Pää pilvissä

Mä en vahingossakaan sano etten oo ehtiny päivittää koska se on tylsää. Mä vaan ihmettelen mihin mun suosikki blogit hävis sivusta eli jossain määrin ihmettelen kaiken aikaa jotain.
Me kävimme Kurikassa ja ei siitä sen enempää. Arvostelu oli ihan hyvä ja mökki oli kiva. Suurin ihmetyksen aihe koko reissulla oli matkalla ollut lähikauppa jossa lähellä seitsemääkymmentä oleva mies istui pölyisten purkkien keskellä kun ei halua vielä luovuttaa. Se piipahdus oli pieni palanen menneeseen maailmaan ja ulos astuessa sitä vaistomaisesti karisti pölyjä niskoistaan. Samalla mietti itseään istunko minäkin pöly pilven peitossa olevien tuotteiden keskellä vuosia myöhemmin. Tulkaa hakemaan minut sitten pois. Jookos ?

Reenit on pienoisella tauolla ja aika käytetään leikkimiseen ja parsimiseen. Joskus on palattava hieman takaisin että pystyy siirtymään harppauksella eteenpäin. Mutta meillä on suunnitelmia, valtaisiakin. Ilman unelmia, haaveita minä en ole mitään. Kukaan tuskin on mitään. Elämä on kuin hattaraa joka väliin haipuilee tuulessa jälleen tiivistyen nahkeaksi palloksi käsiin. Ja siitä imelyydestä työstetään unelmia.

Reenaamista voisi verrata jouluun, kevääseen ja kesään. Kaikki se ihana edessä mutta ei sormilla kosketeltavissa. Niin ihanan lähellä että miltei tuoksun tuntee. Samalla kun se on jo päällä sen kiihkeä kauneus laimenee. Minä taidankin haluta vaan reenata ja jatkaa unelmointia. Usein se mitä eniten odottaa kokee matkalla inflaation. Näin kävi myös Kurikassa. Mökki oli kiva.