Koirakko..ko?

Edellinen postaus kirvoitti runsaasti kommentointia ja se on loistavaa. Mielipiteiden vaihdolla herää ajatuksia suuntaan ja toiseen. Hieman raapaisen vielä samoilla linjoilla eli nyt puhutaan koirakosta.

Koirakko sana valkeni minulle vasta pitkän tuskallisen matkan jälkeen. Perillä en ole vieläkään, mutta pieniä onnistumisia olemme saaneet kokea. Hieman kuin käyntejä asemilla, joista matkalaukkuun on kertynyt tiedon ja taidon murusia.

Itsekseni omassa rauhassa harjoitellessa saatan vaipua hieman maaniseen tilaan jossa olemme vain koirani ja minä. Tässä hetkessä koetut onnistumiset ovat huumaavia ja rentouttavia myös psyykkisesti.
Kentällä minulle tapahtuu jotain omituista. Ujona minua tuskin pitää kukaan tuntemani tyyppi, mutta kauhein hetki on kun kysytään " Kuka olet ja entä koirasi? Mitä haluatte tehdä? " Siinä kohtaa pää tyhjenee ja yritän löytää mahdollisimman aikaa viemättömän tyhjänpäiväisen jutun jotta tilanteesta irtaantuu nopeasti. Tutussa seurassa ongelmaa ei ole, paitsi silloinkin häslään.

Tässä kohtaa emme todellakaan ole koirakko, vaan kaksi erillistä palikkaa jotka huitovat aivan eri kiskoja. Taidan olla enemmänkin ns. vanhan koulutuksen ihmisiä " no niin kentälle, koirat sivulle ja aloitetaan " Ah niin simppeliä ja varmaa. Ehkä me jatkamme matkaa ja seuraava asema taitaakin jo häämöttää.

Mitä te ajattelette sanasta koirakko omalla kohdallanne?









Kommentit

  1. Meille meinasi käydä ihan samanlailla siellä Riikan koulutuksessa mutta olin onneks jo vähän sitä nouto-ongelmaa miettiny ja sit otettiin se. Mulla on vähän samaa treeneissäkin varsinkin kimppatreeneissä...ööö...tota.... aina pitäis olla etukäteen mitetittynä mitä aikoo treenata :( mut ehkä mä joskus opin :)

    VastaaPoista
  2. Ollaan sitten samikset :D Ite voi päättää mitä tekee ku menee pihalle :)
    Ja sitten aattelen että vien muiden aikaa ja haluun vaan pois, onneks
    mä en sua jännitä etkä sä mua, ethän :D Eikä meidän opee :D

    VastaaPoista
  3. Meillä on niin hyvä porukka ettei meidän toisiamme tarvi jännitellä <3 ja uskaltaa sanoa jos ei oo samaa mieltä. ja jos ei ymmärrä mitä koutsi tarkottaa. Mä niin odotan et jalka paranis päästäis treenaileen halliin ja sit kentälle isommalla porukalla!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo mäkään ehtiny kummosii, mun aika menee nuuskatessa kloriittii ;)
      Ootan ihan jo Maakesken kentän kevättä ja Hollolaa, kahvii ja seuraa ♥

      Poista
  4. Koirakko? Kahden yksilön, koiran ja ohjaajan, muodostama kokonaisuus. Tiimi. Yhteistyö. Koira tekee ohjaajalle. Ohjaaja keskittyy ohjaamaan koiraansa. Kumpikaan ei mennä toohota itsekseen ja itselleen vaan keskittyvät täysillä toisiinsa ja yhteiseen tehtävään. Se olisi siis se ideaali koirakko. Sitten on tietysti meitä jotka yritämme olla koirakkoja. Mutta ollaankin vaan koira ja ohjaaja ;)

    Treeniporukka on kyllä kaiken a ja o. Kaikki ei sovi samaan porukkaan, sellaisia ne kemiat nyt vaan ovat. Mutta kyllä se niinkin on että päästäkseen porukkaan pitää sen eteenkin tehdä jotain. Enkä tarkoita talkootunteja tai kakkuja tai mielistelyjä. Vaan tarkoitan ihan sitä että parhaimmat porukat ovat tiiviitä. Joten niihin ei pitäisikään pystyä liittymään osaksi ihan tosta vaan. Parhaimpiin porukoihin sisään sulautumisen pitää viedä enemmän kuin "ns kaksi treenikertaa". Jos näin ei ole, on porukka sen verran avonainen että sitoutumista toisiinsa ei ole. Ja sitoutumisen puute... no sitten se ei kyllä ole hyvä porukka. Enkä tarkoita että pitäisi sitoutua treenimään neljä kertaa viikossa ja 3 kisaa vuodessa, vaan psyykkistä sitoutumista omaan ja kaverin edistymiseen.

