtisi nauttimaankin. Tunnen valtavaa syyllisyyttä etten ehdi harrastamaan kaikkea haluamaani ja antamaan yksilöllistä rakkautta ja huolenpitoa haluamaani määrää jokaiselle rakkaalle koiralleni. Minä tiedän että annan kaiken aikani/huolenpitoni  mitä mahdollisuuksien rajoissa on mutta minulle ei mikään riitä. Olen aina tahtonut jotain enemmän jota harvoin edes pystyn selittämään. Taustalla soivan musiikin siivittämänä olette minun kaikuluotaimiani rakkaat koirat nukutaan hyvin ja heräillään vapaaseen päivään. Tehdään jotain kivaa !!  Kannetaan mukanamme unelmaa...









torstai 3. marraskuuta 2016

Pöhinää reeneistä ja näytelmistä

Lahden näyttely on takana ja joskus ERIkin voi olla loistava tulos. Tarkka englantilainen tuomari ei jaellut erejä huolimattomasti eikä usein joten arvostelun lisäksi olemme erittäin tyytyväisiä. Handleri Sini hoiti hommansa jälleen kerran loistavasti ja näyttelyn lisäksi meillä oli melkoisen mukavaa muutenkin, syötiin ja juteltiin.  Ja ajeltiin pitkin Lahtea kuin karusellissä.

Messarin jätimme väliin ja Jyväskylästä myöhästyimme mutta ei hätää me olemme vasta parhaaseen ikään tuloillaan. Meillä ei ole kiire ja haluamme pitää näyttelyt mukavina ei pakonomaisina paikkoina. Haluamme viihtyä ja nauttia ystävistä ja tunnelmasta. Lahden näyttelykin poiki jälleen uusia ystäviä ja olen siitä hyvin iloinen. Joku varmaan ihmettelee toisinaan mikä saa yhä uudelleen lähtemään näytelmiin, heräämään aamuyöstä kun muut kääntävät kylkeä. Ajelemaan sääoloja uhmaten tuiskussa ja tuulessa. Voiton kiilto silmissäkö?  No ei se vaan tunnelma, ystävät, yhteisö johon on saanut kuulua useita vuosia. Vaikka monia en näekkään kuin siellä juttu jatkuu saumattomana siitä mihin edellisellä kerralla jäimme. Juu koukussa ollaan ja haittaaks se !!

Mutta asiasta kuudenteen kävimme reenailemassa uudessa paikasssa ja viihdyimme. Matka työpaikalta sinne kymmenisen kilsaa ihan luxusta. Työmäärän takia olen pakotettu etsimään itselle hellempiä tapoja reenata koiria. Jos mä vedän itteni piippuun välimatkojen takia onko minusta enää hyötyä koiralle reeneissä?  En usko. Mutta joo reenisuunnitelmia on muhimassa muitakin ja onhan mulla maailman ihanin etätuki reenin saralla, apua saa aina, kiitos !!!! ♥ Sinä juuri !


Kuvasta kiitos Emilia Salmijärvi :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pää pilvissä

Mä en vahingossakaan sano etten oo ehtiny päivittää koska se on tylsää. Mä vaan ihmettelen mihin mun suosikki blogit hävis sivusta eli jossain määrin ihmettelen kaiken aikaa jotain.
Me kävimme Kurikassa ja ei siitä sen enempää. Arvostelu oli ihan hyvä ja mökki oli kiva. Suurin ihmetyksen aihe koko reissulla oli matkalla ollut lähikauppa jossa lähellä seitsemääkymmentä oleva mies istui pölyisten purkkien keskellä kun ei halua vielä luovuttaa. Se piipahdus oli pieni palanen menneeseen maailmaan ja ulos astuessa sitä vaistomaisesti karisti pölyjä niskoistaan. Samalla mietti itseään istunko minäkin pöly pilven peitossa olevien tuotteiden keskellä vuosia myöhemmin. Tulkaa hakemaan minut sitten pois. Jookos ?

Reenit on pienoisella tauolla ja aika käytetään leikkimiseen ja parsimiseen. Joskus on palattava hieman takaisin että pystyy siirtymään harppauksella eteenpäin. Mutta meillä on suunnitelmia, valtaisiakin. Ilman unelmia, haaveita minä en ole mitään. Kukaan tuskin on mitään. Elämä on kuin hattaraa joka väliin haipuilee tuulessa jälleen tiivistyen nahkeaksi palloksi käsiin. Ja siitä imelyydestä työstetään unelmia.

