maanantai 23. kesäkuuta 2014

Jussin jälkeen




Juhannus vilahti rauhallisesti kotosalla, vaikka alitajunta olisikin halunnut maiseman vaihtoa. Koirat kyytiin ja baanalle, määränpää tuntematon. Siinä olisi unelmaa tyyliin kaikesta irti ja pois. Hauskuutin kuitenkin itseäni ajelemalla poikien kanssa siellä täällä rahoja tyrkkäämässä yö säilöön ja Evolla Jalon reffeillä.

Sunnuntaisella reissulla hienoisesti säikäytti edellä ajavan autoon eteen loikkaava peura. Onneksi molemmat ajelimme 70-80 ja jarrutus riitti estämään molempien vahingot. Pelottavaa kuinka se vaan loikkasi puskasta. Komealla kaarella. Olenkin miettinyt illalla kuinka kävisi jos joutuisin jarruttamaan ihan täysillä lujassa vauhdissa ja ukot lentäisivät takaa ohuen verkon läpi. Pelottavaa. Kuinka olette varautuneet tällaisiin tilanteisiin ja jos on sattunut moisia, oletteko selvinneet fyysisesti ja psyykkisesti tilanteesta? Psyykkisesti mietin kuinka kauheaa olisi kärsivä eläin konepellillä. Minä pieni suuri eläinsuojelija tuskin kykenisin tekemään mitään järkevää avuttoman auttamiseksi vai tulisiko se jostain syvältä tahto auttaa.


Tervetuloa Leetta joukkoon seurailemaan ukkojen touhuiluja ja FB sivustolla päivitetään lisää koulutuksista ♥ Kivaa kesän jatkoa sinulle :)


16 kommenttia:

  1. Peurakolarin ajanut, traumat jäi. Pari vuotta aikaa, mutta edelleen pelästyn välillä puskan heilahtamista ja kaukaisuudessa näkyvää hahmoa joka osoittautuu ihmiseksi. Saan paniikkikohtauksen jos nään tienvieressä peuran. Autosta meni silloin tuulasi, sormella ko ois tökänny, koko lasi ois tippunu syliin, katto painu hiukan alas, mun eli kuskin puolen peili meni paskaks. Useemman tonnin korjauskulut, onneks meni vakuutukseen... Kärsin siis edelleen peuran kanssa kolarista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, ny alko pelottaan. Toi oli mulla kaikkein lähin tilanne ja jotenkin kelaan sitä vieläkin vaikka mitään ei sattunu :( Miten muuten eläimen kävi vai onko se kamaluus pyyhitty mielestä ;(

      Poista
    2. Peura jatkoi loukkaantuneena matkaa, hinausautoa odotellessa ehti metsästäjät koirineen tulemaan paikalle. Kyselin siinä mitä peuralle mahtanut käydä niin sanoi, että tod.näk lapaluut rikki ja makaa jossain tuskissaan, ampumaan se mentiin. Mä menin ite niin shokkiin siinä etten osannu toimii ollenkaan, vasta poliisien tultaessa, joita odotettiin yli tunti, vähän rauhoitun. Kyynel jos toinen siinä tuli vuodatettua... :/

      Poista
    3. Tuo oli juuri sitä mitä kaikista eniten pelkään sen jälkeen kun ja toivottavasti koirat ja mä ollaan ok :(

      Poista
  2. Kannattaa ihan ekaksi laittaa kunnollinen, niskatukiin kiinnitettävä, metallinen koirakalteri autoon, jos siis farmarilla tai viistoperällä ajelette koirat kontissa ja jos tuo mainitsemasi ohut verkko tosiaankin on vain verkko. Pysyy koirat perällä tiukassakin paikassa. Toisekseen kontin suuaukolle veräjä, jos ei jo olekin. Mikäli takalasi rikkoutuu, koirat pääsevät/lentävät helposti pois sitä kautta onnettomuustilanteessa, ellei veräjää ole. Estää myös hieman lasinsirpaleiden putoamista kontin sisälle. Toinen vaihtoehto on tietty häkki, mutta niistäkään kaikki eivät millään tavoin sovi koirien kuljetukseen autossa.

