sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pure Tokoa

Tuntuuko minusta vaan kun ei olla harjoiteltu riittävästi alo luokan paikkamakuuta että se on VAIKEAA. Aika hankala tietty harjoitella kolmen oman koiran kanssa.  Anyway pidän sitä suurena peikkona . Kokeilin ottaa tänään kaikki muut liikkeet alokkaassa ja vaikeinta tuon paikkiksen lisäksi on sujuva kääntyminen. Kapulan pito sujuu jotakuinkin, kaukot no jaa, este ihan ok, seuruu no juu, luoksetulo juu . Edelleen pohdin onkohan tämä jotenkin turhaa, olisiko sittenkin miehekkäämpää vain aloittaa purut. Ei taitaisi omien koipien asennolla olla niin justiinsa. Aapolla on nimittäin valtavan isot ja vahvat hampaat, juu älkää tukehtuko siellä. Tai voitaisiin ihan vaan näytellä.

Saunassa ollessani ihmettelin kauheeta metakkaa kuistilla ja ikkunasta näin sen raahaavan 10l täyttä vesitonkkaa kahvasta hampailla kiinni pitämällä pitkin pihaa. Noilla hampailla hihakin saattaisi saada kyytiä
Ennen tykkäsin tokon kurinalaisuudesta vasta painona työlle ja keskittyminen auttoi unohtamaan työ kuviot. Nyt kun töissä on liikaa, tekemistä liian paljon ja lamasta ja kaikesta alituinen ressi niin tuntuu ettei sietokyky enää riitä mihinkään. Jotain räjähtävää toimintaa tässä kaipaisi, nyrkkeilyä ehkäpä.

 Mitä mieltä olette onko esim rally toko syrjäyttämässä tokon?  Oletteko tyytyväisiä uudistettuihin sääntöihin?  Onko tokolla tulevaisuutta !





tiistai 26. heinäkuuta 2016

Koiralle lomaa

Koirakin tarvitsee lomaa reeneistä ja mukavaa oleilua ilman paineita. Meillä on nyt loma miltei kahden viikon ajan ja tänä aikana ei käskytellä vaan tehdään kaikkea kivaa.





Kuinka koiralle saa sitten lomafiiliksen aikaan ja tässä kohtaa pitäisi kaiketi kysyä kuinka minulle. Simppeliä oikeastaan, käydään uimassa erityisen usein ja herkutellaan vaikkapa jätskillä. Ulkoilemaan mennään vain ja ainoastaan leikkimään sekä hassuttelemaan.  Me olemme olleet piilosilla, potkineet palloa, herkutelleet, uineet ja iltaisin samalla kun olen valokuvaillut ajelleet halki kesäisten maisemien.  Uskokaa pois kyllä ne karvakuonotkin osaavat arvostaa luonnon kauneutta.



Viikonlopulla grilli tuikataan tuleen tai ne hiilet ja käristetään ukoille makkaraa. Ja ei sovi unohtaa ylimääräisiä hellyys kohtauksia, kutititusta pehmeän leuan alta ja rapsutteluja teeveetä katsoessa. Uskon että kun taas palaamme sorvin eli reenin ääreen se sujuu taas valtaisan paljon paremmin. Toki haluisin lastata auton ja karauttaa auringon laskuun johonkin ihanaan paikkaan mökkeilemään, mutta niistä eväistä on leipä kasattava mitä on eteensä saanut.  Ehkä myöhemmin syksyllä tunnelmoimme jossain piilopirtin hämyssä. Yhdisttettynä johonkin näyttelyyn, ne kärpäset samalla osumalla.




Kuinka teillä koirat lomailee ja pystyttekö itse lomailemaan ilman koiraa? Parasta kesässä koiranne mielestä ? :) 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tulokset ovat täällä !!

Lupasin palata tulosten merkeissä ja ne tulivatkin nopeammin kuin ikinä uskoinkaan. Mä hymyilen täällä. Leveästi. Ihan kamalan leveällä hymyllä, asiakkaat saattaa pitää mua höpsähtäneenä. Onneks kesällä saa olla jalat irti maasta!

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI38924%2F15&R=166.2




sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kuvauksissa

Me todellakin kävimme kuvaamassa viralliset ja kennelliiton tuloksia odotellessa . Niihin palaamme vielä. Kuvaus oli iltapäivällä 16.30 ja heräsin kukon laulun aikaan antamaan aamiaisen Aapolle ettei päivä menisi kovin pitkäksi. Kuvaus kesti kaikkiaan tunnin verran ja paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi harjoittelijaa. Kuvista saatiin suoria ja selkeitä. Heräämispiikin jälkeen Aapo pienen torkahduksen jälkeen vaappuikin ulos omin jaloin ja nukahti saman tein autoon. Hoitelin matkalla kauppa asiatkin uskaliaasti ja ukko jatkoi uniaan.

Oikeastaan vasta illalla yhdentoista aikaan pieni purkillinen viiliä maistui ja rapsuttelut. Illan aikana kutiteltiin leuan alta ja siliteltiin sen verran hämillään tuntui poikanen olevan tilanteestaan. Aamulla oltiinkin jo pirteinä vastaanottamaan uusi päivä ja ruoka maistui.