Reenaamista voisi verrata jouluun, kevääseen ja kesään. Kaikki se ihana edessä mutta ei sormilla kosketeltavissa. Niin ihanan lähellä että miltei tuoksun tuntee. Samalla kun se on jo päällä sen kiihkeä kauneus laimenee. Minä taidankin haluta vaan reenata ja jatkaa unelmointia. Usein se mitä eniten odottaa kokee matkalla inflaation. Näin kävi myös Kurikassa. Mökki oli kiva.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tavallista suurempaa !!! ♥

´Lauantai vapaa sai hieman yllättävän käänteen. Varsinkaan kun en lomaile kovinkaan usein tai edes pidä vapaapäiviä se oli sitäkin tärkeämpi päivä. Se lauantai oli pyhitetty ystäville joiden seurasta en ole päässyt aikatauluista johtuen nauttimaan useinkaan. Anteeksi sinulle ihanalle kun jouduin lupaukseni rikkomaan itsestäni riippumattomista syistä. Yleensä pidän kynsin hampain kiinni sovituista luvatuista menosta. 

Minä minä enää tässä selittelen, eilen tuskin olisin edes pystynyt kirjoittamaan. Tämä tuli jotenkin niin puskan takaa, yllättäen ja hiippaili ihon sisään kutitellen. Samalla kertaa itketti, tärisytti ja hoki vaan tää ei todellista. Mä en tiedä edes koenko enää koskaan tuollaista tunnemyrskyä. Lisänä ystävän mukana eläminen ja saksanpaimenkoira jengin täysillä mukana olo ja kannustaminen. Kaikki tämä loi jotain ihmeellistä taikaa. Kaikkein suurimman isoimman upeimman virtuaalisen kukkapuskan ojennan ison työn tehneelle Sinille, Aapon handlerille. Näiden yhteistyö oli saumatonta ja luontevaa kehästä aina siihen suurimpaan kehään. Samalla tämä on makeaa kaikkien saksanpaimenkoirien puolesta koska täällä näitä melkoisen harvoin näkee. Oletteko valmiit !!!!!!??????

AAPO BARWAXAN BRAVE HEART ERI  NUOR 1  ROP  RYP 1 BIS2 SERT ♥ !!!!!!!!!!!!!

Hämeenlinna Tuulos






Ja kiitokset kasvattajalle tästä suurenmoisesta loistavasta koirasta. Se tunne ku BARWAXAN kajahti ilmoille !! Sain olla niin isosti ylpeä. Kiitos ♥

perjantai 16. syyskuuta 2016

Hulluutta huumaa

Jossain lehdessä oli taannoin juttua koiraihmisistä ja koiraihmisistä. Menemättä juttuun sen kummemmin paneudun mieluummin samaan käsitteeseen. En juurikaan pitänyt lehdessä olleen jutun sävystä.

Itse olen ollut koiraihminen ikäni, varmaan siitä asti ku konttaamasta ylös pääsin. Siinä kun muut leikki nukeilla minä leikin koirilla ja vetelin niitä naruissa pitkin pihamaita. Oli mulla yks nukkekin neekerinukke, joka kielii siitä että halusin varmaan olla erilainen nuori jo pienenä.
Itse elän niin syvästi kaikilla aisteilla ja soluilla koiranelämää ettei mikään muunlainen meno syrjäytä aikaani. Vaatekaappini pursuaa käytännöllisiä maanläheisiä vaatteita ja lämpimyydestä/kosteudenpitävyydestä ei tingitä. Saatan olla rasittavakin koirattomille kun puheissani vilahtelee usein jotain koiriin liittyvää. Puhumattakaan sosiaalisen median sivuistani, mitä luulette onko profiilikuvani karvainen vai karvaton.