    Kunnon kalteri niskatuissa minulla on autossa ollut jo vuosia, sen lisäksi olen pyrkinyt kontissa pitämään koiran vahvoissa valjaissa kiinni kuormansidontalenkkiin juuri ikkunan rikkoutumisen/kontin luukun yhtäkkisen aukeamisen varalta, viistoperään kun ei saa veräjiä. Huolettamaan koirien osalta minua alkoi erityisesti oltuani kevättalvella peräänajettuna, jossa lähes ensimmäinen ajatukseni oli, että onneksi koirat eivät olleet mukana. Nyt on farmari ja ensimmäinen hankinta siihen oli veräjä, joka rakenteeltaan turvaa myös peräänajotilanteissa.

    Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt peuroihin, mutta on tosiaan noita mahdollisia kolaritilanteita tullut paljonkin mietittyä ja juuri koirien kannalta. Tuosta peräänajosta jäi itselleni pariksi kuukaudeksi vähän arka olo ja pelkäsin jatkuvasti jonkun ajavan uudelleen päälleni, edelleen olen ylivarovainen tietyissä tilanteissa ja yritän ennakoida niiden toistenkin autoilijoiden puolesta.

    VastaaPoista
  3. Todellakin verkko vain :( Kiitos monipuolisesta vastauksesta. Nyt olisi tämän farkun vaihto edessä kun sopiva sopivalla hinnalla löytyy ja sinne tulee todellakin kalterit, jo siksikin että voin tuulettaa vaikkapa kentillä, mutta nyt ajattelen enemmän turvallisuutta. Veräjä ku taitaa olla aika tarkkaan auto kohtainen, verkon tilanne varmaan helpommin pystyy vaihtaan kalteri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi luukun aukeaminen on mun yks painajainen, monesti matkan jo alettua nousee hiki otsaan ja käsken pysäyttää auton ja meen kokeileen onko se varmasti kiinni !!! :D

      Poista
    2. Mä ostin just variogate veräjän, se sopii aikalailla autoon kuin autoon, säätömahdollisuuksien vuoksi. Olen todellä tyytyväinen, eikä ole hinnalla pilattu, koirilla myös koko takaluukku käytössä mitä ei häkin kanssa taas ole. Tosi tyytyväinen olen ollut tuohon kapistukseen. :)

      Poista
    3. Mulla on kanssa just toi variogate veräjä, mahtui hyvin meidän farkkuun, vaikka mittojen mukaan olis liian iso. Niihin toisenlaisiin veräjiin verrattuna se syö pikkasen tilaa koirilta, koska ei ole muotoiltu kontin luukun mukaan vaan suora, mutta tykkään siitä kuitenkin enemmän. Plussaa vielä se, että siinä ei ole välitankoa toisinkuin vissiin melkei kaikissa muissa veräjämalleissa, joten jos joskus haluaa konttiin koirien tilalle jotain isompaa tavaraa, niin nekin mahtuu kyytiin veräjästä huolimatta. Lisäosana siihenkin kuitenkin saa väliseinän, mikäli sellaista tarvii.

      Poista
  4. Jaaha, googlan sitä :) Kiitos ideasta

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kesää teille ja rapsutukset pojille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaa kesää myös sinulle ja koiruudelle sinun blogisi
      kuvassa. Nyt tutustumaan blogiisi ♥ Rapsut meni perille:)

      Poista
  6. Hyvää kesää teille myös! :) ♥

    VastaaPoista
  7. Mullakin on aina ikuinen stressinaihe se, että joku ajaa auton perään. Ärsyttää sellaiset perässä roikkujat, jotka eivät edes tajua sen vertaa, että siellä takakontissa on koira ja jos se auto ajaa mun perään, aion kyllä piestä sen perään ajaneen kuskin ehkä jopa hengiltä. Jollain ihmisillä vaan on pakkomielteinen tapa roikkua toisen auton perässä, vaikka niille kuinka antaisi tilaa ohittaa.

    P.S. Meillekin kotiutuu huomenna pienenpieni saksanpaimen! Täältä voi käydä tsekkaamassa meidän kuulumisia: http://koivurannanviski.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Hah, sulla aika samanlainen asenne ku mulla, piestä hengiltä :D Juu just näin !! En kanssa tiiä mikä siinä maksaa että pitää roikkuu siellä ja ite tykkään ajella sellasta 80 ja kork 100 ku ei tiiä mikä puskasta loikkaa ... Kävin jo sivuillasi...ihanuutta urkkimassa ♥

    VastaaPoista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