Kuvauksiin ja nukutuksiin kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Ruokailua tulisi vältellä 10-12 h ennen kuvausta. Heräämisen aikana koira olisi syytä vaikkapa kietaista vilttiin. Luonnollisesti koiran tilaa kannattaa seurailla päivän/tai meillä illan aikana. 




torstai 14. heinäkuuta 2016

Petipuuhia

Kuinka teillä nukutaan ? Meiltä löytyy kaksi kovanlattian miestä ja yksi kokeilunhaluinen mies. Niilo aloittaa yönsä aina lakanoitten välistä vieressäni, urahtaa, pieraisee ja nukahtaa. Seuraavaksi se seilaa loppuyön kolmen pedin välillä. Yhdellä pedillä nukutaan pää kenossa lipastoa vasten, yhdellä tassut seinää vasten ja yhdellä niin levällään kun venyy.



Jalo nukkuu kahdessa paikassa, kahden lipaston luona ja aina lattialla. Mitään ylimääräistä lakanan/maton roipetta alla ei saa olla. Aina kyljellään, ei koskaan selällään tai missään muussa asennossa.

Aapo tykkää salaperäisestä onkalosta eli mun sängyn alusesta. Ihan parasta on jos sängyn reunan vielä peittää viltillä ja viltin alta saa työntää takatassun kärjet rohkeasti näkyville.  Aamulla heräämisen jälkeen saankin nostaa koko petini ilmaan että saadaan " mä en oo täällä, mörköjä ei olemassakaan " ulos kolostaan.

Päivällä töissä ollessani Niilo nukkuu sohvalla selällään vallaten koko sohvan.  Unipedit rakentuvat meillä karvaisista alusista ja tarpeen mukaan päälle heitellään erilaisia vilttejä.  Millaista teidän yöelämä on ? 




Karvaaluset on muutoinkin loistavia, auton takakontissa, hierontaan mukaan, mökkireissuille, näyttelyihin ja ihan vaiks mihin. Konepestäviä ja helposti kuivuvia.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Positiivinen motivaatio

Positiivinen motivaatio reeneissä miltä kuulostaa. Ainakin tavoittelemisen arvoiselta. Usein reeniliivin päälle vedettyäsi olo alkaa jo hieman motivoitua. Kentälle saapuessasi olet jo saattanut päästä oikeaan vireeseen ja innostus pukkaa hikeä pintaan. Näinhän sen pitäisi siis mennä. Koirasi ja sinä muodostatte koirakon, teamin joka puhaltaa yhteen hiileen. Joskus vaan te sinkoilette eri suuntiin ettekä kohtaa oikeasti laisinkaan. Näissä tilanteissa saatat tuskastua ja jopa haluta kentältä kankkulan kaivoon. Tuttua?




Jos asenne on hukassa ja olo tuntuu saamattoman vaikealta reenit tulevat yleensä epäonnistumaan. Kiire, väsymys ja riittämättömyys ajavat usein ahdinkoon jossa oikeanlaista vire tasoa saa hakemalla hakea. Joskus taas koirasi ja sinä olette epävireessa, toinen tahtoisi tehdä ja toinen hankaa vastaan. Taaskaan ei onnistuta. Miten tästä kuopasta voisi kavuta voittajana maaliin?




Itselle tieto reenin jälkeisestä hyvästä olosta luo jo itsessään pohjaa. Reeneihin on hyvä mennä vaikka hieman väsähtäneenäkin. Onnistumiseen voi riittää vaikkapa erityisen hyvät makupalat joilla koirasi saa uudenlaista virtaa. Uusi palkkio lelu tai ihan mitä vaan eri lailla tehtynä vanhoihin tapoihin nähden. Hyväksi havaittu keino on myös vaihtaa reeniä, tokosta aktivointiin tai ihan vaikka koiratanssiin. Samaa puuduttavaa kaavaa toistettuna homma ei ota tulta alleen ja edistymistä ei enää tapahdu toivottuun tahtiin. Hullutelkaa, hassutelkaa ja jos onnistutte muussa lajissa niin ilo on helppo siirtää tavoitteelliseen reeniin.

Ostakaa vaikkapa uudet reenivetimet, reenipallot, makupalat, vaihtakaa lajia, uskaltakaa kokeilla. Onnistukaa eri väylien kautta ja vain tällä tavoin voitte edetä haluamallenne tasolle. Oikea asenne ratkaisee juuri nyt ! 





sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lauma henkeä

Elämän rikkauksista ehkä päällimmäisenä on lauman seuraaminen. Jos kuvittelin yhden koiran riittävän aikoinaan erehdyin, kahden taas erehdyin sillä kolmas loi mielettömyyden onnen.
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, lauma kehittyy yhtenä ja yksilöinä. Minusta on tärkeää pystyä huomioimaan jokainen omana ainutlaatuisena persoonanaan että myös kokonaisuutena. Pyrinkin antamaan jokaiselle ihan omaa huomiota jossain todella tärkeässä. Kuitenkin tähtäin on lauman hyvinvoinnissa hieman kuin pienessä työ yhteisössä. Sekin elää kehittyy kukoistaa ja luo uutta vain ja ainoastaan reiluudella ja oikeudenmukaisuudella.  Ilo on huomata kuinka leikkimään lähdetään ovesta jokaisella omat lelut suussa ja ilo pirskahtelee pellolle kirmatessa.  Leluista ei tapella ja periksi osataan antaa. 

Voisinpa väittää että jokainen koiruus on saanut jotain valtavan hyvää laumassa elämisestä. Vaikka itselle on vieläkin hankalaa jättää yksi tai kaksi kotiin harrastuksiin lähtiessä. Mieluiten niin pitäisin kaikki aina mukanani. Jotenkin minun ei ole hyvä olla missään ilman nuita.  Kuinka teillä lauman omistavat menee ? Omistamat, jotenkin hullu sana.  Lauman saaneet, kuulostaa paljon paremmalta.