Yhtä kaikki koko koiramaailma on tuonut vuosien saatossa niin paljon iloa, lämpöä ja  ystäviä kaikkialta Suomesta ettei sitä tahdo uskoa todeksi. Minusta tuntuu että jokainen ihminen haluaa kuulua porukkaan jollain tapaa niin työyhteisöissä kuin harrastuksissakin. Syrjään jääminen johtaa monissa tapauksissa alakuloon ja riittämättömyyden tunteeseen. Koiramaailma on kuin yhtenäinen iso perhe josta ammentaa voimia myös epätoivon hetkinä tai kun on tarvetta kyseenalaistaa asioita. Tässä kohtaa nostattava/kannustava tsemppaus on niin paikallaan.
Edelleen toisinpäin on ihanaa kannustaa, kehua, kiittää myös niitä ystäviä ja olla tukena 
tarvittaessa. 





Jos näet goretexiin vuorautuneen tyypin uhmaamassa säätä iloinen virne kasvoillaan  aamu varhain kun muut vielä nukkuvat olet nähtävästi kohdannut koiraihmisen. Jos olet kyläillyt paikassa josta lähdettyäsi takapuolesi on vuorattu koirankarvoilla olet myös kohdannut koiraihmisen kodin. Istunut autossa huumaavassa metelissä ja yrittänyt saada suunvuoroa emännän komentaessa kiljuvaa ukkolaumaa olet tutustunut koiraihmisen autoon.  Ja jos pyydät ystävääsi baariin illan kaljuuntuvina tunteina ja hän on jo palaamassa harkoista ja kieltäytyy olet takuuvarmasti saanut ystäväksesi koiraihmisen, ystävän isolla yyllä. Ole siitä ylpeä, hän tuskin pettää sinua koskaan jos kysymys on koirista, muissa asioissa ei kannata juurikaan vaivaantua. Oletko sinä kumpaa heimoa vai eleleekö koira teillä noin muuten vaan ja jää kotiin odottamaan paluutasi riennoilta?  Vai nyhväättekö yhdessä myös ne kuuluisat juhlapyhät vailla suvun kermakakku seremonioita ? Meillä nyhvätään täysillä  ja olo on onnellinen kuten tälläkin hetkellä ukkojen tuhinaa kuunnellessa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Onnidog 2016

Torstaina suuntasimme ensimmäisen kerran Himoksen lumoavan kauniisiin maisemiin. Meillähän on hieman kotikenttä etu koska asumme melkoisen lähellä ja Jämsässä käymme kouluttautumassa muutoinkin. 



Pääsin paikalle illalla saalisviettitestaukseen jossa alun hämmennyksen jälkeen Aapo tarttui kuin tarttuikin purutyynyyn. Muutaman kerran leikittyään maalimiehen kanssa sai ukko kantaa saaliinsa autolle ja päästiin palautteeseen. Saimme ohjeita Aapon leikitykseen sillä viettiä pojalta tuntui kyllä löytyvän. 
Päivä oli erityislaatuinen koska Nipa vietti syntymäpäiviään ja pääsikin sitten verestämään toko taitojaan ja kyllä huomasi kuinka vähälle olimme reenaamisen jättäneet. Pientä sairastelua ja kaikkea hankaluutta Niilossa virtsakivien muodossa .  Tunnista kuitenkin selvisimme ja lopuksi vain hengailimme alueella kahvittelun merkeissä.



Lauantaina suuntasimme jälleen Himokselle hienoisen usvan leijuessa ilmassa. Päivästä ei olisi tulossa aivan niin kuuma kuin aiemmat ja se todella sopikin minulle paljon paremmin. Autolla tapasin ystävän Luuhulluista ja suuntasimme pienen alku neuvottelun jälkeen ohjaajan johdolla pelloille. Peltojäljen saloihin paneuduimme milteipä yllättävän huolella. Saimme monia kullan arvoisia vinkkejä ja ainakin itse tajusin tehneeni monia pieniä asioita väärällä tekniikalla.  Jokainen saimme myös kertoa omista taustoista jäljestyksen saralla yksitellen ja kartuttaa sitä kautta omaa osaamista.
Sitten teimme jokainen ohjeiden mukaan oman jäljen ja vuorollaan kävimme ajamassa jäljen opettajan seuratessa vierellä samalla neuvoen ja opastaen. Aapon jälki sujui valtavan hyvin ja saimme ihan uutta virtaa lähteä tekemään omia jälkiä pelloille.  Jälkikoulutus oli ennakoitua paljon paljon parempi ja suuri osa kunniasta lankeaa innostavalle opettajalle.



