Happamia sanoisin omenoista

Meillä on hirmuisesti omenia puut pullollaan. Pahoja omenoita. Osaan on varmaan muuttanut mato perheineen, toiset ei kelpaa kodiksi niillekään, sen verran kitkeriä tuppaavat olemaan. Pitäisikö puita jotenkin hoitaa?


 
 
Loma alkoi lauantaina Jalon osalta apulaisena. Riensimme auttelemaan hienoista ruuhkaa ja mikäs siinä, mukavaa seuraa. kahvia ja kivoja asiakkaita. Voisi sen päivän pöllömminkin aloittaa. Jalo ainakin nauttii  rapsutuksista ja ylimääräisestä huomiosta.
Eilen aloiteltiin jälleen pyöräily ja voi kuinka Jalo reippaasti ravasi. Tassut voivat erinomaisesti ja vieläkin rasvailen suojaavalla voiteella. Surkea katse jäi ikkunaan, miksi minä en pääse?  Niilon niveliä en lähde rasittamaan moisella, sillä ukko saa liikuntaa vaikka paikoillaan pyörimällä. Sen verran energinen ollut että mietin pitäisikö vitamiinejä jo vähentää?  Mamin elohiiri.
Nyt lomaillaan ja viikon lopulla reissataan. Kumma tuo menojalka, jonka vipatusta ei paikoilleen saa.
 
Lämpimästi tervetuloa uusi lukijamme, kuinka ihanaa jälleen toivottaa meistä kiinnostunut mukaamme arjen tohinoihimme, toivottavasti viihdyt Julia.
 


 
 

 
 

Kommentit