Onnidog 2016

Torstaina suuntasimme ensimmäisen kerran Himoksen lumoavan kauniisiin maisemiin. Meillähän on hieman kotikenttä etu koska asumme melkoisen lähellä ja Jämsässä käymme kouluttautumassa muutoinkin. 



Pääsin paikalle illalla saalisviettitestaukseen jossa alun hämmennyksen jälkeen Aapo tarttui kuin tarttuikin purutyynyyn. Muutaman kerran leikittyään maalimiehen kanssa sai ukko kantaa saaliinsa autolle ja päästiin palautteeseen. Saimme ohjeita Aapon leikitykseen sillä viettiä pojalta tuntui kyllä löytyvän. 
Päivä oli erityislaatuinen koska Nipa vietti syntymäpäiviään ja pääsikin sitten verestämään toko taitojaan ja kyllä huomasi kuinka vähälle olimme reenaamisen jättäneet. Pientä sairastelua ja kaikkea hankaluutta Niilossa virtsakivien muodossa .  Tunnista kuitenkin selvisimme ja lopuksi vain hengailimme alueella kahvittelun merkeissä.



Lauantaina suuntasimme jälleen Himokselle hienoisen usvan leijuessa ilmassa. Päivästä ei olisi tulossa aivan niin kuuma kuin aiemmat ja se todella sopikin minulle paljon paremmin. Autolla tapasin ystävän Luuhulluista ja suuntasimme pienen alku neuvottelun jälkeen ohjaajan johdolla pelloille. Peltojäljen saloihin paneuduimme milteipä yllättävän huolella. Saimme monia kullan arvoisia vinkkejä ja ainakin itse tajusin tehneeni monia pieniä asioita väärällä tekniikalla.  Jokainen saimme myös kertoa omista taustoista jäljestyksen saralla yksitellen ja kartuttaa sitä kautta omaa osaamista.
Sitten teimme jokainen ohjeiden mukaan oman jäljen ja vuorollaan kävimme ajamassa jäljen opettajan seuratessa vierellä samalla neuvoen ja opastaen. Aapon jälki sujui valtavan hyvin ja saimme ihan uutta virtaa lähteä tekemään omia jälkiä pelloille.  Jälkikoulutus oli ennakoitua paljon paljon parempi ja suuri osa kunniasta lankeaa innostavalle opettajalle.



Tämän jälkeen suuntasimme kaffeelle että ulkoilemaan kauniisiin maisemiin Aapon, suloisen Taran ja Häjyn seurassa.  Kolmikko suoriutui yhteislenkistä loistavasti ja myöhemmin Aapo ja Tara pääsivät vielä yhdessä ulkoilemaan.

Päivän viimeisenä ohjelmana lähdimme tokoilemaan ja ohjelmassa oli paikkamakuuta seurailuja ja ohjaajan itse valitsemia juttuja.  Tokoilun jälkeen vielä yleistä hengailua ja kauan odotettu mätsäri jäi ihan siitä syystä että ohjaajalla alkoi olla kiire isojen luo ja Aapo sen verran nuupahtanut ettei suoritus olisi ollut lainkaan kisaan tarvittavalla tasolla.

Tässä oli tiivistettynä meidän kaksi päivää Onnidogissa ja ensi vuonna on jo alustavasti sovittu kokonaisesta viikonlopusta. Siinä on aikaa keskittyä eri tavalla kaikkeen ihanaan ja huilailla oman mökin rauhassa koulutusten väleissä.
Tapahtumana Onnidog on ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla monenlaisia ohjattuja lajeja ja ehkä löytää sitä kautta juuri se oma laji. Luennoilla taas voi kartuttaa omaa tietopankkia monilla eri aloilla. Suosittelen jo nuuhkimaan ensi vuoden Onnidogin mainoksia, ne varmaan ilmestyvät taas iloksemme. Meidät löytää sieltä ensi vuonna, entä juuri sinut ?





Kommentit

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