    Itse kun koulutan, niin pitää tunnustaa että en pidä ihmisistä jotka joka ainoa kerta tulevat kentälle ilman mitään ajatusta siitä että mitä haluaisivat treenata. Treeneissä käydään näyttämässä että missä mennään ja saamassa ohjeita kotona tapahtuvaan opetteluun. Ei treeneissä opetella, oppiminen tapahtuu kotona. Treeneissä näytetään mitä on kotona opittu ja kerrotaan että mikä tuntuu vaikealta tai mitä uutta haluaisi oppia. Sen koirakon oppiminen ja edistyminen on näes sen ohjaajan vastuulla, ei kouluttajan. Silloin jos kävellään koiran kanssa kouluttajan eteen ilman ajatuksen häivääkään että mitä haluaisi/pitäisi tehdä, silloin siirretään se vastuu kouluttajalle. Tietysti usein se menee niin että kouluttaja (siis vakkariryhmässä) tietää ja on jo suunnitellutkin että mitä tehdään seuraavaksi. Mutta ohjaajalla pitää silti olla selkeä ja varma näkemys ja tunne siitä että mitä polkua ollaan kulkemassa ja mihin suuntaan ja yhteisymmärrys kouluttajan kanssa. Jos ei ole samaa mieltä, pitää se sanoa. Koska vaikka tätä miten kääntelisi, se koira on ohjaajan koira ja kaikki vastuu on ohjaajalla. Jopa silloin jos kouluttaja käskisi tekemään jotain mitä ohjaaja ei halua tehdä. Silloin pitää heti sanoa että ei käy, joko ei käy ollenkaan tai sitten pitää hetki makustella asiaa ja yrittää myöhemmin. Se kouluttaja kun ei näe sinne ohjaajan pään sisälle. Helppoa se ei ole. Että olisi siis aina kentälle lampsiessa selvät sävelet omassa päässä. Mutta asiaan pitää yrittää suhtautua sillee tarkan markan miehen mukaisesti. Eli kuvittele että maksat (ja ehkä maksatkin) jokaisesti koulutusminuutista. Miksi maksaisit miettimisestä ja pähkäilystä kun voit suunnitella tilauksesi etukäteen ja saada koko rahallesi vastinetta?
    .... mutta joo, ei se tuonkaaan ajatuksen avulla kovin helpoksi muutu. Mutta antaa motivaatiota edes yrittää :D

    VastaaPoista
  5. Minä luin kommentin kolmasti kiitos pitkästä ajatellusta vastauksesta :)
    Ymmärrän pointin mitä ajat takaa. Meillä on sellanen pieni reeni porukka jossa
    todella tuetaan toisiamme ja jaetaan apuja ja iloitaan toistemme puolesta.

    Psyykkisesti tuetaan myös iltakaudet toisiamme elämän keinuvassa aallokossa .

    Ongelmaksi on mulla näköjään muodostunut satunnaiset leirit ja koulutuspäivät joissa yleensä
    vasta tutustuu muihin. Tosin Orivedellä oli niin kannustava ryhmä että toko päivässä Hämeenlinnassa että hyvillä mielin ja iloisena poistui. Kuitenkin joskus näinä tuntemattomien tyyppien ja ohjaajien kanssa poistun apeana paikalta kun idea olisi poistua riemua puhkuen ja sormet syyhyten päästä kokeilemaan käytännössä.

    Mieluiten tosin reenaan pienessä porukassamme tai ittekseni ja juu koulutus todella tapahtuu kotona :) Kiitos paljon

    VastaaPoista
  6. Ps Pitäiskö kokeilla tulla sun koutsaamaks ihan pää tyhjänä vailla mitään ajatuksia. Saisikko
    muhun jotain tolkkua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä luulen et sit kentällä olis kaks tyhjäpäätä ja koira :D

      Poista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