Eka kertaa lumella

Aamulla maailmaan oli pölähtänyt ensilumi. Ei raikkaan valkoista pumpulin pehmeää vaan raskasta märkää paleltavaa lunta. Aapo nyt innostui hetken häkellyksen jälkeen ja viitoitti tietä isolle pellolle.
Onhan se häkellyttävän ihanaa kuinka toiselle monet asiat ovat ihka ensimmäisiä. Pitää vaan muistaa ottaa osaa riemuun ja unohtaa ne pirkuleet ku kahlaa sohjossa varpaat kylminä.
Eilinen tokoilu sujui hyvin. Esteen kiertoo, paikkista, sivuja kääntyillen sekä kaukoja. Vielä tehtiin sellanen alusta lenkki kaupungissa etsien omituisia korokkeita ja tasoja.  Hurjan reipas uskaltava ukkeli.

Isot ovat saaneet tuulettua kisaamisesta, pientä reenii tehdään tottakai pihamaalla ja josko Niilon kanssa aloittaisimme rallitokon. Kun näistä joulukiireistä tai kiireettömyydestä pääsisi. Kellään ei tunnu olevan rahaa, sisältä löytyy hippasen apea mieli ja se kaikki kostautuu kaupan kassaan. Kynttilöillä valoa elämään, mitä enemmän sen parempi. Lopuksi kuva arvoitus, mitä erilaista ihanaa kuvista löydätte?  ♥



Kommentit

  1. Täällä ei vielä oo lunta tullut, mutta huomiseksi lupaa. Täällä odotan kuin pikku lapsi joulua. :D

    VastaaPoista
  2. Ei tääkään oo kivaa, märkää lunta sataa ihan liikaa,
    puita kaatunu ja sähköt menny monelta. Saa nähä
    onko kotona, pimee ilta eessä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