Pieniä ajatuksia

Kuinka välillä katoaa päämäärä ja todella tuntee polkevansa paikallaan.Ohjatun tokon puuttuessa alkaa hieman helpommin lipsumaan ja jäljelle jää kiristävä syyllisyys.

Jalo pärjää melko hyvin seuraamisessa ( entäs jos näkyy jotain odottamatonta),maahan meno loistava,liikkeestä hiottavaa riittää ja olen yrittänyt keskittyä ohjaamaan ilman käsimerkkejä.Vaikeaa!

Vetämiseen saatu jonkinlainen hallinta lenkillä ja kas,saatan pystyä jopa ihailemaan maisemia.Tämä jos mikä tuotti harmaita hiuksia.Niilo tuskin koskaan saanut tuollaista vetoa aikaan.

 Onneksi toissa aamuna olimme rauhallisella kylätiellä kun pojat turvaisivat kuononsa samaan hekumalliseen läjään.Kukkotappeluhan siitä syntyi ja erotuomarina toimi mami käyttäen luojan luomaa ääntään ja voimakkaita käsivarsiaan kiskomalla pojat erilleen.Huh sitä meininkiä.Siitä se suloisuus oli kaukana ( mahtavaa tosin että Jalolla on kuin onkin luonnetta) että josko sittenkin suojeluun?

Kuohahdus oli erittäin lyhytkestoinen ja tunteet viilenivät nopeasti.Kaikesta huolimatta tällaiset draamat voidaan käydä ihan vaan hiljaisilla paikoilla.Ettei tule väärinkäsityksiä siis.

Ihanan huikaiseva tähtitaivas otti vastaan ilta kävelyllä.Loistivat kirkkaammin kuin koskaan.Hyvä mieli unilahjaksi.Ja aamulla vastaanotti kuulas auringon nousu ja ehkä hieman harmitti kameran puuttuminen.Tarpeeksi raahannut sitäkin lumipyryssä ja pakkasessa.
Kuvailkaa kaikki kynnelle kykenevät,kohta sitä höttöö taas tulee.