Tämän jälkeen suuntasimme kaffeelle että ulkoilemaan kauniisiin maisemiin Aapon, suloisen Taran ja Häjyn seurassa.  Kolmikko suoriutui yhteislenkistä loistavasti ja myöhemmin Aapo ja Tara pääsivät vielä yhdessä ulkoilemaan.

Päivän viimeisenä ohjelmana lähdimme tokoilemaan ja ohjelmassa oli paikkamakuuta seurailuja ja ohjaajan itse valitsemia juttuja.  Tokoilun jälkeen vielä yleistä hengailua ja kauan odotettu mätsäri jäi ihan siitä syystä että ohjaajalla alkoi olla kiire isojen luo ja Aapo sen verran nuupahtanut ettei suoritus olisi ollut lainkaan kisaan tarvittavalla tasolla.

Tässä oli tiivistettynä meidän kaksi päivää Onnidogissa ja ensi vuonna on jo alustavasti sovittu kokonaisesta viikonlopusta. Siinä on aikaa keskittyä eri tavalla kaikkeen ihanaan ja huilailla oman mökin rauhassa koulutusten väleissä.
Tapahtumana Onnidog on ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla monenlaisia ohjattuja lajeja ja ehkä löytää sitä kautta juuri se oma laji. Luennoilla taas voi kartuttaa omaa tietopankkia monilla eri aloilla. Suosittelen jo nuuhkimaan ensi vuoden Onnidogin mainoksia, ne varmaan ilmestyvät taas iloksemme. Meidät löytää sieltä ensi vuonna, entä juuri sinut ?





sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syyskuun supinat

Tyhjä  sivu edessä on jotenkin pelottava. Se huutaa jotain sellaista elämää suurempaa tekstiä jota ei vaan synny vaikka ajatuksia pyöriikin päässä vimmatusti.
Kuitenkin me suoritimme Aapon kanssa yhden kurssin loppuun, ilmoittauduimme toiselle ja olemme ensi viikolla menossa kahtena päivänä Onnidogiin, onko kavereita tulossa?

Lajeiksi valitsimme turvallisen tokon, viehesaalistuksen sekä jäljestyksen.  Uskaliaina olemme myös menossa koittamaan möllitokoa joka tarkemmin ajateltuna hieman hirvittää. Kuitenkin me kokeilemme, elämä on tehty uteliaana elettäväksi ja suuresti ihmeteltäväksi. Eiks vaan?

Yhdestä näyttelystä pakitimme ja kahteen olemme menossa tai tarkemmin ottaen kolmeen, joista yksi on sakemannien erkkari. Siinä sivussa sain järkättyy itselleni ja ukoille loman. LOMAN !! Kolme vuorokautta hirsimökissä kosken rannalla, ihan valtavan siistii. Mä niin ootan jo lokakuun lähtöä ja meinaan ottaa päivistä kaiken mahdollisen irti. Illat kuuntelen kosken pauhua ja istuksin rauhaisana terassilla. Kodassa palaa tuli luoden hämärään iltaan aistikkaita valon ja varjon leikkejä. Ilma kipristyy viileydestä ja villatakin helmaa voi kietoa hieman tiukemmalle. Oi joi näitä elämän pikkuisia riemuja.  Ja koiria, mahdottomasti saksalaisia kaikkialla.







torstai 25. elokuuta 2016

Näytelmissä

Toivepostaukseen tuli kaksi samanlaista toivetta samoilla pisteillä. Tänään lähdetään kokonaisen näyttelypäivän matkaan. Näyttelyissä kävijöille tämä on tuttua kauraa mutta ensikertalaiselle ei ehkä niin simppeliä.

Ensimmäisenä hyvissä ajoin sinun on valittava/ilmoittauduttava haluamaasi näyttelyyn ja se käy Kenneliiton näyttelyt sivujen kautta. Yleensä maksu on hieman halvempi  kun muistaa ajoissa tehdä ilmoituksen.  Verkkopankin kautta voit maksaa kätevästi ja valita haluatko numero lapun kilpailuun postitse vai tulostatko netistä. Muista tarkistaa ilmoittautumisen jälkeen sähköpostiin tullut vahvistus että antamasi tiedot ovat oikein. Yleensä tarvitset koirasi rekisterinumeron , vanhempien nimet ja nämä kaikki tiedot löytyvät jalostusjärjestelmän kautta.



