Se jokin eläimissä

Keväästä ei haalistunutta hajuakaan, mutta ulkoiltu on reippaasti. Evolla sekä lisäksi Jalon kanssa potkuteltu. Pakkasta siinä -7 atetta ja inhakka pohjoisen puolelta puhaltava tuulonen. Myös kauppa keskuksena tunnettu.
Epäonnistunut sunnuntain vitsi, blondi muuta tuskin osaa, vaikka pelottava juurikasvu väijyy jo nurkissa.

Facebookin saksanpaimenkoira yhteisön ( sen ulkomaalaisen ) sivuilta bongasin surullisen koiran etsimässä kotia, näitähän toki riittää, mutta tuo särkynyt poika kyllä pisti silmät kostumaan. Mitä ihmettä hänelle on tapahtunut?
Minun ei pitäisi nähdä lainkaan tuollaisia kuvia, vetoomuksia tahi edes vierailla eläinsuojeluyhdistyksissä. Lahden Jokimaalla kissalassa mennyt ne pari kertaa ok, katsellut ja lahjoittanut hieman rahaa. Aiempaan paikkaan hinasin huopia ja pyyhkeitä.
Jyväskylän eläinsuojeluyhdistyksen tiloista kauan sitten lähti saku tyttönen matkaan ja eleli kanssamme kahdeksan vuotta. Yhden koiran sain sijoitettua tuttuun paikkaan. Jostain syystä nykyään en vieraile näissä paikoissa, joissa ihmiset puurtavat sydän paikallaan talkoo työnä vähäosaisten eläinten parissa.

Aina kuitenkin nähdessäni katti pukuun pukeutuneen henkilön Lahden kaduilla , minulta heltiää roponen kissojen hyväksi ja jos lähempänä asustelisin, varmaan iltaisin siellä joskus voisi vaikkapa silitellä arkoja kissoja. Yritetään auttaa jokainen edes ihan pienelläkin tavalla.






Kommentit

  1. Moi pitkästä aikaa, edellinen kompuuttori hajosi ja sitä myöden kaikki tiedot häipyi. Nyt vihdoin on uusi kone ja ensimmäisenä piti Jalo ja Niilo etsiä :-) Ihana lukea juttuja niistä.
    Arja

    VastaaPoista
  2. Voi että kiitos sinulle :) Minäkin hommasin ulkoisen kovalevyn
    koneen mahdollisen hajoamisen takia kuvia varten, tuhat kuvaa
    hävisi kerran ja siitä opin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