maanantai 2. marraskuuta 2015

Tapahtuma päivitys

Mitä olemme tehneet eli mitä emme ole tehneet. Olimme siis näytelmissä jos kaikki eivät lukeneet sitä FB sivustolta. Saimme VSP:n ja olimme onnesta mykkyrällä. Aapo käyttäytyi kauniisti ja tuomari oli mukava ja jaksoi rauhassa paneutua asiaan. Kiitos siitä.
Kyseessä oli siis Aapon ensimmäinen virallinen näyttely eli kennelliiton pentunäyttely Lahdessa.



Toko harjoituksia olemme jatkaneet, edistyneet ja päässeet mukavasti eteenpäin. Nyt tahkomme liikkeestä maahanmenoa sekä istumista, paikkamakuuta sekä tarkkuutta kaikilla osa alueilla. Maku palojen vähentäminen meinaa vaan tuottaa harmaita hiuksia kun ei viittisi kaiken aikaa lappaa napuja suuhun. Kentällä keskusteltiin juuri makupaloista ja eräskin sanoi tietoisesti kouluttavansa sakemanninsa ilman makupaloja. Mielipiteitä ?

Kenttä oli Hyvinkäällä jossa piipahdimme sakemannien näyttelyharkoissa. Erittäin mielenkiintoinen päivä jonka parasta antia oli saada viedä toisen koiraa kehässä. Siinä huomasi kuinka ei todellakaan ole ihan valmis mutta myös onnistumisen tunteita. Koutsi oli rauhallinen ja Aapo tykästyi. Meinasi tosin pienelle pojalle hiipiä suru puseroon kun mami livahti Aapon kehän ajaksi piiloon. Reippaasti poika suoriutui omasta osuudestaan. Hieman teoriaa mahtui myöskin päivään, maukasta välipalaa ja ennenkaikkea ihanaa matkaseuraa. Voisiko sitä mitenkään paremmin pyhäpäivää viettää, hmmm, en usko. Esittäjänä Sini .






Harmailta hiuksilta emme ole välttyneet sillä Aapon korva losahti hampaiden vaihtumisen aikaan ja olen kipuillut asian kanssa. Teippauksella jatketaan ja uskotaan että tämä ensin noussut korva pyllähtää takaisin pystyyn, siitäkin kokemuksia voisin mieluusti vaihtaa. Kuvat jotka lataan ovat ystävän Kertun ottamia, juu tämän matkaseuran jonka kanssa nämä molemmat tapahtumat kahlasimme hymyssä suin. Kuvista iso kiitos.

10 kommenttia:

  1. Voi kun pienestä on kasvanut komea poika! Ja niin söpö kuin sellainen korva olisikin niin ei taida olla ihan tarkoituksen mukainen, eiköhän se sieltä taas kohoa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, hän on puuhakas poika, päivisin nukkuminen on tylsintä mitä hää tietää :D Joo kyllä
    soisin korvan nousevan, väliin teipin poiston jälkeen ollaan jo päästy puoleenpäivään pystyssä
    eli jatketaan :D

    VastaaPoista
  3. Oi kun on hieno poika, onnea näyttelymenestyksestä! Meillä muuten kaikki sakemannit palkataan lelulla. Perusliikkeitä (istu, maahan, seiso, sivulle yms.) olen namin kanssa aloitellut, mutta lelun kanssa sitten jatketaan. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos :) Tarttee siirtyy namituksesta leluun/palloon koska tää tyyppi olis mahdollista saada innostuun
    niistäkin. Perusjutut menee jo aika kivasti ja nyt aletaan hioo ihan oikeita liikkeitäkin, hiljalleen :)

    VastaaPoista
  5. Meillä Fito ja Ringo palkkautuu lelulla, pentuna opetin seuraamisen imuttamalla ja istumisen+maahanmenon ja sivun herkulla, mutta nykyään koskaan ei oo nuiden poikien treeneissä herkkuja mukana. Iisalla käytetään enempi namia

    VastaaPoista
  6. Joo namit todellakin ovat alussa ok, mutta niistä irtoominen tuottaa ny meillä töitä.
    Imuttamalla mekin alotettiin ja nyt koitan suoristaa hieman tokomaisemmaksi seuraamiseksi.
    Meidän tulevat kentät ehkä jopa kisat ovat tuolla saralla.Niiloa ei koskaan oo namit edes kiinnostanu, pallo se
    olla pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko tehnyt erikseen luopumisharjoituksia (nameilla), kontaktitreeniä ja perusasennossa olemista? Jos kyllä, yhdistät nämä harjoitteet (namia vasemmassa kädessä, koira perusasennossa, odotetaan luopuminen nameista ja katsekontakti, josta palkkaus) ja siitä vähitellen siirtää seuraamiseen askel kerrallaan. Jos siis tarkoitit sitä, että on liian kiinni nameissa?

      Poista
    2. Sitä juuri nameilla menee kaikki niin hyvin ja ku palkkaa ei näy sitä etitään etitään ja kiskotaan
      hihasta. Kiitos minä yritän sisäistää ohjeesi eli nameistakin tavallaan koulutetaan koira irti, juu
      tuota tarvitsee kokeilla Kiitos :)

      Poista
    3. Jos ette ole tehneet luopumisharjoituksia, niin voi aloittaa vaikka lattialla istuen koira edessä, näyttää namia paikallaan olevassa kädessä ja sulkee kämmenen, jos koira aikoo ottaa, ja kun luopuu namista, eli lopettaa sen tavoittelun, niin kehu ja saa syödä namin. Kun tää sujuu, ootetaan, että koira ottaa katsekontaktin ja sit se saa sen namin. Ja kun sekin vaihe sujuu, niin seistään perusasennossa (mä teen tosin perusasennossa harjoituksia myös niin, että olen itse polvillani maassa, kontaktitreeni on esim. tälleen helpompi, kun oma naama on lähempänä koiraa) ja jos koira tavoittelee vasemmassa kädessä olevaa namia, ootetaan, että lopettaa sen ja saa namin. (Jos on itse polvillaan, niin käsihän on silloin paljon koiran päätä alempana, eli voi suoraa oottaa katsekontaktia vaan ja palkata siitä.) Kun sujuu, niin ootetaan katsekontakti ja sit saa siitä kädestä namin. Joku selkeä palkkasana sulla varmaan on käytössä? Ja seuraava vaihe ois katsekontakti, seuruukäsky, palkka, ja siitä vähitellen liikkeelle. Tälleen toimi ainakin meillä, varmaan muitakin tyylejä on. :)

      Poista
    4. Tuo kuulosti hyvältä idealta ja alankin harjoitella lattialla istuen, varmaan
      tässä tapauksessa helpompaa aloittaa miltei ruohonjuuri tasolta. palaan
      päivittämään kun reenit alkavat kulkea ilman jatkuvaa namiketjua, kiitos :)

      Poista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