Näyttelyä edeltävinä päivinä koira pestään kynnet leikataan ja harjaillaan turkin ja rodun vaatimusten mukaan. Itselle katsellaan siistejä vaatteita ja KV näyttelyissä suosin itse ainakin jakku linjaa mutta siistit farkut käyvät vallan mainiosti. Jos et tunne oloasi luonnolliseksi hameessa älä laita sitä näyttelyynkään. Mukavat vaatteet tekevät olosi kodikkaaksi ja varmaksi.

Näyttelypäivän aamuna tarkistetaan että numerolappu, rekisterikirja, rokotustodistus, vettä, hakaneula, pieni pyyhe, kampa ja mahdollinen häkki/alusta lähtevät pikkurahan lisäksi matkaan.  Myös matkan päämäärä kannattaa selvittää huolella ettei turhaan eksy ja myöhästy paikalta.
 Paikoituksesta saattaa joutua maksamaan muutaman kolikon, sitä varten pikkurahaa mukaan.




Muista käyttää koira ennen kehää tarpeillaan sillä vaikka vahinkoja sattuu ne voidaan yleensä estää huolellisella ajoituksella. Yritä olla paikalla puolisen tuntia ennen oman kehäsi alkua, ehdit asettua ja koirasi motivoituu. Turhan aikainen paikan päällä seisoskelu saattaa vain väsyttää koiraa ja latistaa intoa ellei mukanasi ole häkkiä jossa koiran on mahdollista rentoutua. 





Muista seurailla tilannetta tarkasti koska kuulutukset eivät ole kovin noh kuuluvia ettei oma vuorosi sujahda  ohitse. Näinkin on päässyt käymään ei itselle mutta kanssa kilpailijoille. Kehään päästyäsi nauti koirasi ja sinun harjoittelun tuloksista ellei käytössäsi ole handleri kuten meillä sunnuntaina Heinolassa.
 Handleriakin varten koira reenataan huolella sillä on ikävää luovuttaa täysin koulimaton koira toisen käsiin. Siinä ei kannata kovin kummoista menestystä odottaa. Lopuksi olipa tuloksesi mikä ikinä tahansa ole tyytyväinen vaikka hieman harmittaisikin. Älä syytä siitä ketään, se oli tämän päivän tämän tuomarin näkemys.




Onnittele voittajia, ole reilu isolla kädellä. Ja muista aina koiraasi joka on tehnyt suurimman työn. Minä palkkaan herkuilla ja jollain huisin kivalla asialla menipä näyttelyssä ihan kuinka tahansa. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, hymy pyllyyn ja mitä näitä onkaan. Kysykää jos jokin asia jäi mielen päälle kutittelemaan.

Me saimme ERIN Heinolasta ja emme selvinneet jatkoon, mutta uusia koitoksia kohti kuono tukevasti näyttelyareenan suuntaan. Kesällä himmasimme ja nyt syksyllä lomailemme sekä piipahdamme samoilla ajeluilla näytelmissä. Ihana syksy kun on runsaasti kivaa ohjelmaa tiedossa. Entä teillä näytelmiä tuloillaan ?


maanantai 15. elokuuta 2016

Onnidog 16

Heippa kaikille tässä tulee ilmoitusluonteista asiaa ja mukana myös arvonta. Elikkä Onnidog Himoksella starttaa 8-11.9.2016 ja arvonkin yhden päivän luentorannekkeen !!!


Voitte voittaa itsellenne yhden päivän luentorannekkeen, jolla olette oikeutettuja osallistumaan Onnidogissa oleviin luentoihin. Ranneketta pystyy korottamaan myös kahden tai kolmen päivän luentorannekkeeksikin. Luvassa on laaja kattaus koiraharrastuksia ja myös ruokaluentokin mahtuu mukaan.

Rannekkeen voitte lunastaa paikanpäällä Onnidogin infossa. Ja hei vielä ehtii loistavasti osallistumaan ja oheisesta linkistä koulutukset, luennot, aikataulut ja vaikka mitä kivaa. Suuntana siis Himos syyskuussa kaikkien koiraihmisten laajaan koulutustapahtumaan. Kokeilemaan sitä omaa lajia ja hei tänä vuonna myös viehesaalistus, jännää. Jätä kommentti viestikenttään osallistun arvontaan ja voiton sattuessa ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti !

Onnidog 16




sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elokuussa soi blues

Elokuu maistuu sanana hikisen kesän lopulta, märkiintyvältä maalta ja sieniltä. Siinä on aina ripaus haikeutta, kaiken loppumisen tuskaa ja melankoliaa. Kurjet huutelevat jo pelloilla ja eikös ne puimurit ala öljytä jo koneitaan.
Tässä kohtaa koiraihminen virittelee aivojaan syksyn ja talven koetuksiin ja katse on terävänä jo keväässä. Paljon pitäisi saada aikaan ainakin teoria tasolla ja hallien lämmössä olisi kiva reenailla. Joo pientä toiveen poikasta viriää tämän asian tiimoilta. Oman kunnan puuhakkaat naiset yrittävät saada tyhjän hallin koirien käyttöön talveksi. Se olisi niin luxusta. Matkaakin työpaikalta vain pari hassua kilsaa.  Sitä ajatusta on vaikea edes uskoa todeksi.

Kalenteri täyttyy mukavan leppoisalla tahdilla ja lokakuun loppuun suunnitelmat ovat aika lailla hanskassa. Kovin hirmusti ei uskalla oman jaksamisen vuoksi pistää itseään likoon mutta ihan pakko olla kuitenkin motivoitumisen kannalta lukkari.

Kuinka teillä syksy vaikuttaa harrastusten määrään kesään nähden, lisääntyy vai vähenee ? Oletteko selkeästi halli vai ulkosalla tyyppejä ? 

Toivepostaus kysely kolmesta aiheesta saisitte valita , kysely tulee omaan sarakkeeseen blogin reunaan.







sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pure Tokoa

Tuntuuko minusta vaan kun ei olla harjoiteltu riittävästi alo luokan paikkamakuuta että se on VAIKEAA. Aika hankala tietty harjoitella kolmen oman koiran kanssa.  Anyway pidän sitä suurena peikkona . Kokeilin ottaa tänään kaikki muut liikkeet alokkaassa ja vaikeinta tuon paikkiksen lisäksi on sujuva kääntyminen. Kapulan pito sujuu jotakuinkin, kaukot no jaa, este ihan ok, seuruu no juu, luoksetulo juu . Edelleen pohdin onkohan tämä jotenkin turhaa, olisiko sittenkin miehekkäämpää vain aloittaa purut. Ei taitaisi omien koipien asennolla olla niin justiinsa. Aapolla on nimittäin valtavan isot ja vahvat hampaat, juu älkää tukehtuko siellä. Tai voitaisiin ihan vaan näytellä.

Saunassa ollessani ihmettelin kauheeta metakkaa kuistilla ja ikkunasta näin sen raahaavan 10l täyttä vesitonkkaa kahvasta hampailla kiinni pitämällä pitkin pihaa. Noilla hampailla hihakin saattaisi saada kyytiä
Ennen tykkäsin tokon kurinalaisuudesta vasta painona työlle ja keskittyminen auttoi unohtamaan työ kuviot. Nyt kun töissä on liikaa, tekemistä liian paljon ja lamasta ja kaikesta alituinen ressi niin tuntuu ettei sietokyky enää riitä mihinkään. Jotain räjähtävää toimintaa tässä kaipaisi, nyrkkeilyä ehkäpä.

 Mitä mieltä olette onko esim rally toko syrjäyttämässä tokon?  Oletteko tyytyväisiä uudistettuihin sääntöihin?  Onko tokolla tulevaisuutta !





tiistai 26. heinäkuuta 2016

Koiralle lomaa

Koirakin tarvitsee lomaa reeneistä ja mukavaa oleilua ilman paineita. Meillä on nyt loma miltei kahden viikon ajan ja tänä aikana ei käskytellä vaan tehdään kaikkea kivaa.





Kuinka koiralle saa sitten lomafiiliksen aikaan ja tässä kohtaa pitäisi kaiketi kysyä kuinka minulle. Simppeliä oikeastaan, käydään uimassa erityisen usein ja herkutellaan vaikkapa jätskillä. Ulkoilemaan mennään vain ja ainoastaan leikkimään sekä hassuttelemaan.  Me olemme olleet piilosilla, potkineet palloa, herkutelleet, uineet ja iltaisin samalla kun olen valokuvaillut ajelleet halki kesäisten maisemien.  Uskokaa pois kyllä ne karvakuonotkin osaavat arvostaa luonnon kauneutta.



