Kouluttajan fiilis

Runsaasti erilaisia koulutuksia ja teema päiviä on viime aikoina kertynyt kokemus reppuun. Reppu pullottaa ideoita ja erilaisia tyylejä. Hyviä neuvoja kouluttajilta sekä kanssa siskoilta. Siskoilta juu, miehiä ei liiemmin ole näissä karkeloissa näkynyt.
Mehän emme ole kisa maailman suurimpia kunkkuja tai suojelu kenttien kauhistuttavaa ihailua herättäviä koirakoita. Olemmeko aina edes koirakoita vai eri suuntiin pälyäviä ihan pihalla koirakoita?
Yhtä kaikki meidän maailman kuva rakentuu yhteisistä hetkistä, kokemuksista ja uusista ystävistä ihan sen kaikkein rakkaimman parissa, saksanpaimenkoirien.

Meille ei niin nöpöä ole näyttely menestys, eteneminen tokossa tai pieleen menneet harjoitukset. Tärkeintä on tunne ja fiilis ja rakkaus mikä tästä sopasta syntyy. Toki mekin halutaan edetä ja ei kai kukaan nyrpeää naamaa näytä sertit käsissä loistaen tai pisteet katossa tokossa. Kaikesta huolimatta ne suurimmat onnen hetket löytyy aamusella kannon nokassa ukkojen kanssa nousevaa päivää ihastellen. Käsi salaa ujutettuna pehmeiden karvojen lomaan. Ne pienet hassut hetket koulutus päivien lomassa kun ihan kaikki ei mennyt nappiin. Ystävien ja heidän koiriensa ilo ja nauru, se tarttuu tiukasti paidan helmaan ja jää pitkäksi aikaa asumaan.