torstai 30. elokuuta 2018

Koiran kuulo

Koiran kuulo vanhetessa ja mistä sen huomaa. Ja missä vaiheessa kuulo on jo oleellisesti heikentynyt ja vaikuttaako se koiran arkeen.

Meillä olen huomannut vasta äskettäin Niilon reagoivan varsin laimeasti ukkosen kumahduksiin. Aikaisemmin pamaukset aiheuttivat voimakkaan ärsykkeen. Samalla myös televisiosta kaikuvat aseen pamaukset kaikuvat Niilon korvien ulottumattomiin.

Kuitenkin kuuloa on vielä tallella koska kutsuttaessa tuntuu ottavan vielä vastaan, mutta olen samalla alkanut lisäillä käsimerkkejä mukaan.
Myös äänen käytön lisääntyminen kielii kuulon heikkenemisestä . Olisiko niin että vanha koira hämmentyy ja on samalla hieman turvaton maailmassa jossa kaikkea ei enää kuule samalla tavalla. Ja mitä voimme tehdä asialle että yhden aistin heikkeneminen ei aiheuta koiralle epämukavaa ja hätääntynyttä oloa.

Tutut käskyt, kiitokset ja kehut missä ne ovat?  Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa huomata vanheneva koira sanallisen kiitoksen sijaan hellällä kosketuksella. Ja samalla turvata mutkaton elämä äänin joita mahdollisesti vielä ottaa vastaan.

Kuinka teillä olette havainneet,  huomanneet koiran kuulon heikkenevän. Tapahtuiko se huomaamatta vai että monet pienet asiat avautuivat ja saivat selityksen. 

Haluaisin uskoa että turvattu arki pienillä helpotuksilla ja huomaavaisina eleinä mahdollistaa koiran täyspainoisen vanhuuden kuulon heikkenemisestä huolimatta.




           Kuvat Kristiina Kerttula kiitos ! 

torstai 16. elokuuta 2018

Mahdollisuuksien unelmaa

Kuuma kesä alkaa olla takanapäin ja se heitti eteeni kaikenlaista uutta. Opetti nauttimaan elämästä ja antoi mahdollisuuksia enemmän kun uskalsin toivoa. Se opetti nousemaan kuopasta ja näkemään auringonnousun ja uudesta kuopasta saatoin jälleen ihailla auringonlaskua. Kesällä Jalo myös täytti 8-vuotta, mun suloinen nallekarhu !



Itsensä kokoaminen palasista ei tapahdu hetkessä ja se tuskin on edes tarkoituskaan. On annettava elämälle mahdollisuus ja yritettävä pitää kiinni pienistä papanoista joita onneksikin kutsutaan.



Ihan ensimmäinen leirini sujui valtavan hyvin. Koko porukan voimin koirani ja minä nautimme leirin hengestä ja yleisestä mutkattomuudesta. Aikaiset aamut, myöhäiset illalliset, leirinuotio, lammen viipyilevä usva ja rauha. Rauha antaa tilaa mielensä olla , ajatustensa asettua, jalkojensa levätä ja silmiensä katsoa. Ehkä olen sittenkin leiri tyyppi ja tämän perusteella näitä saa tulla lisääkin. Pienet jatkot ovatkin jo luvassa ja se jos mikä on odottelemisen arvoista. Uskoisin että pojatkin kokivat jotain ainutlaatuista ja vallan hienosti mieheni käyttäytyivätkin. Kuvat puhukoon puolestaan.





Kesä on tuonut iloa, valtavaa iloa ja ystävyyttä. Aapo jatkaa kouluttajani kanssa reenaamista ja parivaljakko petraa kaiken aikaa. Se kaikki hyvä mikä Aapossa on, taitavuus, kiltteys ovat puhjenneet kukkaan. Sitä harvoin edes tajuaa kuinka siirtää kaiken omasta mielestään koiran harteille. Mielensä puutteet, ajatustensa harhat.  
Joskus on uskallettava antaa tietyllä tavalla periksi ja saada sitä kautta enemmän hyvää. 
Koirankoulutus ei voi eikä saa olla tasapaksua pakonomaista puurtamista jos keho ja mieli eivät jaksa. Enemmän saa irti kun luovuttaa rakkaudella ja voi kokea aivan uudenlaista onnea ja iloa koiran silmistä.
Olen niin etuoikeutettu kun on ihminen joka haluaa koirani ja minun parasta. Ja kun se päivä koittaa jolloin mieleni solmut aukenevat, mieleni tasaantuu ja tuulet tyyntyvät yritän uudelleen.
Nyt on valtavan hyvin. Aapeli on löytänyt valtavan innon, tahdon ja sen kaiken haluan pojalle tarjota. Itsekkyys ja uhma ovat tiet joita pitkin en tahdo kulkea.



Kristiina ja Aapo reenaa    linkistä VIDEOON !!


Kesän lopulla hyppäsin jälleen kuoppaan. Uskoin toivoin luotin enemmän kun järki koitti perääni huudella. Työpaikka johon solahdin ei vastannut odotuksiani ja me emme ollet toisiamme varten. Tänään uskallan jo sanoa ei kaiken uhallakkin. Mieltäni hoidan paremmin kuin koskaan ja jos joku kuiskuttaa korvaani ratkaisun olevan väärä tiedän mitä teen. 
Kukaan ei tee puolestasi kaikkea, itse on ratkaisunsa tehtävä sekä seisottava niiden takana. Mutta muistettava luottaa siihen mitä tuntee ja ennenkaikkea jos se tuntuu väärältä. Mikään ei voi olla ainoa ei edes vakituisessa työpaikassa jota tarjotaan.  On annettava lupa luovuttaa ja jätettävä taakse mikä ei koskaan ollut tai olisi ollut juuri minua varten.

Vielä tapahtuu runsaasti ihanaa. Suunnitteilla myös Nipan 10 vuotis juhlaa. Muistakaa nauttia elämästä, pienistä hetkistä, kiittäkää ystäviänne, rakastakaa koirianne tai lemmikkiänne, hassutelkaa ja murehtikaa mutta älkää jääkö kiinni suruun.  


Kaikista kuvista kiitos Kristiina Kerttula !