Viikonlopulla grilli tuikataan tuleen tai ne hiilet ja käristetään ukoille makkaraa. Ja ei sovi unohtaa ylimääräisiä hellyys kohtauksia, kutititusta pehmeän leuan alta ja rapsutteluja teeveetä katsoessa. Uskon että kun taas palaamme sorvin eli reenin ääreen se sujuu taas valtaisan paljon paremmin. Toki haluisin lastata auton ja karauttaa auringon laskuun johonkin ihanaan paikkaan mökkeilemään, mutta niistä eväistä on leipä kasattava mitä on eteensä saanut.  Ehkä myöhemmin syksyllä tunnelmoimme jossain piilopirtin hämyssä. Yhdisttettynä johonkin näyttelyyn, ne kärpäset samalla osumalla.




Kuinka teillä koirat lomailee ja pystyttekö itse lomailemaan ilman koiraa? Parasta kesässä koiranne mielestä ? :) 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tulokset ovat täällä !!

Lupasin palata tulosten merkeissä ja ne tulivatkin nopeammin kuin ikinä uskoinkaan. Mä hymyilen täällä. Leveästi. Ihan kamalan leveällä hymyllä, asiakkaat saattaa pitää mua höpsähtäneenä. Onneks kesällä saa olla jalat irti maasta!

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI38924%2F15&R=166.2




sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kuvauksissa

Me todellakin kävimme kuvaamassa viralliset ja kennelliiton tuloksia odotellessa . Niihin palaamme vielä. Kuvaus oli iltapäivällä 16.30 ja heräsin kukon laulun aikaan antamaan aamiaisen Aapolle ettei päivä menisi kovin pitkäksi. Kuvaus kesti kaikkiaan tunnin verran ja paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi harjoittelijaa. Kuvista saatiin suoria ja selkeitä. Heräämispiikin jälkeen Aapo pienen torkahduksen jälkeen vaappuikin ulos omin jaloin ja nukahti saman tein autoon. Hoitelin matkalla kauppa asiatkin uskaliaasti ja ukko jatkoi uniaan.

Oikeastaan vasta illalla yhdentoista aikaan pieni purkillinen viiliä maistui ja rapsuttelut. Illan aikana kutiteltiin leuan alta ja siliteltiin sen verran hämillään tuntui poikanen olevan tilanteestaan. Aamulla oltiinkin jo pirteinä vastaanottamaan uusi päivä ja ruoka maistui.

Kuvauksiin ja nukutuksiin kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Ruokailua tulisi vältellä 10-12 h ennen kuvausta. Heräämisen aikana koira olisi syytä vaikkapa kietaista vilttiin. Luonnollisesti koiran tilaa kannattaa seurailla päivän/tai meillä illan aikana. 




torstai 14. heinäkuuta 2016

Petipuuhia

Kuinka teillä nukutaan ? Meiltä löytyy kaksi kovanlattian miestä ja yksi kokeilunhaluinen mies. Niilo aloittaa yönsä aina lakanoitten välistä vieressäni, urahtaa, pieraisee ja nukahtaa. Seuraavaksi se seilaa loppuyön kolmen pedin välillä. Yhdellä pedillä nukutaan pää kenossa lipastoa vasten, yhdellä tassut seinää vasten ja yhdellä niin levällään kun venyy.



Jalo nukkuu kahdessa paikassa, kahden lipaston luona ja aina lattialla. Mitään ylimääräistä lakanan/maton roipetta alla ei saa olla. Aina kyljellään, ei koskaan selällään tai missään muussa asennossa.

Aapo tykkää salaperäisestä onkalosta eli mun sängyn alusesta. Ihan parasta on jos sängyn reunan vielä peittää viltillä ja viltin alta saa työntää takatassun kärjet rohkeasti näkyville.  Aamulla heräämisen jälkeen saankin nostaa koko petini ilmaan että saadaan " mä en oo täällä, mörköjä ei olemassakaan " ulos kolostaan.

Päivällä töissä ollessani Niilo nukkuu sohvalla selällään vallaten koko sohvan.  Unipedit rakentuvat meillä karvaisista alusista ja tarpeen mukaan päälle heitellään erilaisia vilttejä.  Millaista teidän yöelämä on ? 




Karvaaluset on muutoinkin loistavia, auton takakontissa, hierontaan mukaan, mökkireissuille, näyttelyihin ja ihan vaiks mihin. Konepestäviä ja helposti kuivuvia.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Positiivinen motivaatio

Positiivinen motivaatio reeneissä miltä kuulostaa. Ainakin tavoittelemisen arvoiselta. Usein reeniliivin päälle vedettyäsi olo alkaa jo hieman motivoitua. Kentälle saapuessasi olet jo saattanut päästä oikeaan vireeseen ja innostus pukkaa hikeä pintaan. Näinhän sen pitäisi siis mennä. Koirasi ja sinä muodostatte koirakon, teamin joka puhaltaa yhteen hiileen. Joskus vaan te sinkoilette eri suuntiin ettekä kohtaa oikeasti laisinkaan. Näissä tilanteissa saatat tuskastua ja jopa haluta kentältä kankkulan kaivoon. Tuttua?




Jos asenne on hukassa ja olo tuntuu saamattoman vaikealta reenit tulevat yleensä epäonnistumaan. Kiire, väsymys ja riittämättömyys ajavat usein ahdinkoon jossa oikeanlaista vire tasoa saa hakemalla hakea. Joskus taas koirasi ja sinä olette epävireessa, toinen tahtoisi tehdä ja toinen hankaa vastaan. Taaskaan ei onnistuta. Miten tästä kuopasta voisi kavuta voittajana maaliin?




Itselle tieto reenin jälkeisestä hyvästä olosta luo jo itsessään pohjaa. Reeneihin on hyvä mennä vaikka hieman väsähtäneenäkin. Onnistumiseen voi riittää vaikkapa erityisen hyvät makupalat joilla koirasi saa uudenlaista virtaa. Uusi palkkio lelu tai ihan mitä vaan eri lailla tehtynä vanhoihin tapoihin nähden. Hyväksi havaittu keino on myös vaihtaa reeniä, tokosta aktivointiin tai ihan vaikka koiratanssiin. Samaa puuduttavaa kaavaa toistettuna homma ei ota tulta alleen ja edistymistä ei enää tapahdu toivottuun tahtiin. Hullutelkaa, hassutelkaa ja jos onnistutte muussa lajissa niin ilo on helppo siirtää tavoitteelliseen reeniin.

Ostakaa vaikkapa uudet reenivetimet, reenipallot, makupalat, vaihtakaa lajia, uskaltakaa kokeilla. Onnistukaa eri väylien kautta ja vain tällä tavoin voitte edetä haluamallenne tasolle. Oikea asenne ratkaisee juuri nyt ! 





sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lauma henkeä

Elämän rikkauksista ehkä päällimmäisenä on lauman seuraaminen. Jos kuvittelin yhden koiran riittävän aikoinaan erehdyin, kahden taas erehdyin sillä kolmas loi mielettömyyden onnen.
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, lauma kehittyy yhtenä ja yksilöinä. Minusta on tärkeää pystyä huomioimaan jokainen omana ainutlaatuisena persoonanaan että myös kokonaisuutena. Pyrinkin antamaan jokaiselle ihan omaa huomiota jossain todella tärkeässä. Kuitenkin tähtäin on lauman hyvinvoinnissa hieman kuin pienessä työ yhteisössä. Sekin elää kehittyy kukoistaa ja luo uutta vain ja ainoastaan reiluudella ja oikeudenmukaisuudella.  Ilo on huomata kuinka leikkimään lähdetään ovesta jokaisella omat lelut suussa ja ilo pirskahtelee pellolle kirmatessa.  Leluista ei tapella ja periksi osataan antaa. 

Voisinpa väittää että jokainen koiruus on saanut jotain valtavan hyvää laumassa elämisestä. Vaikka itselle on vieläkin hankalaa jättää yksi tai kaksi kotiin harrastuksiin lähtiessä. Mieluiten niin pitäisin kaikki aina mukanani. Jotenkin minun ei ole hyvä olla missään ilman nuita.  Kuinka teillä lauman omistavat menee ? Omistamat, jotenkin hullu sana.  Lauman saaneet, kuulostaa paljon paremmalta.